keskiviikko 18. joulukuuta 2013

On tämäkin talvea 18.12.2013


 
Tämmöinen oli näkymä kun 18.12. ajelin venerantaani. Ei veneellä järvelle, ei kävellenkään.
 

Jään paksuus oli 6cm, ei siis kestä edes miestä varusteineen puhumattakaan yli kolmesataakiloisesta mönkijästä. Talvea ei näköpiirissä koko loppuvuonna; Intermeteon säätilanne aina 2.1.2014 saakka, lämpöasteita ja vettä.
 
Seijakin se pisteli vähän hulinaksi; kuvassa näkyy mönkijäpolkuni; onneksi sivusta pääsi kiertämään. Pahalta näyttää talvikalastus, jää kantaa tuskin edes pilkkimiehen, hehän eivät tunnetusti paina mitään, 3cm jäätä riittää.


 
 
 
 
 
 

 

torstai 5. joulukuuta 2013

Ravustakin kaikki talteen.

Kun olen viettänyt noita "rapukekkereitäni", vaimoa ei innosta ravut, juhlaan kuuluu kymmenen rapua, omia pyytämiä, keittämiä ja pakastamia ja 4cl Saaremaa vodkaa, siis ei omavalmiste.
Sitten ajattelin tuota jäljellejäävää kuorikasaa, ravun sisäelimiä yms; miksei niitä hyödyntäisi 100%?
Siispä kaikki kuivuriin ja sitten;
Siinä niitä  kuivattuna; laitoin puuvillakassiin ja nuijin puisella pihvinuijalla kaiken hienoksi.
Tämmöistä puolikarkeata rouhetta tuli, siinä on sekä sisälmykset, että kuoret; valkuaista, kalsiumia, ties mitä kivennäisiä jna.
Kanoille kun tarjoilin; suosio oli valtava. Saas nähdä mitä vaikuttaa muniin vaiko vaikuttaakohan mitään.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Rapuliemen ainekset.

Kun rapuja ruokakuntaan saadaan, kannattaa kaikki hyödyntää. Tässä kuvassa näkyy oivalliset rapuliemen ainekset. Ravunkuoret lajitellaan ja kuivataan; kuivausaika Marlemin kuivurilla 1/2 lämmöllä n 6 tuntia.
Säilyvät purkissa, normaalissa ruokakomerossa. Säilytysaika useita kuukausia.
Rapuliemi
1/2 l kalalientä
1/2 l vettä
1 lasi kuivaa valkoviiniä
1 kuorittua porkkana
1 keskikokoista sipuli
1-2 rkl tomaattipyreetä
1 pieni purjo
1-2 rkl voita
pieni pala selleriä
pieni nippu persiljaa
tillinvarsia
timjamia
12-15 ravun kuivatut kuoret
 
Paloittele kasvikset ja lämmitä pannussa voissa, ei saa ruskistua. Laita kattilaan, lisää tomaattipyree, valkoviini ja kalaliemi, lämmitä kattilassa, ei saa kiehua. Lisää persilja, tilli sekä timjami. Saa poreilla kattilassa n 1tunnin.
Siivilöi liemi ja jäähdytä nopeasti. Säilyy muutaman päivän jääkaapissa. Käytä normaaliin tapaan kastikkeena esim valkoisen kalan kanssa.

Muutakin Marlemilla
 


Ylläolevissa kuvissa kuivattua lanttua ja kuivakalaa; omaankin pöytään. Tämä Marlemi, tehokkuutensa vuoksi sopii kaikkien juuresten kuivaukseen. Kuivatuotteiden säilytys tapahtuu ihan komerossa ja paperipussissa. Kypsennyskin vie energiaa paljon vähemmän kuin tuoretuote.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kuhasta miltei kaikki talteen.

Muutama kuukausi sitten tuli mieleeni kokeilla; paljonko kalasta tosiasiallisesti pystyy hyödyntämään. Yllä kaksi kuhaa 1,5kg ja 1,1kg. Veitsenä vasemmalla Victor inoxin fileerausveitsi; mielestäni yksi parhaimmista.
Normaali fileen poisto, sitten yleensä jää tuohon ruodon päälle ihan kohtuullisesti vielä lihaa ja hyvällä veitsellä sen pystyy ottamaan talteen. 



Sitten irroitetaan ns anopinfile; tätä muuten kalakauppias ei suostu/ei osaa tehdä.
Siinä sitten anopinfile irroitettuna ja ruodot poistettuna; oikealla file ja vas ruodot.

Sitten kuhan paras pala; poskiliha. Peittoaa maukkuudessaan kaiken kalanlihan. Harva vain osaa hyödyntää sen. 
Tässä sitten perkauksesta jääneet varsin lihakkaat osat. Nämä laitetaan höyrykattilaan; pohjalle 2cm vettä, kypsennetään ja lihat irroitellaan liemen sekaan. Liemi purkkiin ja pakkaseen. Kalakeitto syntyy sulattamalla pakaste, lisätään hienonnettua sipulia, vähän merisuolaa ja pippuria. Lisätään kuivatilliä ja sitten viipale, n 5mm mustaa koskenlaskijaa. Kypsennetään ja kahden hengen kalakeitto on valmis.
Nuo jääneet ruodot laitoin lihamyllyyn 8mm suutin ja jauhoin karkeaksi massaksi; kuivatin kuivurissa ja kanat kiittelivät.

Sitten jäi vielä nämämä nahat; kuivasin kuivurissa ja joutuivat myyntitiskilleni lemmikkieläinten herkuksi. Kuhasta 1,5 kg, jäi kiduksia ja suolia n 300g. Mielestäni aika hyvin hyödynnetty kala.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Korpisoturin keittokirja.

