torstai 27. syyskuuta 2012

Tämmöinen kuha saaliiksi.

Tämmöinen kuha, 1,2kg tuli muun saaliskalan mukana. Viillot muuten eivät ole hauen hampaiden tekemiä; vanhoja haavoja ja todennäköisesti keväisen kutu-uistelun seurauksia. Tämännäköinen saalis pilaa kyllä kalastajan päivän, onneksi sain pois kärsimästä.
Olen monasti ihmetellyt, miksi Suomessa edelleenkin sallitaan passiiviset koukkupyydykset, saksikoukut ja teikit?
Miksi sitten koukkuihin ei edes vaivauduta laittamaan kunnollistet metalliperukkeet? Ei tarvitsisi kalojen uiskennella koukut suupielissään.
http://kotimainenkala.blogspot.fi/2012_04_01_archive.html
Kuvia viimekevään haukisaaliista.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Uteliaita kysymyksiä.

Tänään verkoillani soudellessa yllättäen tapasin samassa lahdessa venettään pitävään kalastajaan. Vetelin siinä liinaa ylös johon kaveri kysäisi; miten korkea verkko tämä on? No, minä sanoin, että kuusi metriä korkea ja kuusikymmentä pitkä, 60mm solmuväli ja lanka 3x0,15 multimonofil. Miten sen koet? No, yläpaulaa kolmen metrin välein ja liinaa ylös, kunnes alapaula näkyy; takaisin ja sama uudelleen.
Seuraava kysymys oli sitten; miten sinä sen lasket järveen kun hän on aina katsellut, että sinä vaan istut tuhdolla ja vähän soutelet. Minullehan tuli heti mieleen tämä olkihattuinen hemmo, joka seisoo perätuhdolla ja laskee puolitoistametristä verkkoaan vaimon soutaessa; siis mielikuva, vanhoista valokuvista tuttu.
Tässä pytyssä 60m pitkä, 4m korkea 13mm pohjaverkko valmiina laskettavaksi pyyntiin, miltei pintaan. Särkikalaa ruuakseni ja myyntituotteeksi.
Oranssit polat ovat kohoja, joilla verkko pintaan ja tuo iso keltainen tulee puoliväliin verkkoa uistinmiesten havahduttamiseksi. Lasketaan ylä- ja alapaula erillään veteen, tuuli soutajana ja pidetään huoli, että paulat eivät sekaannu. Polat 3m:n välein ja loppupäähän kaksilippuinen merkkisalko, siinä se.
Toivottavasti aamulla on särkeä ja salakkaa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ravustuksesta.

Tämmöisiä rapuja kun kauden aikana olisi tullut enemmänkin, pituus 14,5cm; tosiasia kuitenkin on, että tähän päivään mennessä olen saanut 453 kpl yli 11cm rapuja, siis myyntiin, 818 kpl alle ko mitan siis takaisin järveen. Vuosikausien huonoin tulos.
Rapukantamme on kääpiöitynyt melkoisen vahvasti; ravustusta tulisi lisätä mutta kun eivät nykyihmiset viitsi rypeä tuolla järvellä, pyytää syöttikalat, vaihtaa uudet syötit pari kertaa vuorokaudessa. Ravusta maksetaan minulle 1,50€, 11-12cm ravuista, isommista 2,00€. Ei se ihan huonosti ole.
Meillä ei pakasterapuja osteta, saksipuolet jäävät kotiin, siis yli 11cm, niitäkin sentään tuli toistasataa kappaletta ja ylikin.
Tänään sitten ensimmäisen kerran eläissäni tapasin eräässä merrassa ravun, alle 5cm ja ravun n 4cm. Ensinmainittu oli aivan pehmytkuorinen ja pienemmällä ei kuorta sanottavastikkaan.
Siis epäilekseni järven liian tiheästä rapukannasta näyttäisi olevan tosiasia. Ravuilla on ravinto todella vähissä ja rapukanta aivan liian tiheä.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Nyt näyttäisi, että kuhaa alkaa nousta.

