keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kalamaustetta talvisäilöön.

Peipsijärven valkosipulia talveksi.
Avaushan ei oikeastaan koske kalaa, mutta liittyy kalaan kylläkin oleellisesti. Valkosipuli. Eikä mikään tavallinen valkosipuli vaan valkosipuli, jota ei oikeastaan Suomesta saa. Ehkä joillain, jotka tapaani, tuovat sen Eestistä.
Tämä sipuli on siitä merkittävä, että se on erityisen voimakas maultaan ja kookas ja mehevä. se kasvatetaan Peipsijärven "vanausulisten" alueella siis, vanhaortodoksien asuttamissa kylissä Peipsijärven länsirannalle, itäisessä Eestissä.
Se on 100% luomua ja selityskin on selvä; ei näillä kasvattajilla ole varaa lannoitteisiin. Sipulit kasvatetaan kompostimullassa, erityisissä n 50cm korkeissa penkeissä ja penkkien välissä kuorike.
Valkosipuli ei oikein tahdo säilyä talven yli, iso osa kuivuu ja menee siis hukkaan.
Siinä joulukuun alkupäivinä kuivaan vähintäänkin puolet talven ja kevään tarpeesta kalakuivureissani(Marlemi).

Ensiksi valkosipuli kuoritaan, kuvan keskiosa, sitten se laitetaan rouhintamyllyyn, kuvan yläosa.
Rouhimisen jälkeen sipuli on muuttunut kuvan alaosassa näkyväksi melko karkeaksi rouheeksi.


Kuvassa näkyy sitten valkosipuli ladottuna kuivausritilälle. Kuivauksessa valkosipulista tulee vesiprosentiltaan n 6%.

Sitten ritilät uuniin ja lämpö säädetään +35 asteeseen. Siinä se saa sitten kuivua n 12 tuntia.
Valkosipulin kanssa pitää kokemukseni mukaan lämpötilan olla n +35, ei yli. Puhallusteho kuivaimessa on vakio, lämpövastus(säädettävä) ja puhallin pohjasta, kuivaavat rouheen puolessa vuorokaudessa.
Kuivattu valkosipuli säilyy suljettuna tiiviiseen lasipurkkiin  ja valolta suojattuna vuosia, menettämättä voimakkuuttaan.
Kalan valmistuksessa käytän valkosipulia joko tämmöisenä kokorouheena tai sitten morttelissa hienonnettuna, tarpeellinen määrä kerrallaan.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pyyntivälineen vaikutus kalan laatuun.