Tämmöinen keittokirja: Helsinki 1944, Kirjapaino-osakeyhtiö Lause. Julkaisija Suomen Sotilas.
 
Kalahaudukas eli tötteröfisu.
Kalaa ei suomusteta. Sisälmykset vedetään ulos vatsaa halkaisematta. Vatsaan suolaa ja voita. Kalan ympärille kääritään kasteltu voipaperi. Tämän päälle runsaahkosti sanomalehtipaperia. Paketin päät on tukittava huolellisesti, jottei höyry paistettaessa pääse ulos hautomatta kalaa. Paketti pannaan nuotioon ja annetaan olla siinä kunnes päälimmäiset paperit ovat palaneet pois. Valmis kalahaudukas saadaan syötävään kuntoon pyyhkäisemällä suomukset niskasta pyrstöön päin pois, mikäli suomukset eivät ole jääneet voipaperiin sitä päältä kuorittaessa. Hyvä keino on myös kastella kala paistamisen jälkeen, jolloin paperi ja suomukset lähtevät pois helposti.
(korpr Onni Pesonen, alik O Laitala, korpr Juuso Nissilä, korpr Sauli Metsänen, alik EO Nieminen, korpr Jörn Lindholm).
 
                            


Savimiina.
Kalalta poistetaan suolet halkaisematta mahaa. Sisälmyksien tilalle voita ja suolaa. Kala päälystetään savella siten, että pää ja pyrstö jäävät ulkopuolelle. Paakku viskataan nuotioon. Puolen tunnin kuluttua otetaan savimiina pois tulesta, aukaistaan kuori ja syödään miinan sisältö lämpimänä. Suomut jäävät saveen kiinni.
(korpr Juuso Nissilä, stm Arvo Julkunen, korpr Jörn Lindholm) 


tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuinen aamu.


Tämmöisenä se valkeni, se lokakuinen aamu 8.10.2013, lämpötila 9,2astetta, vesi 10,3astetta. Liian lämmintä kalamiehelle. Venerannassa kaikki olivat jo kääntäneet veneensä nurin, paitsi en tietenkään minä.
On tuo syksyinen sumuaamu uskomattoman kiehtova, ei tuulta, sumu roikkuu raskaana seinänä veden yllä, äänet ovat vaimentuneet; sumu ne syö, uskoisin.
Liian lämmintä muikunpyyntiin mutta kuha jo liikkuu hyvin, eilenkin toistakymmentä kiloa. No, sinne järvelle työnnyn sumun sekaan.



Jos rantaa ei näkyisi ja sekin tahtoo häipyä, tällä ilmalla ei kovin helposti päätylippuja löydy; löydän kuitenkin.

Siitä se lähtee ensimmäinen jata; 75m:n päässäolevaa lippua ei todellakaan erota, vain muutamia kohoja. Uskomattoman hieno aamu. Nautin reissusta, vaikka vain muutama kuha tuli, tuli kuitenkin. Kalastus tuo, paitsi kalaa, myöskin todellisia luontoelämyksiä yksin nautittavaksi. Kalastaja ei välttämättä ole kalassa ollessaan kovinkaan sosiaalinen vaan nauttii itsekseen. Sanoisinkohan, että tämmöisessä aamussa on aineksia eräänlaiseen meditaatioon.
Metsästys poikkeaa kalastuksesta siinä, että metsänriista ei ole välttämätön ihmiselle, kala on ja nimenomaan tuore kotimainen villikala, se on ravitsemuksen aatelia.
Tämä sumuinen, tuuleton ja hiljainen  aamu on minulle, jos kuuluisin johonkin uskontokuntaan kuin kirkossa käynti.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Uusi savustuslaite

 
Tulihan sitten hankittua tuo sähkösavustin. Perusteluna se, että sähkösavustimella tuo prosessin hallinta on mahdollisesti helpompaa ja ehkä lopputulos laadukkaampaakin?
Vasemmanpuoleinen siis jäi kylmäsavustukseen, siihen aivan mainio.
Siispä toimeen. Savustuspurut laatikkoon, purua n 1dl, hieman hunajaa päälle ja sitten kalan allaolevaan astiaan 1tlk olutta. Tämän jälkeen lämmönsäätö ja savustusajan säätö. Arvoina käytin; 97 astetta lämpö ja savustusaika 1,5kg:n kuhalle 1,5 tuntia.
savuluukun pidin kiinni ensimmäisen puolen tunnin ajan ja sitten täysin auki. Tulosta kun katseli uunissa valmiina, ei hassumpaa.
 

 
Lopputulos sitten ylläolevan mukainen ja maku, mehukkuus kertakaikkiaan loistava. Aika hyvä aloitus laitteen jatkokäyttöä ajatellen. Kalan suolasin miedosti ja käärin alumiinifolioon ja päälle leivinpaperi. Sitten paketin kääntelyä 10 min välein, jotta sulanut suola leviäisi koko kalan alueelle.
Riittävän tilava sähkösavustin on kyllä hieno laite, noista savustusputkiloista ja pikkulaatikoista en kyllä paljon perustele, vaikka edullisia ovatkin.
Teknisiä tietoja: Vastus 650W, siis liian iso kylmäsavustukseen.
                           Neljä tai oikeastaan viisi hyllyä kaloille, isoille hyllyille (4kpl) 
                           mahtuu n 50cm kala.      
                          Pinnat terästä, etuovi harjattua terästä. Ovi lasiluukulla.
                          Laitteen päälläolevasta paneelista säädetään lämpötila ja kypsennys-
                          aika. Lämpötila nousee hetkeksi valitusta 97asteesta n 110 asteeseen ja
                          vastaavasti alittaa 92 asteeseen. Ei siis haittaa savustusta.
                          Purua voi lisäillä sivullaolevasta purukaukalosta.
Laitteen keskimääräinen myyntihinta n 250,00€ ja maahantuoja merkille Mustang, on Natural Tampere. 
 
