sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Harrastan kalastusta...kalastan

Kun minulta kysellään, harrastanko kalastusta; vastaukseni on ehdottoman kielteinen. En harrasta kalastusta, kalastan kyllä, saadakseni laadukasta kalaa pöytääni, kaupasta kun ei saa laadukasta, siis pääsääntöisesti.
Kaloja eivät minulle ole Norjanlohi, kirjolohi, pangasius, pilatia...jne, siis ei mikään kasvatuskala, antibiootteineen, raskasmetalleineen ja kemiallisine väriaineineen. Kaikki muu kala kelpaa, kunhan se on tuoretta, omaa pyyntiä, heti verestetty, roskakalaa en tunne.
Edellisen lisäksi kalastan 10mm:n verkoilla pikkukalaa lemmikkieläinherkuksi, savustan, kuivaan, lajittelen ja pakkaan sen myyntiin. Lajittelussa jääneen kalan syövät koirani Moka sekä maatiaiskanani kalarouheeksi jauhettuna Siis minua kait voisi luonnehtia osa-aikaiseksi ammattikalastajaksi.
En jaksa kuvitella itseäni värkkäilemässä kaikenmaailman uistinhärpäkkeiden ja viritelmien kanssa ja sitten saalis on ns vääränlaista tai ei ollenkaan.
Pyydyskalastus on tehokasta, kunhan osaa sen, kaikki eivät osaa, en minäkään uistelua, pilkkimistä jne, hallitse enkä halua edes opetella mutta suon sen nautinnon kyllä, ken sitä halajaa.
Kalastusmotiivini perustuu nimenomaan siihen, että hyödynnän ns vähäarvoista kalaa; kauppatavaraksi, omaksi ravinnokseni myöskin. Toki saaliikseni tulee kuhaa, siikaa, muikkua jne. Ne ovat kuitenkin kalakantoja, joita pyydän vain ja ainoastaan omaan pöytääni ja sinnekkin harkiten, myyntiin ei mene yhtään.
Sitävastoin, minulla on aina kaupan edellisten lisäksi savulahnaa, kylmäsavustettua haukea, säynävää, särkeä, madetta kesälläkin, jne. Aivan uskomattoman herkullisia kaloja.
Säilykekalaa, purkissa, valmistan pikkuisista särjistä, ahvenista, salakoista, mm. Kyllä minulta syntyy pikkuahvenista, ym kalakukko, avokukko; uskokoon jokainen vain, että pikkukala on hyödyllistä kalaa oikein valmistettuna.  Taito vain tuntuu olevan kadoksissa jopa monelta keittiöammattilaiseltakin. Nämä nuoret, töyhtöpäät, julkkiskokit tuolla televisiossa värkkäilevät tuonti-/kasvatuskalasta erilaisia eksoottisia "herkkujaan", kala upotetaan mausteiden ja lisukkeiden hetteiseen suohon ja aito lajiperäinen ominaismaku jää kokematta.
Ravustus tuo niin omaan pöytääni herkkuja jos myyntiinkin aina vähän liikenee; siinäkin kohtuus kunniassa.
Tässähän niitä...rapuja, päivän saalis.
Isomus.
Olen monasti ennustanut, että suomalaisella kalakauppiaalla tulee olemaan yllämainittujakin kaloja myyntipöydässään, ei kulune kymmentäkään vuotta. Väitän jopa, että vielä oppii suomalainen nuorempikin väki käsittelemään kotimaista villikalaa, vaikka nykynäkymät vaikuttavatkin vähintäänkin masentavilta.
Suomen kalavarannot ovat uskomattoman valtavat, puuttuu vain hyödyntämisen taito. Ammattikalastajat kalastavat ja myyvät tukkuun saaliinsa pilkkahinnalla, saaden varsin heikon tuloksen, tästä johtuen saalista pitää saada enemmän ja enemmän, ja tuotos nousee korkeintaan heikosti. En jaksa ymmärtää, että kiistanalaiselle turkistaloudelle hupenee arvokasta kalavalkuaista ja se on ihmisen pöydästä pois.
Entä jospa ammattikalastaja opettelisi jatkojalostamaan saalistaan, vähäisestäkin saaliista tulisi monin kerroin runsaampi nettotulos. Muutamat harvat ammattikalastajat ovatkin oivaltaneet asian.
Tämä vesien "hoitokalastus" on myöskin eräänlainen uhkakuva kalakannoillemme. Järvistämme pyritään tekemään eräänlaisia, "kuha-, siika-, taimenaltaita kalatalouden; so ammattikalastaja-tukkurit-kauppaketjut, tarpeisiin. Kauankohan veronmaksajien lompakko kestää erilaisia istutuskokeiluja ja massiivisia, usein heikosti harkittuja istutuksia. Hyvänä esimerkkinä kirjolohi, ei pysty laisinkaan lisääntymään luontaisesti. Kukaan ei ajattele kalastuksen kohdentamista sinne kalastoon, joka kaikkein parhaiten kestää kalastuspaineet. Toki ymmärrän järkiperäiset istutukset kalakannoille, joilla on luontaiset lisääntymisedellytykset.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

20.7.2011...