Kaupan kalatiskillä kalojen myyntitietoihin pitää sisältyä; pyynti-/nostopäiväys, pyyntialue, pyyntiväline...jne.
Pyyntiväline, varsinkin pienen kalan kohdalla on kovinkin vaikuttava tekijä. Esimerkkinä otettakoon muikku. On kalan laatuun nähden varsin merkittävä seikka tuo pyyntiväline, kalankäsittelyn (jäittäminen/jäätymisen estäminen) lisäksi. 
Verkolla pyydetty muikku on paraslaatuista muikkua, mikäli verkot koetaan, kesäisin kaksi kertaa vuorokaudessa ja kylmän veden aikana kerran vuorokaudessa. Verkossa muikku ei tukehdu koska se ui itsensä yhdestä silmästä läpi, ja saadaan elävänä veneeseen.
Kuvahaun tulos haulle muikkuverkko
Kuva Yle
Sitävastoin troolaamalla saatavan muikun laatu heikkenee ratkaisevasti, koska muikku, pehmeänä kalana on silakkaakin arempi troolissa aiheutuvalle puristukselle. Troolin vetonopeus/vetoaika huonontavat myöskin kalan laatua. Muikkutroolin vetonoeus on 4-5km/h johtuen kalan käyttäytymisestä sen joutuessa pyydyksen sisäpuolelle. Pyydyksen vetonopeus on oltava muikun uintinopeutta  suurempi. Kun sitten vetoaika kasvaa suuremman saaliin toivossa, yhtälö on ratkaisematon. Lopullinen vahingoittuminen tapahtuu troolin noston yhteydessä. Trooli nostetaan sellaisenaan ilmaan ja veden hieman keventävä vaikutus loppuu; kala puristuu. Siis troolimuikku on pääsääntöisesti huonolaatuisinta muikkua.
Kuvahaun tulos haulle troolikalastus
Nuottapyynnissä vetonopeus muodostuu huomattavasti troolia hitaammaksi johtuen nuotan rakenteesta (rantanuotta).  
    Kuvahaun tulos haulle rantanuotta
Kuva Rktl                                                                                               Kurenuotalla taas kala saarretaan ja nuotan alaliepeet kurotaan yhteen kureköydellä ja muodostuu pussi ja kalalat nostetaan, kuten rantanuotastakin, haavilla pienissä erissä astioihin. Siis, kalankäsittely on ratkaisevasti troolisaaliin käsittelyä hellävaraisempaa. Edellämainittu pätee myöskin rysäpyyntiin.
Kuvahaun tulos haulle rysäpyynti
Kuva Länsi-savo
Muikku on kala, johon pätee erinomaisesti se seikka, mitä pidempi kuljetusmatka, sen laaduttomampi kala. Paras kala on yleensä se lähialueen muikku ja muu kuin troolipyynti.
Täysin tuomittavaahan kalan laatuun nähden troolipyynti ei suinkaan ole; troolinkin huonoa vaikutusta voidaan lieventää mutta silloin myöskin kertasaalis pienenee ja pyyntiponnistus kasvaa. Troolipyynnin ongelma on myöskin pyyntitavan raskas pääomarakenne, suuret pyyntikustannukset ja ne sitten pakottavat pyytämään enemmän ja enemmän.
Suurien kertasaaliiden ongelmaksi, varsinkin troolipyynnissä muodostuu ns hukkapyynti. Saaliin muodostuessa pääsääntöisesti ns hottamuikusta, joskus troolarit yksinkertaisesti avaavat pussin ja saalis joutuu järveen ja kuolleena; kalakannan tuhlausta.
Edellämainittuja seikkoja kannattaa kaupan kalatiskille mennessä miettiä. Pyyntitapa, lähikala ja tietenkin pyyntipäiväys. Nämä seikat muuten tulee olla ilmoitettu kalalaatikon etiketissä.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Tilajärjestelyt kalaveneessä.

Veneen kalustojärjestys. Vähän näitä ikääntyvän kalastajan järjestelyitä veneessä olen järkeillyt. Veneessä tulisi olla aina selkeä ns työskentelytila. Jaloissa ei saisi pyöriä mitään sellaista, mitä ko reissulla ei tarvita. Alueet olen jaotellut seuraavasti, keulapiikki, työskentelytila+kalusto, työskentelypaikka(veneen peräpenkki). Rannassa, ennen vesillelaskua, laitan työskentelytilaan (mahd. verkot, kohot, ankkurit...jne).
Keulapiikki; astiat, kohot, yms. Sieltä ennen vesillelaskua tarpeelinen kalusto työskentelytilaan.

Tämmöisen näköinen sen tulee olla rannassa. Köydet roikkuvat tuolla haavin takana vyyhdettyinä, haavi, mela(koukkupäinen). Kalankäsittelyvälineet; puukko, sakset, koukku, kalapappi...perälokerossa moottorien edessä.
Varsinainen työtilani on takapenkki; siitä hallitsen molemmat moottorit, verkkojen käsittelyn, kalojen käsittelyn yms. Istualtani en nouse kuin vasta rannassa. Tästä paikalta hallitsen koko kalastustapahtuman. Kaikuluotain tuossa s-moottorin kahvan vieressä.
Nämä järjestelyt ovat ehdottomat; kalastushan on yksi maailman vaarallisimmista ammateista.
Näiden järjestelyjen lisäksi henkilökohtaiset turvavälineet; neopreenisaappaat karkealla pohjalla, kalahaalari(pvc), paukkuliivi. Nämä tärkeimmät. Neopreenisaappaat antavat tukevan liikkumistuntuman, kalastushaalari ei sisällä mitään, mihin esim havas voisi tarttua, paukkuliivi aukeaa veteen mahdollisesti jouduttuasi. Paukkuliivin säilytyspaikka muuten ei ole veneessä vaan kuivissa sisätiloissa, ettei laukaisupatruunan suola kostu.
Tämmöisistä komponenteista koostuu kalastajan työturvallisuus.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Min-Kota, Endurance2.