Vähän blogini aiheesta poiketen...mutta kuitenkin.
Lihatuotteet eivät oikeastaan tähän blogiini kuulu mutta kun olen myöskin intohimoinen lihajalosteiden itsevalmistaja ilman mitään e-koodeja, menköön tämä ja kun nimenomaan on kyse uudesta savustuslaitteestani.
Siis raaka-aine Eestistä tuotu, "veise välifile" eli naudan sisäfile, kilohinta 16,20€/kg.
Fileen laitoin suolaliemeen; 2l vettä, 1,5dl merisuolaa, keitetään ja jäähdytetään.
Sitten filepalat n 0,5kg/kpl liemeen ja 12 tuntia.
Senjälkeen palat kuivataan ja sivellään hunajalla. Laitetaan savustimeen, sisälämpömittari isoimpaan palaan ja allaolevaan höyrystysastiaan Gozel tummaa olutta, siis sitä tsekkiläistä pukkiolutta.
Lämpö säädetään 90 asteeseen ja savustusaika 7 tuntia.
Leppäsavupurua poltin täyteen ja kytketään sähköt.
Kahden tunnin kuluttua täytetään poltin uudestaan ja sitten seurailemaan lihalämpömittarin näyttämiä.
Noin seitsemän tunnin kuluttua sisälämpö pitäisi olla 72 astetta.
Liha ulos savustimesta ja aluminifolioon ja viileään paikkaan lepäämään.
Vuorokausi jääkaapissa ja sitten kelpaa sivallella leivän päälle siivuja.
 

 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kotimainen rapu ja ravustuksen alku.

 
Tämmöisissä maisemissa alkoi tämän kesän ravustus. Huomaa, oikein ja lainmukaisesti merkitty pyydyslinja, molemmissa päissä liput ja yhteystiedot, ne yhteystiedot myöskin jokaisen pyydyksen kohossa.                                         Kotimainen rapu, meidän kaikkien herkku. En voi käsittää intoa ostaa jossain kuralammikoissa kasvatettuja ulkomaisia rapuja; niin, no, hinta mutta entäs laatu? Meidän vesiemme ravut elävät kohtuullisen puhtaissa vesissä, toisinkuin tuontiravut, varsinkin kauko-idän. Ravustan, myyn ja syön itsekkin rapua läpi vuoden.
Minun rapuvesissämme esiintyy sekä täplärapua, että jokirapua, samassa järvessä. Täplärapua saan n 3-5m syvyydestä ja sitten jokirapua lähempää rantaa.

Tässä sitä on rapua merrassa. Näin alkukaudesta suhteellisen pientä, 11-12cm, toki muutama köriläskin jo ehti tulla. Ravusta näyttäisi kuluttajamyynnissä tänä vuonna saavan tuommoiset 2,00-2,50€ suoramyyntinä ja muuta myyntihän en harrastakkaan.
Kappalemäärissä tähän aamuun mennessä on tullut runsaalla 20 merralla vähän yli 250 kpl, siis myyntikelpoisia. Ihan kohtuullinen alku. Ravustuksessa tuo kulurakenne on melkoisen mukava; koostuu polttoainekuluista ja pyydyskustannuksista. Kaikki syöttikala on isommista kaloista kertynyttä perkausjäämää, siis hyödynnetty sekin.
Saapa nähdä miten kausi kehittyy ja miten rapukauden myynti lähtee käymään. Myynti on kuitenkin jo ehtinyt sentään alkaa, hyvä niinkin ja tilauksia ravustaja tietenkin toivoo lisää.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kuhan, siian ja muikunkin pyynti alkoi.

Aamuvarhaisella siinä kuha-/siikaverkkoni kokemista odottelemassa. Verkot; 5m korkeat ja 65mm silmällä, 60 metriä jata. Nyt sitten se varsinainen kalastus taas alkaa, kun kuhan kutu on ohi. Tuli muutama kuha harvoista verkoista.
Pankaahan merkille verkkojen, välivesiverkot, 1,5m kohonarujen varassa. Ei luulisi tyhmemmänkään ajavan jadan päältä.

Sitten tuli kolmimetrisestä verkosta, 9mm, kolme metriä korkea, 30 pitkä, muikkuakin toista kiloa. Pikkuista särkikalaa luonnollisestikkin mutta kun meillä ei mikään kala mene hukkaan, muikut päättyivät ruokapöytään n neljä tuntia ylösnoston jälkeen. Näin tuoretta kalaa et saa marketista, et torin kalakauppiaaltakaan, kalastajalta ehkä.
Kyllä kotimainen villikala on herkkua, kuitenkaan tuoreena on vaikea saada, kyllä se kaupan kala normaalisti on ollut kuivilla jo vähintäänkin puoli vuorokautta, yleensä paljon enemmän. On se muikku muuten arka kala, harva sitä kuolinjäykkänä puhkomiseen saa. Kuolinjäykkyys muikulla alkaa n neljä tuntia ylösnostosta ja sitten alkaa pehmitä. 
Se muuten tuo muikku on tosi vaikea löytää kun parvet ovat pienimmillään. Nämä löytyivät n 2m kohonarujen kanssa 25m syvänteen päältä.   
Meillä näyttäisi nykyisin tuo muikku olevan n 10-13cm pitkää, siis parasta mahdollista ruokakalaa. Töitä se vaan teettää, varsinkin verkkojen tyhjentäminen ja muikun erikseen lajitteleminen mutta kyllä kannattaa.
Tarkkana saa olla myös ylösnostossa; jokainen kuhan poikanen on huomattava siinä vaiheessa, että pystyy päästämään pois.
 