Nytpä sitä kuhaa näyttäisi alkavan tulla; tämän päivän saalis 5,5 filekiloa. Ei hassummin. Pyynnissä 60mmx6mx60m verkot ja pohjassa. Kuhat pääsääntöisesti metri yläpaulasta alaspäin.
Tämä kaunokainen oli painoltaan 4,5 kg; paras koko saaliskuhalle, tulee hyvä fileeraussaanto, yli 50% ja poskilihatkin jo kunnolliset, miltei normaalin lihapullan kokoa mutta maku suorastaan taivaallinen, kannattaa kokeilla.
Viime vuoden tämän ajanjakson kuhasaalis yli 50 filekiloa, tänä kesänä on jääty n 15 kiloon, tosin tämänpäiväinen saalis korjasi tilastoa; vuodet eivät ole veljeksiä.
Kuriositeettina mainittakoon, että pienin kuha tänään oli 0,5kg, 40cm pitkä, ei selvinnyt vapauteen, joten joutui saaliin sekaan. Suomessa kuhan alamitta on törkeän pieni, 37cm ja sekin mitattuna suomalaisittain pyrstön pisimpään osaan kun keski-eurooppalainen mittaus suoritetaan pyrstön lyhimpiin ruoteisiin. Siis sallimme kalastuksen joka laillisesti kohdistuu kutemattomiinkin yksilöihin!
Kaikki verkkoni valmistetaan nykyisin Viitanetissä, Tallinnassa. Verkkojen liinat tulevat Kiinasta ja pauloitustyö tehdään Tallinnassa ja silmäjako on saarenmaalaisten kalastajien vuosikymmenten aikana hyväksi kokema. Kannattaa lähteä verkko-ostoksille etelänaapuriin, ei tarvitse pettyä ja tarjontaa löytyy jokaiseen makuun. Viitanetin "tehopakkaus", myymälänhoitaja Ingrid muuten puhuu melko hyvin suomeakin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Savustettua ahventa ja särkeä.

Tänään sitten tehtiin neljä tämmöistä korillista savusärkeä ja savuahventa. Sikäli erillinen projekti, että savustin kalat melko miedolla savulla ja sitten savustuksen jälkeen sirottelin mausteseoksen kalojen päälle ja jätin uuniin tunniksi. Lämmityksen suljin; siis kala oli siellä hiljalleen jäähtymässä ja maustumassa, sitten korit jääkaappiin.
Maukasta tuli.
No, vaimo keksi tänään tehdä yhdestä korillisesta särkipihvejä; nahat ja keskiruodot pois, kananmuna ja korppujauhoja, hieman sitruunapippuria ja tehosekoittimella massaksi ja sitten voissa paisteetuina pihveiksi. Tämä kaikki halveksitusta särjestä, kaikkialla Suomessa saatavissaolevasta kalasta.
Aikanaanhan särki oli kala, joka piti vähäväkiset pula-aikana hengissä; nyt olisi korkea aika nostaa särki sille kuuluvaan asemaan, herkkukalaksi, monikäyttöiseksi jokamiehen saaliiksi ja herkuttelun kohteeksi.
Tässäpä sitten niitä särkipullia; täytyy olla hyvä tuntikala, päästäkseen edes lähellekkään tätä maittavuutta, olkoon asialla millainen julkkiskokki hyvänsä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Savusärkeä purkkiin.

Kevyesti savustettua särkeä purkitettavaksi. Kalanpalat ovat kevyesti savustettuja, savustuksen jälkeen maustetaan omalla mausteseoksellani ja laitetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi vetäytymään.
Ladotaan purkkiin (ns rexa-purkki), päälle porkkanaa, sipulia, punasipulia, valkosipulia, virgin-öljyä, 1/2rkl tomaattipyrettä, laakerinlehti, sitruunapippuria myllystä ja sitten kannet kiinni. Muistaa pitää muuten keittää purkit ja tiivisteet ennen täyttöä.
Purkit painekattilaan ja paineen nousun jälkeen tunnin verran kypsennystä ja sitten jäähdytys ja jääkaappiin. Parin päivän jälkeen voi alkaa herkutella.
Tässä sitten sitä valmista tuotetta; kyllä kelpaa herkutella. On muuten paikallista ruokaa, ei mitään poliitikkojen hehkuttamaa lähiruokaa.