Tämmöinen tuli eilen hankittua kun viisitoista vuotta vanha Min-Kotani sanoi työsopimuksensa irti.
Niinkuin kuvasta näkyy, käytän tätä "sähkövispilää" kun käsittelen verkkoja. Siirtymiset tapahtuvat aina tuolla taustalla näkyvällä Tohatsulla; 4-tahtinen.
Uutta tähän malliin on näköjään tullut vain tuo päällä näkyvä akkutason ilmaisin.
Akkuja on käytössä 2x75ah, riittää pitempäänkin käyttöön.
Tässä kuvassa näkyy s-perämoottorin "konehuone". Etualalla CRX-322 älylaturi, volttimittari, ja rinnankytketyt akut.
Kuvassa näkyy, miten tämä moottorijärjestelmäni sijaitsee. S-perämoottori siis asennettuna perälaidan reunaan. Kaikuluotaimen anturi sijaitsee tuolla moottorin vieressä.
Tuo 5-heppainen perämoottori riittää aivan hyvin siirtelemään 4,2m venettä, leveys 162cm,(vanha mies tarvitsee tukevan veneen), siis riittävästi minun mittapuuni mukaan. Kulutus on aivan älyttömän pieni.
Tämmöisellä kalustolla siis kalastelen. Siirtymät rannasta pyydyksille ovat yleensäkkin alle 1mpk.


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Made.

Kalaherkku nimeltään made.  Made mielletään pääsääntöisesti sydäntalven herkuksi. Kuitenkin made on yhtä herkullista niin kesällä kuin talvellakin.
Made niinkuin muutkin kalat tulee verestää heti veneessä. Sisälmykset kuitenkin jätän poistamatta, jotta nylkeminen olisi helpompaa.
Nylkeminen aloitetaan tekemällä viilto  ympäri kalan aivan rintaevien takaa. Sitten sormin ujutellaan nahkaa pois yllänäkyvään vaiheeseen.

Tämän jälkeen kietaistaan sanomalehteä nahan päälle ja nykäistään nahka pois. Helppoa.
Mateen maksan otan talteen; savustettaessa laitan sen avattuun vatsaosaan ja sitten uuniin. Mateen suolaan aivan normaalisti 10% liuoksella, puoli tuntia on lämpimälle kalalle riittävä aika.
Sitten ei muuta kuin herkuttelemaan. 


tiistai 15. syyskuuta 2015

Kaunis syyspäivä.

Kaunis syksyinen kalastuspäivä. Klo 08.00, lämpötila +15, pintavesi +14,5, reippaan navakka tuuli.

Reipasta tuulta pitkin järveä tuulen suunta itä-kaakosta.

Kalaakin tuli, muikkua. Näyttäisi nyt jo parveutuvan vaikkakin yön yli välivedessä n 4m syvyydessä.
Siinäpä sitä muikkua olisi. 14mm verkossa, lanka 0,20. Helppo irroitella kalat kun liina on juuri sopivan jäykkää. Muikun keskikoko oli tuommoiset 18cm, siis ihan oivallista kukkokalaa, paistokalaa jne. Neulamuikkua sitten tulee tuommoisella 9mm - 10mm verkolla mutta siinä langan sitten pitääkin olla jo 0,15mm.
Merkillepantavaa muuten; samassa paikassa verkkojata ja vain muutama ahven, pienisilmäisemmässä ja ohutlankaisemmassa verkossa taas pikkuahventa kolmasosa.
Mielenkiintoinen huomio muuten sekin, että muikkua näyttäisi löytyvän ihan tuommoisesta 8cm - 20cm. Se on hyvä se, että muikkua löytyy useampaa vuosikertaa. Se 8cm muikku lienee n vuoden ikäistä.

torstai 3. syyskuuta 2015

"Roskakalasta" herkkua...lemmikeille.