 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kalaherkkuja lemmikeille.

Tässä sitä pakataan lemmikeille luksusherkkua; kuivattua kalaa. Särkeä, salakkaa, ahventa, lahnaa, kuoretta ja muutama muikkukin, vaikka erottelin suurimman osan muikuista paistokalaksi.
Kalat ovat alle 10cm pitkiä, 9mm verkolla pyydettyjä. Kannattaa huomioida kalojen ulkoasu, ehjiä kaloja siististi pakattuna ja joka purkki punnittuna.
Nykypäivän asiakas on tarkka lemmikkiensä herkuista, varsinkin kun valmiin tuotteen kilohinta on n 40,00€/kg.
Nämä kalat ovat tuoreeltaan kuivattuja, ei mitään lisäaineita. Kuivausaika on n 20 tuntia ja kalan vesipitoisuus on saatu n 10% lähelle. Siitäkin huolimatta saan raakakalasta paremman hinnan kuin muikusta tukkuun myytynä kalastaja saa. Muistaa pitää myöskin se seikka, että kalastaessani teen koko ajan ns hoitokalastusta.
Hoitokalastaja saa saaliistaan n 20snt/kg, jos sitäkään. Muikustahan maksetaan tukussa n 5,00€/kg ja hottamuikkua, sanotaan myöskin neulamuikuksi, sitä ei huoli kukaan. Minun mielestäni hottamuikkua parempaa kalaa saa etsiä.
Ei siis ole Suomessa vielä ruoka kallista kun villikalaa, esim hottamuikkua, viedään kaatopaikalle.
Muuten, tämä kuivattu kala kelpaa myöskin ihmisille jos päät ja suolet poistetaan ennen kuivausta. Tunti kuivasuolauksessa ennen kuivausta ja siinäpä Sinulla onkin kalatuote, joka säilyy paperipussissa, auringonvalolta suojattuna komerossa vaikka vuoden ja ylikin. Olen kokeillut ja kertaakaan en ole kuollut, saatikka sairastunut.
Kuivakalaa voi sitten käyttää esim laatikkoihin, keittoihin, kukon täytteeksikin kelpaa kunhan on tuhdisti silavaa kaverina. Kaikkia näitä olen kokeillut; nytkin saunakamarin ylähyllyllä on laatikko kuivakalaa, sopii kylmän oluen kaveriksi saunan jälkeen ja jopa ilman saunaa.
Me suomalaiset elämme aivan yltäkylläisessä maassa, mitä kalavarantoihimme tulee. Minkä ihmeen takia Suomeen tuodaan kaikenmaailman kuralammikoissa kasvatettuja pangasiuksia, tilapioita ja mitä niitä nyt onkaan.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kaikenlaista kalaa.

Seesteinen järvenselkä alkukesäisenä aamuna.
Kalaakin tuli, lahnoja puolentusinaa +1,5kg:n painoisia, pari haukea, pari kuhaa ja kiloinen made.
Made on erittäin herkullinen fileerattuna ja savustettuna. Tänäänkin madefileet ja lahnat savustettiin heti tuoreeltaan. Hauet tarvittiin tänään kuivakalaksi. Kuhatkin otin, koska molemmat olivat kutunsa jo tehneitä naaraita.
Särkeä tuli katiskoista melkoisesti ja kanatkin saavat särkipuuroa, = keitetään särjet ja sekaan liotetaan kuivattua leipää.
Helteet näkyvät jo vaikuttavan kalojen liikkumiseen, pintavesi alkaa todellkin lämmetä tuntuvasti; sen näkee pikkukalojen tuikkeina tyynellä ilmalla.
Kyllä meikäläisillä kalastajilla kelpaa; kauniit kalaisat vedet, pyytäjä saa edullista runsasvalkuaista ravintoa ja ei tarvitse noihin "kassi- ja lammikkopossuihin" turvautua.
Ken kalastaa aikoo, näin kesäisin pelkällä ongellakin, halpa väline, saa melko nopsaan ruokakalat pöytään, edellyttäen, että osaa käsitellä ja valmistaa saaliinsa.
Tuolla markkinoilla tapasin virolaisen, suomeen muuttaneen maanviljelijän ja kalastajan; ihmetteli meidän vapaata ja helppoa kalastuslainsäädäntöämme. Lähes kaikilla mahdollisuus kalastukseen. Eestinpuolella ei näin ole. Esim verkkokalastus useilla verkoilla on vain ammattikalastajien oikeus, täällä mahdollista lähes jokaisella. Saaliidensa määrääkin tämä tuttavani jaksoi päivitellä, kalaa tulee kun vain osaa pyytää.


 
                                                                                     


tiistai 21. toukokuuta 2013

Särkikalaa, särkikalaa ja särkiruokaa.