Tämmöinen heinäkuun aamu 20.7.2011 klo 05.00
Aivan peilityyntä, aavistus auringosta, selän takana sumuverhon lävitse. Lahnaa tuli ja paljon, pienimmät takaisin, savukalaksi pari, yksi kuha, liian pieni, vapauteen kasvamaan, salakkaa, tällä kertaa lemmikkien herkuksi.
Iso kuha ja siika piiloutuneet saamattomaksi, lienevät lähteneet jonnekkin kesälomailemaan ja jättäneet kertomatta minulle osoitettaan.
Tällä se saalis ja pyytimet kulkevat kotiin. En kesäaikana jätä verkkoja päiväsajaksi pyytämään, menee kala pilalle ja kun saalistakin tuli riittävästi täksi päiväksi. Illalla sitten toiveet taas järven syvyyksiin tai oikeamminkin pinnan alle kun kalastan tähän aikaan vuodesta pintaverkoilla pääsääntöisesti.
Ja täällä sitten valmistuu herkkuja niin lemmikeille kuin omistajillekkin. Vanha Kota-pata uusiokäytössä kuin myöskin saunan vanha savupiippu.
Lopuksi vielä salakkaresepti:
Cajunsalakat:

1kg päättömiksi perattuja suomustettuja pikkusärkiä (salakoita, seipiä)
Marinadia
3 isoa valkosipulin kynttä
Marinadi:
1dl rypsiöljyä
1 1/2tl suolaa
1 1/2rkl sokeria
3tl oreganoa
2tl paprikajauhetta
1tl rosmariinia
1tl timjamia
1tl basilikaa
1tl rouhittua mustapippuria
1tl chilimaustetta
1/2tl cayannepippuria
Sekoita marinadi ainekset tasaiseksi kastikkeeksi. Ei haittaa, jos joku yrtti puuttuu. Marinadi on silti hyvää.
Laita särjet ja valkosipuliviipaleet vahvaan kaksinkertaiseen muovipussiin (marinadikastike on hyvin tahraavaa). Kaada marinadi päälle ja ravistele kaloja niin, että ne peittyvät siihen kokonaan. Anna marinoitua viileässä yön yli.
Lado salakat halstariin ja kypsennä nuotiolla ja grillissä. Ei haittaa, vaikka kalat kärähtäisivät hieman "tummanpuhuviksi".
Voit myös paistaa kalat nopeasti (noin 1-3 minuuttia kummaltakin puolelta) kypsiksi parilalla tai tulikuumalla paistinpannulla ilman lisäöljyä (varo räiskyävää öljyä).
Muokattu Kalastaja-lehden reseptiä.





keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Antaako ajattelemisen aihetta?

Kotimaista ja lähijärvestä.
      http://yle.fi/alueet/perameri/2011/07/dioksiinikala_saamassa_pysyvan_myyntiluvan_2721897.html
Näinpä ovat poliitikkomme päättäneet/esittäneet EU:n hyväksyttäväksi.
Näin tavallisen pulliaisen näkökulmasta ajatellen, EU:n alueella kun on väkilukuun suhteutettuna maailman suurin kalastuslaivasto. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/07/kalakantoja_halutaan_suojella_kieltamalla_sivusaaliin_heitto_mereen_2722668.html Onkohan merialueillamme todellakaan järkevää tuollaisten rasvaisten kalojen; lohi, taimen, siika, ankerias, silakka, kilohaili jne salliminen myyntiin.
Sitävastoin järvikalaa ei oikein kukaan osaa arvostaa ruuaksi ja suureksi kansallisomaisuudeksemme. Mutta minäpä väitän, että vielä ehkä kymmenen vuoden sisällä näemme kalatiskeissä salakkaa, särkeä, ruutanaa, säynettä. Senverran kovaa vauhtia ruuan hinta nousee, että ihmisten on opittava muuttamaan ravintotottumuksiaan pärjätäkseen taloudessa.
Jos sisävesikalastusta ja saaliin jatkojalostusta tuettaisiin aina kalastusalueen lähiseudulla, säästyisivät pitkät, jopa lentokuljetukset, saalis saataisiin tuoreena myyntiin. Kala kulutukseen alle 100km pyyntipaikasta; siinä olisi järkeä mutta kun järjen piilottaa esim politiikka, niin alue-, EU-, kuin valtakunnanpolitiikka. Päätöksiä tehdään äänestäjien toivossa esim ministeritasolla ja silloin järjen ääni, asiantuntijan ääni jää helposti omien tavoitteiden alle.
No, nämäpä mietteitäni näin aamusella kun tänään ei ole verkkoja pyynnissä; ravustus alkaa viikon kuluttua, Suomessa tuotetaan rapuja n 6milj kpl, viljeltyjäkin n 30 000kpl; silti tuodaan maahamme ympäri maailman rapuja! Eivät ole edes kotimaista rapua halvempia. Ajattelunaihetta tämäkin.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