Suomen vesissä kun kalaa riittää; roskakalaakin, vaikka en sitä nimikettä oikein hyväksy. Tuota pientä kalaa minulle tulee oheissaaliina muikunpyynnin yhteydessä. En pistä kompostiin, vaan kuivuriin ja kuivaan +40asteen lämmössä ja puhallin poistaa kosteata ilmaa kaapista. Tästä tulee oivallinen kuivakalaherkku lemmikeille.
Kuivakala pakataan 100g pusseihin myyntiä varten, kilohinta n 30,00€/kg. Kala on kuivattu alle 10% kuivuuteen, siis vettä alle 10%. Kuivaus kestää n 36 tuntia.
Kala punnitaan, jokainen pussi ja ennen punnitusta vielä lajitellaan, pienet ja isommat erikseen.
Vakuumilaitteessa imetään pussista ilma pois ja näin kala säilyy vaikka vuosia. ei pysty imemään kosteutta.
Tässä sitten myyntivalmista kuivakalaa, siisteissä pusseissa. Näin tulee hyödynnetyksi järviemme sitä vähemmän arvokastakin kalaa. Meillä valmistetaan omasta pyytämästämme kalasta kuivakalana; pasuria, ahven+särkikalat (pienet), kuivakalasiivua, kuoretta, kalarouhetta, kuivattuja kalannahkoja (fileerausjäämä), kuivattua pienen lahnan/sorvan filettä. Kaikki kelpaa myyntiin.
Pienistä särkikaloista ja ahvenesta tehdään purkkikalaa omaan pöytäämme.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Rapukausi 2015.

Loppukesän aamu klo 06,00, järvi tyyni, pintavesi +17astetta. Ravut mielessä järvelle ja tulihan niitä tänäänkin. Muikkuverkotkin laitoin saadakseni varmuudella tuoretta syöttikalaa sivusaaliina.

Tämmöisillä merroilla pyydän, Fladen-täkykalamerta, pituus 80cm ja korkeus 55cm. Nielut molemmissa päissä ja syöteistä päätellen ravun ulospääsy melkoisen vaikeata.

Tämmöistä vilinää sumpussa; isoja ovat ja pääasiassa koiraita, useita yli 13-14.senttisiä.
Muikkuakin tuli kohtalaisesti, tosin oheissaaliina särkeä, pikkuista pasuria ja ahventa. Yllä kuvassa perattua muikkua menossa pannulle. Tänä vuonna(varsinkin), kylmien pintavesien vuoksi harppauskerros on mukavalla korkeudella, siinä viiden metrin syvyydestä muikkua tulee, siis välivedestä. Verkkona 3mx33m ja solmuväli 14mm.
Pian, luulisin vedet alkavat jäähtyä ja muikku parveutuu, särkisaaliit vähenevät mutta ahventa joissain kohdin tulee paljon

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ravustus alkaa ti 21.7. klo 12.00

Nyt pantiin ravunpyydykset uusiksi; hankin tuommoisia Fladen-mertoja, 55x80cm. Erittäin hyvin säädettävät nielut, 10mm solmuväli, tukeva rakenne. Odotan paljon uutuudelta.
Ajatukseni on "syöttää" merta sekä leivällä, että syöttikalalla. Ajatuksena saada uusia syöttejä kuin myös rapuja samalla kertaa. Saas nähdä.
Olisi todella kätevää saada uudet syötit ja saalisravut samasta pyydyksestä. Mielestäni se on mahdollista merran erittäin suuren tilavuuden ansiosta.
Samoilla merroilla, paikkoja vaihdellen sitten loppukesästä voisi saada isompaakin särkeä ja luonnollista kuitenkin sitä pienempääkin. Särki on arvokala.
Talvella särjellä syötitettynä uskoisin pyytimestä olevan madeloukuksikin.

Kalankäsittelyvälineitäni.