Tässä sitä päivän särkisaalista taas keräillään; alle kymmensenttistä pulleata särkeä.
Laittelin sitten särjestä, osasta saalista, halstarikalaa. Sisälmykset pois, suolaan muutamaksi tunniksi, sitten kuivaus ja halstarille.
Tuli pitää olla mieluusti koivupuusta, tulee rauhallinen ja tasalämmin hiilusta. Sitten halstari kaloineen hiilustan yläpuolelle ja kun kalat alkavat tummua ja ruskistua, kääntö.
Herkullista ja yksinkertaista; sanoisinko perinteistä suomalaista, vuosituhansia vanhaa perusherkkua. Ei mitään mausteita, särki on vaaleata, miedonmakuista ja herkullista. Pienen särjen ruodot pehmiävät kypsennettäessä aivan pehmeiksi, ainoastaan selkäruoto voi olla joillekkin liian karkeata.
Tämän päivän uutisista luin, että hyönteiset, sirkat, ....jne, ovat tulevaisuuden ravintoa. Voi, voi. Meillä Suomessa löytyy järvistä äärettömän suuri kalavalkuaisvaranto, odottaa ainoastaan ottajaansa. En minä ainakaan tule koskaan mitään torakoita ja sirkkoja syömään; ne lienevät aavikkomaiden valkuaista tai sitten vedet ovat niin saastuneita, että kaloja ei voi syödä, kuten esim Vietnam, Thaimaa ja muut kaukoidän maat. Noilla maillahan tietenkin on merenrannikkoakin mutta...se ryöstökalastus!
No, kyllähän meilläkin ryöstökalastetaan, tyhmyyttään. Vapaa-ajankalastajien Kala-atlaksessa oikein kerrotaan, että kevät on kuhan parasta pyyntiaikaa aktiivivälinein. Siis kuhan kutuaika! No, tähän tietenkin C&R-kalastukseen hurahtanut  parkaisee; mehän laskemme kalan takaisin. Niinpä niin, pikkuahvenet tarvitsevat parvena vain muutaman minuutin kun kutukuoppa on tyhjennetty ja tämän "ekologisen" kalastustyylin edustajan vapauttama koiras palaa paikalleen; mädit on syöty.
Minun mielestäni kalastus on ja tulisi olla kalan hankkimista ruokapöytään/ruokapöytiin, toiminnan mittakaava kertoo sitten onko ammattilainen vaiko harrastaja-/omatarvekalastaja. Sitten kaiken tulisi tapahtua kestävän kehityksen mukaisesti, hyödyntäen kaikkia kalalajeja. Ruuaksikelpaamatonta kalaa ei Suomesta edes ole, se on vain kalanvalmistajasta kiinni.
No, koettavathan nämä "tötterötukkakokitkin"
televisiossa jotain esittää mutta haaskaavat kalan maun eksoottisillä mausteillaan.
Kyllä on ikävä aikaa, jolloin kalanvalmistusoppini perusteet sain Veijo Vanamolta ja Jaakko Kolmoselta; siitäkin on jo miltei neljäkymmentä vuotta aikaa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Sulanvedenkausi alkoi.



Tämmöistä sieltä järvestä nyt sitten alkoi nousta; nättiä alle 10cm särkikalaa, 10mm verkolla.
Kalan tuotto on n 7,5€/raakakalakilo, valmis tuote n 40,00€/kg. Ei huono tuotos, pääasiassa lemmikkieläinten herkuksi menee ja osa itselle purkkikalaksi ja kukkokalaksi. Kuhastakin kauppias maksaa vaivaiset 5,5€/kg, omana myyntinä pyöreästä kuhasta saa n 10,00€/kg, file 25,00€/kg.
Kuha saa olla kuturauhassa kesäkuun loppupuolelle minun puolestani, vaikka poliitikkomme suuressa viisaudessaan ja lisä-äänien toivossa poistivatkin kuturauhoituksen. Eipä näillä ammattikalastajien äänillä juurikaan juhlita.
Tuo 10mm verkko antaa sitten nättiä ja tasakokoista kalaa, kuhanpoikasiakaan ei jää, toisinkuin noihin 3-5mm isompisilmäisiin.
Saaliini muodostuu särjestä, pasurista, kuoreesta, lahnasta ja muikusta. Muikut kaikki päätyvät omaan käyttöön. Tämmöiset sekaparvet ovat hyvin tyypillisiä näissä vesissä. Vain keväinen kuore kutee omana parvenaan jokisuissa ja muikku sysyllä omissa parvissaan.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Katastrofaalinen talvi

http://yle.fi/uutiset/talven_kalansaaliit_saalittavia_-_pilkkikilpailuja_voitetaan_sinteilla/6580974
http://yle.fi/uutiset/kala_liikkui_laiskasti_pirkanmaan_pimeissa_vesissa/6584665
Niin sitten haettu verkot pois. Talvi on ollut todella huono kuhan ja hauen osalta; lahnaa ei ensinkään.
Luulin jo, että olen ainut tumpelo kalastaja kunnes luin uutisen. En siis ollut, edes ainut.
Meidän latvavesillä, joilla kalastan; alkutalvi, vesi tosi korkealla, nyt ennätysmäisen matalalla. Melkoinen syy lienee ainut vedenvirtaaman säätelijä tuolla alajuoksulla; vettä tarvitaan sähköntuotantoon mutta kun säännöstelyraja on 96,65cm yläraja ja 96,55cm alaraja. Nyt ollaan pikkuisen alle 96cm!
Kyllä tuollakin seikalla, poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi lienee vaikutusta kalansaaliisiin.
No, jäät toivottavasti lähtevät kolmisen viikon sisään ja päästään kuoreen pyyntiin, särkikalan kutuun ja kuhaa ja haukeakin toivottavasti. Siikaa en ole tavoittanut koko menneenä talvena. Siis masentava kausi.
Tämmöistä tämä kalastajan elämä, on otettava olosuhteet sellaisina kuin ovat, vaikuttaa et juurikaan voi.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