No, nyt se alkaa; nimittäin salakan kutu.

Tämän aamun saaliissa oli jo paljon kutevia naaraita; huomenna voi lypsää naaraista hienon hienoa mätiä, sekaan valkosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Sitten vaan pikkurasioissa pakastimeen ja muutaman päivän päästä, sulatus, sekaan smetanaa tuoreen tillislpun kanssa. Upporikkaat syököön sammenmätiä, minä en tämän parempaa "kaviaaria" osaa edes ajatella.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kalastuskulkuneuvo

Tämmöisellä varustuksella kulkee kalastuskulkuneuvoni kesäaikaan
Uskomaton määrä varusteita mahtuu mönkijän kyytiin.
Siis, kulkuneuvoni on Polaris Sportsman 500-forest traktorimönkijä.
Saa lain mukaan ajaa tiellä, vetää mitä erilaisempia laitteita; esim venettä voin siirtää järveltä toiselle trailerilla, joka ei ole rekisteröity venetraileriksi.
Vakuutusmaksut todella edulliset, käyttökustannukset edulliset, siis kalastajan unelmakulkuneuvo maaliikenteeseen.
Talvivarusteisiin kuvassa näkyvien lisäksi lapio, jääsaha, narukela, nostokoukku. Lisäksi verkonlaskuun talvella kuuluu uittolauta. Toisaalta sitten talvella jäävät pois merkkiliput.
Lisäkapasiteettia saan vetokuulaan lisätystä polkupyöran kuljetustelineestä ja siihen modatuista laatikoista.
Kyllä kulkee pienellä laitteella paljon tavaraa ilman peräkärryä.
Aiemmin tarvittiin moottorikelkka ja peräreki kaiken laitteiston mukanakuljettamiseen.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ja "roskakalaa" pyydetään

Kesäaamu
                                                                                                                                       Tänä aamuna, pilvinen, lämmin aamu klo 06,30. Saaliiksi tuli yksi isohko lahna, 1,5kg ja pieni kuha, joka ei toipunut vapauteen. Kuhan pituus 42cm ja paino 0,5kg. Olisi voinut elellä edelleenkin muttei toipunut uimakelpoiseksi; lokeille en jättänyt.
Sitten sitä muuta kalaa;
Tässä saalistani; salakka, lahna, vimpa, pasuri, ahven ja tulitikkulaatikko mittarina.

Kaikki hyödynnetään; kuhannahat, kaikenlaiset pikkukalat. Isompien kalojen perkausjätteet savustetaan ja kuivataan koiramme ja kanojen herkuksi. Kanoille kuivattu kala jauhetaan rouheeksi. Ekologista eläinvalkuaista.

Pienin koskaan saamani kala; ahvenen poikanen, n 25mm
Tuo kaikki pikkukala hyödynnetään lemmikkieläinherkuksi, ulosmyyntihinta muuten liki 40,00€/kg. Paljon työtä mutta palkitsee sanoisin kohtuullisella tuloksella.
Pikkuahvenesta ja salakasta tehdään myöskin purkkikalaa; maukasta, kotimaista ja ekologisesti kestävää.
Oli muuten siinä puoli seitsemän aikaan, etten sanoisi hieno kesäaamun fiilis; kanat pyöriskelivät ympärilläni herkkupalojen toivossa, perkailin nimittäin pikkukaloja verkoista, isommat olivat jo savupöntössä aamuaromeja antamassa. Sisältä leijui pilviseen, tyveneen aamuun paistuvien karjalanpiirakoiden tuoksu; vaimo leipoi.  Voisikohan kesäaamuun muita höysteitä enää toivoakkaan, kaiken kesäisen luonnon tuoksujen lisäksi?
Kesäaamut, kalastus, oman pihan kotieläimet(kanat) vapaana kuljeksimassa; mitä muuta idylli kaipaisi?