Veneessä olevat välineet. Alimpana "verkkonaskali" kalan irroittamiseen. Seuraavana Fiskarsin kalasakset. Mora steinles Frost; kalapuukko(lähes ruostumaton). Ricu. Näillä välineillä hoidetaan veneessä kalan verestys, avaus ja puhdistus. Kalasakset ja Ricu ovat miltei samanarvoiset monitoimityökalut, tuo Moran kalapuukko taas on isojen kalojen verestämistä ja kidusten irroittamista varten.

Kalan jatkokäsittelyvälineistöäni. Fileerausveitsi Vicktor inox, Fileerausveitsi Sanelli, Pikkukalojen käsittelyyn ja suomustamiseen pikkuveitsi. Kalapiikki, Marttiini. Timanttiteroitin ja teränoikaisuun puikko.
Kalankäsittelyn teen aina puisella, laminoidulla teak-laudalla, joka ennen jokaista käsittelykertaa öljytään. En koskaan käsittele kalaa ns nylon-laudalla. Tutkimusten mukaan puinen alusta kerää kaikkein vähiten bakteereja ja se ei tylstytä työkaluja.
Kaikenlaisten kalojen käsittelyyn ja veneessä perkaukseen ovat ehdottomasti laadukkaat ja hyviksi koetut työkalut perustavaa laatua oleva tekijä.


RICU.


Tämmöinen tuote tuli hankittua kalastusvälineistööni. Vaikutti teoriassa hyvältä; kolme työkalua samassa ja kelluva. Kuitenkin, laitetta mainostetaan virheellisesti kalankäsittelytyökaluna jos myöskin perkausvälineenä.
Käyttöohje meni näin: 1. suomusta 2. verestä 3. avaa 4 puhdista ruumiinontelo.
Jo, yllämainittu ei osoita kovinkaan hyvää kalankäsittelytietämystä siihen nähden mitä hyvään kalankäsittelyyn tulee. Verestä, suomusta (jos tarpeen), avaa ja puhdista; nämä toimenpiteet pienkalastajan tulee määräysten mukaan tehdä veneessä. Varsinainen kalankäsittely (kuten fileeraus) tehdään siihen hyväksytyssä tilassa, hyväksyttyjen tilojen puutteessa kala myydään eteenpäin jäitettynä.
Takaisin Ricuun; kyllä idea on kovinkin käyttökelpoinen, verestys ei vähänkään isommalla kalalle (yli 1kg), oikein toimi; kalasakset toimivat yhtä hyvin, avausterä toimii mutta ohjeistuksessa kehoitetaan avaamaan  kala kiduksista peräaukkoon päin, järjestys on toinen. Peräaukosta kiduksiin päin toimii kyllä hyvin tuommoisella pienehköllä kalalla kuten kuha1-1,5kg, isompaan tarvitaan kalasakset kidusten ja suolien lopulliseen poistoon. Kalan puhdistukseen työkalu toimii oikein hyvin. Suomustukseen en ole oikein kokeillut kuin särkeen; pikkusärkeen liian iso työkalu.suomustuslusikka on hyvä pikkukalaan, tai sitten pikkuveitsen hamarapuoli.
Kaikenkaikkiaan runsaan parinkympin työkalu puoltaa paikkaansa, tosin kalasakset (esim Fiskars) täyttävät myöskin yhden työkalun kriteerit mitä kalankäsittelyyn veneessä tulee, iso plussa tulee myöskin siitä, että työkalu on kotimainen ja se, että se kelluu, toisinkuin kalasakset.
Kyllä Ricu puoltaa paikkaansa veneessä, ehdottomasti mutta perkuupöydällä se lienee asettuvan luokkaan toimiihan se.
Kyllä se Ricu siellä kalapaattini peräpeilin koukussa roikkuu ja vaikka kirjoitinkin ensituntemukseni ylläolevalla tavalla; kaikesta huolimatta, uskoisin lisäkäytön hieman parantavan kokonaiskäsitystäni. Kalamiehethän ovat tunnetusti konservatiiveja.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kesäkuun lopun aamutunnelmia.