http://yle.fi/uutiset/kuva_madantyneesta_rysasta_raivostutti_kalastusharrastajat/6517332
Olen aina ollut sitä mieltä, että hoitokalastuksessa katiska ja rysä ovat parhaat; eivät tuhlaa muita kaloja, kuten trooli ja nuotta.
Nyt muuttui mieli; Kotkalainen kalastaja oli päiviksi jättänyt rysänsä tyhjentämättä, viranomaiset pehmentelivät asia(ELY-keskus ja RKTL).
Kun kalastaja saa särkikalasta 0,46€/kg, tuon esimerkkirysän päiväsaalis olisi ollut n 500-800€! Ei kelvannut kun kalaa tuli niin paljon=rahaa tuli niin paljon.
Troolari saa silakasta n 0,20€/kg, menee minkkitarhoille. Muikusta saa kalastaja n 19€,
Olen usein kritisoinut hoitokalastusta; hankitaan pikkuvesille trooleja ja nuottia, kun
olisi pärjätty esim isorysällä/paunetilla. Tämä on eräänlaista "hyvävelijärjestelmää" kalastusalueen taholta ja osakaskunnat maksavat.
Tämä hoitokalastus ja koekalastus, ovat selkeästikkin muodostuneet selväksi bisnekseksi. Mm Nordic-verkko on aivan soveltumaton vesistöihin, joissa syvyys on yli 10m, lisäksi ko verkon silmäkoon maksimi on vain 55mm, leveys 2,5m. Koekalastusverkon tulisi olla vähintäänkin 60m pitkä ja osioiden 5m, korkeus tulisi olla min 3m.
Kuinkahan paljon kalastajan tulisi saada, jotta kokisi päivittäin pyydyksensä?
Sitten tämä neulamuikku;  http://yle.fi/uutiset/herkullista_neulamuikkua_tuotantoelaimille_ja_monttuun/6332650
Kukaan ei halua, koska ei viitsi puhkoa. Henkilökohtaisesti neulamuikku on minulle herkkua, iso muikku ei niinkään.
Mihin tämä meidän kalatalous oikein onkaan menollaan?
Mielestäni meidän kalastajien tulisi tuottaa tuoretta kotimaista kalaa kuluttajille. Jos esim särkikala tuotteistetaan, niinkuin olen itse tehnyt; kelvollinen hinta silläkin kun ei myy tukkuun.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Autio, yksinäisyys järvellä.

Näin autioon järvenselkään olen törmännyt tänä talvena tuon tuostakin. Ei ketään missään, vaikka sää mitä mainioin? Miksiköhän suomalainen ei enää kalasta? Kala on kallista myymälöissä mutta halpaa se olisi järvissä. Ei edes pilkkijöitä ole näkynyt kuin muutama kuluneena talvena ja pilkilläkin luulisi saavan jo yhden päivän ruokakalat; tuoretta ja maukasta. Ei, ei ole kalastajia...hiipii joskus mieleen omalta kohdaltani Juha Vainion Nestori Miikkulainen ja saimaan norppa...lajinsa viimeisiä...olenkohan sitä ehkä minäkin.
Kyllä sitä kalaakin tulee kunhan kalastaja on riittävän sitkeä, kokemuksen myötä oppii.
Olosuhteet ovat joskus talvisin kylläkin vaikeahkot, vaan eivät ylitsepääsemättömät. Talvinen luonto saattaa tosin karsia joitain mutta luulisi kermakuhan, madekeiton, haukipyöryköiden tai savulahnan saavan veden kielelle. Siis kalaa, jonka tietää olevan takuuvarmasti tuoretta, heti pyynnissä verestettyä, eikä verestämättömänä päiviä kalatiskissä maannutta, saatikka troolin pussissa litistynyttä. Huippulaatuista kalaa syö talvinen pyytäjä; edellyttää vähintäänkin päivittäistä verkoilla käyntiä ja kyllä silloin luonto palkitsee yrittävän, enemmin tai myöhemmin.
Kuha, kalojen aatelia; se saa aina kalamiehen suupielet ylöspäin ja kohottaa mielialaa, sitä paremmaksi, mitä pidempi saaliiton tai vähäsaaliinen aika on ollut.
Kalamiehen aamu on talvisin tämän näköinen, sinistä salaperäistä hämyä, mitähän tänään ahdilla on tarjolla, vaiko pihtailee? Tunnin parin työrupeaman jälkeen asia selkiytyy ja edessä, toivottavasti saaliin inventointi. Kyllä se hikeä puskee pintaan ennenkuin ensimmäinenkään verkko on avannon reunalla. On vaan mystinen tunnelma seurata kuinka verkko tuolta syvyyksistä lappautuu tuohon kokuavannon reunalle ja koukulla sitten nostellaan alapaulakin näkösälle. Kymmenien vuosienkaan kokemus ei ole hälventänyt tätä kalamiehen talvista mystiikkaa; sulan veden aikaan ei ole samanlaiset tunnelmat, silloin pyytäjän tuntemukset ovat varsin erilaiset mutta pohjavire sama.


Välillä tuo reitti on melkoisenkin sohjoinen kun ilmat pakkasen jälkeen lauhtuvat; vesi nousee pintaan ja mönkijä rypee pohjiaan myöten sohjossa. Illalla pitää sitten muistaa poistaa sohjot alustasta, etteivät jäätyisi kivikoviksi. Mönkijän akselisto ja suojakumit jne, eivät pitäisi ollenkaan hyvinä alustaan jäätynyttä vettä.
Yksi talvinen aamupuhde on taas ohi, aurinko nousee ja aika laittautua taas kotitaipaleelle; valmistelemaan saalista myyntiin. Kuhat fileerataan, nahat kuivataan lemmikkieläinherkuksi, raaka mäti ja perkkeet myllyn läpi massaksi ja keittämisen jälkeen kanoille herkuksi. Ainoastaan pää jää kuhasta hyödyntämättä, kaikki muu menee käyttöön. Joskus noita kookkaita päitä olen kuivannut, sopivasti suu ammollaan ja kuivauksen jälkeen lakannut. Käytän näitä kuivattuja kalanpäitä havaintovälineenä esitellessäni joskus yleisötilaisuudessa kalastushommiani.




 


lauantai 19. tammikuuta 2013

Uutta kalustoa.


Tulipahan hankittua mönkijään tämmöinen pieni peräkärry. Pieni mutta riittävän iso kuljettamaan pyydykset ja tarvikkeet kalastuspaikalle. Talvella kokuavannon viereen, kesällä veneelle. Lainsäätäjä, on kerrankin ollut yllättävän kansantajuinen, tämmöinen pikkukärry ei tarvitse mitään rekisteröintiä, riittää, että vetäjän valot näkyvät taakse. Jos kuorma on korkeampi, asetan valopaneelin tuonne sinisen boxin taakse. Pakollista vain "hitaan ajoneuvon kolmio", veturissa itsessään ei sitä tarvita. Nyt kulkevat päivittäiset työkalut mukavasti esim avannoille, ei tarvitse sitoa mitenkään. Ensikäyttövaikutelmien mukaan kärry täyttää siihen asetetut vaatikukset.
Kärry on IKH:n markkinoima, tietenkin kaukoidässä tehty, kuitenkin hintaansa nähden (370,00€) täysin käyttökelpoinen ja kun kärryssä vielä on kippi; auttaa kotoisissa klapihommissa, meillä kun on puulämmitteinen talo.
Posted by Picasa

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kuivattu hauki.

 
Tässä päivänä muutamana kun sain tuota haukea vähän enemmän; iskipä mieleeni palaaminen satojen vuosien taa. Teen kuivakalaa mutta modernisti.
Kalan kuivaaminen on satoja vuosia vanha säilömistapa, jo ennen suolaa ja kun suola oli kallista, vähäväkiset kuivasivat kalaa sellaisenaan. Suolaaminen ja sitten kalan kuivaaminen tuli  myöhemmin.
Projekti: Siivutin haukifileitä n kolme kiloa, sentin vahvoiksi siivuiksi, asettelin kuivatuskoriin ja päälle mausteseosta; 25% merisuolaa, kuivatilliä, valkopippuria, sitruunamelissaa kuivattuna, sokeria, sitruunamehua. Aivan vähän kalansiivujen päälle.
Sitten korit Marlemin kuivuriin, 50%lämpö ja siinä 12 tuntia.
Lopputulos, aivan kuivaa kalaa, kuivauskulut n 2,00€/kaksi kuivurillista, säilyy vaikka vuosia pahvilaatikossa, auringolta suojassa, kuivassa paikassa.
Käyttö: kalakeittoihin, kalalaatikkoihin, kevyt retkimuona, vaikkapa kalakukkoon, lemmikeille herkkupalaksi (koirat, kissat).
Uskomattoman ekologinen säilöntämuoto ja vaatii vähän energiaa.
Maistoin heti valmistuttua yhden siiven; maukasta naposteltavaa jopa sellaisenaankin. Suolan määrää ja mausteitakin voi mielinmäärin lisäillä. Tämän projektin tarkoituksena oli saada mahdollisemman mieto, kalanmakuinen ja monikäyttöinen tuote. Mielestäni onnistuin.
Hauki, vähärasvaisena kalana on ehdottoman hyvä kala kuivattavaksi. Kuivaaminen säilyttää kalan maun ja säilyttäminen on ilmaista, toisinkuin pakastaminen.
Matalassa lämmössä ja voimakkaassa puhalluksessa kala kuivuu nopeasti ja hygieenisesti.
Kalaa; särkikalaa meillä on kuivattu lemmikkieläinten herkkupalaksi vuosikausia, samoinkuin fileerausjätteenä syntyvät kalannahat. Maukasta purtavaa lemmikeille.
Nyt oli ensimmäinen kerta kun kokeilin kuivatusta ihmisravinnoksi; lisää tulee jatkossakin.

Posted by Picasa

lauantai 12. tammikuuta 2013

Aamulla kalaan.