Aamu 23.6.2015; lämpötila 7,6astetta, aivan tyyntä, sumua. Veden pintalämpö +14astetta.
Sähkömoottorilla ajelin, ei kiirettä. Saalista tuli 220m verkkojadoista viisi runsaan kiloista lahnaa, pari runsaan puolentoista kilon kuhaa, yksi kiloinen säynävä. Kohtuullista.
Lahnat savustukseen, säynävä graaviksi ja kuhat fileiksi ja pakkaseen.
Vasta nyt huomasin ensimmäisiä muikkujen tuikkeita keskiselällä, siis toiveita on jos ilmat lämpiävät.
Kyllähän tuo Bradley taas sylki ulos hienoa lämminsavulahnaa; kuvassa viimeinen, neljä muuta kerkesi lähteä(asiakas) ennen kuin ehtivät jäähtyä. Tämän jäähdytin Peltier-kaapissa ja sitten pöytään.
Mielestäni "lämmin savukala", niin kuin tuotetta myydään tuolla ulkosavustamoilla, toreilla ja markkinoilla, on keskeneräinen tuote. Lämminsavukala pitää suolaamisen jälkeen nopeasti jäähdyttää ja sitten muutaman tunnin "vetäytymisen" jälkeen vasta parhaimmillaan. Teen suolauksen 20% merisuolaliuoksella, n puoli tuntia ja sitten kylmään.



 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Uusi savustuslaitesysteemini.



Tämmöinen systeemi minulla nyt. Siinä kylmäsavugeneraattori sitten ajattelin, että kaapin lämpötilaa pystyy säätelemään kuitenkin lämminsavustuksessa kaapin sisävastuksella ja kylmäsavustuksessa se on nolla-asennossa. Toimii.
Koko savustussysteemi on itseasiassa ikivanha systeemi, savu tulee kaapin ulkopuolelta, menee letkua pitkin kaappiin ja lämmönsäätelyn hoitaa tässä versiossa potentiometri ja prosessi toimii kuin satoja vuosia sitten.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Vähän kookkaampaakin kuhaa.


Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen kylmää, näin kalastajan kannalta. Tänäänkin pintavesi ainoastaan +13astetta. Kuhan kutu ei vieläkään ole ajankohtainen. Kuvassa muuten 9,2kg koiraskuha. Kaiken kaikkiaan sain päivän saaliiksi 18,5kg kuhaa, pelkkää kuhaa. Huom, avattuna.
Jos tuulet pysyvät kohtuullisina, alkaa pikkuhiljaa tuo pintavesikin lämmetä, siinä 13asteen lukemissa se on muuten ollut jo n viikon. Ehkä ne kesälämpimät sieltä kuitenkin tulevat; viikonlopuksi jo luvassa päälle +20astetta.
Se muuten tuon ison kuhan fileoiminen on aivan eri juttu kuin normaalin 2-4kiloisen. Ison kalan avaan varovasti selkäpuolelta ja kun pääsen peräaukon tasalle, siitä veitsi läpi ja pyrstöosan irroitus. Sitten kylkiruotoja myöden file irti. Näin katkenneista ruodoista ei irtoa verta ja kala säilyy puhtaampana. 

 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Särjenkalastusta.

Tässä sitä matkalla särkiapajille. Vedessä 120m 10mm, 3m korkeata muikkuverkkoa. Kolmemetrinen on siksi helppo korkeus kun muikkujen/särkien plokkaaminen onnistuu ihan vaan verkko suolena kiskottuna veneen laidan yli, siis kotipihassa. Alla pressunpala ja itsekseen irronneet kalat saa siistieinä kerättyä.
Siinä sitten alakuvassa sitä särkeä, muikkuakin hieman mukana; vain runsaat seitsemän kiloa, särki kun valmistautuu kutemaan rantaviivassa ja sinne ei kutukuhan vuoksi voi verkkoa viedä. Kuha, jopa puolitoistakiloinen kyllä takertuu tiheäsilmäiseenkin verkkoon hyvinkin helposti, siis kuhakoiraalle kuturauha.
Alakuvassa sitten "pajani", vasemmalla kaasusavustin, hupun alla varsinainen "koneeni" Bradley Original Smoker. Jokaisen savustajan ajatelmien täyttymys, mitä savustustuotteisiin tulee. Ikkunan edessä perkuupöytäni, varustettuna viemärillä ja vesihanalla (kesäkäyttö).
Tämän päivän särkisaaliista tein savusärkeä, parin tunnin savustus miedossa n 100asteen lämpötilassa ja sitten suolaus 10% suolaliuoksessa lämpiminä, n 10min.
Uskokaa tai älkää; särki on loistava kala, savustettuna, pitkähkö savustusaika ja alhainen lämpötila takaavat mehukkaan ja sopivasti savunmakuisen tuotteen; pöytään tai purkkiin, meillä meni purkkiin, tomaattipyreessä, koska muikkujakin saatiin pariksi syömäkerraksi.