Näin upealta talvinen maisema näyttää mönkijän valokeilassa; kaunista. 12.1. ennen kahdeksaa sinne järvelle piti ajella, -13,8astetta pakkasta mutta tyyntä, ei hassumpi keli.
Ensimmäisen verkon päätynarua kiinnittäessäni tuntui melko raskas paino, ei juuri liikkunut, kuha ja ilmeisen iso. Solmimisen jälkeen naru lähti heti voimakkaasti painumaan pohjaan, iso sen täytyy olla.
Lähdin nostoavannolle, avanto auki ja sohjot pois ja sitten koukulla painonaru ja paino jäälle. Raskas se verkko oli. Vetelin kokuavantoa kohti verkkoa, ei mitään liikettä tuntunut, siis ei voinut hauki olla. Kun verkko oli melkein avannon reunalla kaikki, näkyi jo kalakin; tosi iso, en nyt viitsi mainita tätä kalastajan perisyntiä; silmämääräistä punnitusta puolen kilon tarkkuudella. Kun kala nousi vielä lähemmäs, hamuilin jo nostokoukkua ja silloin kala potkaisi oikein kunnolla ja verkko oli tyhjä.
Ei kun vetämään verkkoa takaisin, sotkussa oli alapaula ja pahasti. Nostin alapaulaa avannon reunalle, jäätyi pirulainen heti siihen, sitten sen näin. Kala oli sotkeutunut aivan verkon äärikulmaan ja siitä viitisen metriä koko alapaula yhtä sykeröä; ei mahdollistakaan saada suorana takaisin ja siihen reunalle se olisi jäätynyt ehdottomasti ja nopeasti. Ei muuta kuin sykerö veteen ja kiireesti kotiin hakemaan uusi verkko sotkun tilalle.
Tunnin verran siinä meni ennenkuin uusi verkko oli sotkeutuneen tilalla ja sitten selvisi se, että kala oli repinyt päätypauloitusta, alakulmasta runsaan metrin irti ja saanut näin tilaa temmeltää siellä alapaulan tuntumissa. Kiinni ei ollut todennäköisesti kuin vähän hampaista, ison kuhan tavoin.
No, saihan homma adrenaliinin kiertämään kohtuullisesti vastapainona pakkaselle vaikkei se pakkanen nyt mikään mainittava ollut. Nostokoukun se kuitenkin jäädytti käteen kiinni ja piti tuikata avantoon, että sai sormet irti.
Kolmesta muusta verkkojadasta sitten tuli vähän kuhaakin ja yksi säyne; mistähän sekin tänne syvänteeseen lie eksynyt. Ei kuitenkaan hassumpi päivä tämmöiselle pienkalastajalle ja kalatkin ovat jo tätä kirjoittaessa asiakkailla. Että semmoinen tämä talviaamu.
Posted by Picasa

tiistai 8. tammikuuta 2013

Talviverkkojen merkintä.

 

Tänään kierrellessäni tuolla pyydyksilläni, en nähnyt ensimmäistäkään oikein merkittyä pyydysavantoa(pl omani).
Laki vaatii: 120cm korkea, ei valkoinen salko ja heijastin päässä, pyydyksenasettajan yhteystiedot ja kalastusmerkit.
Tuossa omassani tuohon salkoon on merkitty permanenttitussilla nimeni, puhelinnumeroni ja pyydysyksikköjeni numerot. Ovat tuolla vastakkaisella puolella kun ajattelin saavani paremman kuvakulman, siellä kuitenkin ovat.
Miettikäähän moottorikelkkailijaa, joka ajaa vauhdilla avannon jääkasaan, kelkka nurin ja kuljettaja vahingoittuu/jopa kuolee. Pyydyksen asettaja on vastuullinen jos merkinnät eivät ole lain mukaiset.
Turha kuvitella, ettei pyydyksen asettajan henkilöllisyyttä saada selville; pienessä yhteisössä selvittäminen on äärettömän helppo tehtävä.
Laki on muuttunut ja kalastajan tulee noudattaa lain vaatimuksia, ei riitä, että ajattelee; näinhän on aina menetelty. Emme elä yksin täällä Telluksella, meitä on paljon ja säännöt ovat noudatettuina kaikkien etu.
Ei ollut muuten tänäänkään mikään kovin hyvä päivä; pari haukea, parikiloisia, yksi kuha, kiloinen ja alle kiloisia kolme kappaletta, nuorukaiset selvisivät kaikki uimasilleen.
Parasta oli, että kaikki kala meni samantien asiakkaille. Kyllä suomalainen tuoretta; korostan tuoretta, kalaa arvostaa, vaan kalastamaan kovin harva vaivautuu.
Luin tuossa pari viikkoa sitten, että talviset verkkokalastajat ovat vanhoja ukkoja, niinhän me oikeastaan olemmekin, mutta kuulemma äärimmäisen kovia ja sitkeitä kalastajia. No, en nyt sitten tiedä, en ole koskaan tuolta kantilta asioita ajatellut. Homma on vaan sellainen; kauniilla ilmalla kalastellaan, pakkasella ja pyryllä kalastellaan silloinkin; ei se niin ihmeellistä mielestäni ole.
http://yle.fi/uutiset/talviverkkokalastus_on_jaamassa_ukkojen_ja_pappojen_touhuksi/6423156

Posted by Picasa

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Uunikalaa haukifileistä.


Tein uunikalaa haukifileistä.
Tarveaineet:
haukifileitä                 750g
riisiä                              4dl
paprika/maissiseosta     2dl
amerikanpekonia           1ps
herkkusieniä                  1dl
kermaa                           2dl
juustoraastetta               2dl
sinihomejuustorouhe   1/2dl
soijakastiketta maun mukaan (suolaista)


Kuullota pekonisilppu, siirrä astiaan.
Kuullota riisi ja puolet pekonisilpusta mukaan.
Laita riisit uunivuoan pohjalle, riisit, paprika/maissiseos päälle, kalafileet niiden päälle, lisää kerma ja soijakastike, mausta kalafileet sitruunapippurilla, laita päälle, sienet, sinihomejuusto ja sen päälle juustoraaste. Kansi päälle.
Lämmitä leivinuuni (puilla lämmitettävä) 175 asteeseen (lakilämpö). Laita vuoka uuniin ja se saa olla siellä reilut 12tuntia.
Sähköuunista en tiedä, koska meillä tehdään uuniruuat aina lempeästi pitkään hauduttaen. Luulisin, että 175astetta pari tuntia ja sitten 75asteeseen ja yön yli. Tämä on vain sähköuunia koskeva arvailuni.
Posted by Picasa