 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Keväinen yllätys marketissa.

Olipahan melkoinen yllätys kun kuljin paikallisessa marketissa kalatiskin ohi ja huomasin tarjolla olevan särkeä kokonaisena. Kalan keskimääräinen koko n 300g, siis mukavan kookasta.
Kuvahaun tulos haulle särki
Kuva yle.fi
Särjen hinta oli 1,95€/kg; edullista mutta sitten taas muistin sen, että kalastaja saa tuosta samasta särjestä 0,20€/kg, kalastaja, joka sen varsinaisen työnkin tekee.
Seuraavaksi sitten vilkaisin pyyntipäivää; kala oli viikon vanhaa, siis pyyntipäivä 7.4. Ei nyt todellakaan aivan tuoretta ja kun ottaa huomioon, että kala ei ollut edes verestetty, jota nyt sentään tämän kokoluokan kalalta voisi odottaa käsittelyn osalta.
Ei ollut särki käynyt kaupaksi, hinnastakaan huolimatta. Tässä vaiheessa se tietenkin oli jo aivan myyntikelvotonta. Oli sitä Eviran tuoreen avaamattoman kalankin osalta.
Suuntaus oli tietenkin hyvä kaupan osalta, asiakkaiden osalta ei. Ei kelpaa särki edes tuolla hinnalla.
Särkifileinä ehkä olisi kelvannut ja käynyt kaupaksi mutta hinta olisi vähintäänkin tuplaantunut, joten ei sittenkään.
Mietiskelin siinä, että miten kalliiksi ruuan hinnan pitää nousta, että aletaan arvostamaan meidän omia villikalojamme, muitakin kuin kuhaa?

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kuhamakkaraa.

No, pitihän sitä kokeilla; kuhasta makkaraa. Siispä;
600g kuhafilettä
200g silavaa, savustettua
2m possunsuolta
2 isoa sipulia
10 valkosipulinkynttä
1rkl ruususuolaa
Ihan oikeata savustettua silavaa Suomesta ei oikein saa, tuonkin sen aina Eestistä siellä käydessäni.
Sama pätee ihan aitoon pumpulilankaan.
Kaikki lihamyllyyn ja jauhatukseen. Sitten mausteiksi luraus chilikastiketta, rkl paprikaa, hyppysellinen korianteria, samoin neilikkaa, valko-/mustapippuria rkl, runsaasti kuivattua tilliä, hieman sinapinsiemeniä.
2dl höyryssä kypsennettyä ohraa ja sitten kaikki kulhoon. Massan juoksevuuden lisäämiseksi ruokaöljyä. Kaikki jauhetaan uudestaan sillä karkeammalla suuttimella.
Sitten vaan makkarasuppilo lihamyllyyn, ennen suolen pujottamista, ripaus öljyä suppilon pintaan.
Suoli solmuun ja solmun viereen pieni reikä, että ilma pääsee pois.
Sitten vaan sopivan kokoisia makkaranpätkiä ja pumpulilangan kanssa sulku.
Tämmöisiä niistä sitten tulee, en taiteillut ulkomuodon kanssa vaan tein sellaisia pökäleitä kun tuli.
Tässä niitä sitten Bradleyn sisuksissa. Savustukseen käytin kolme ensimmäistä brikettiä katajaa ja loput leppää.
Ja tämännäköisiä sitten tuli. Lämpö n 80-90 astetta ja sisälämpö 75 astetta, siis makkaran sisälämpö.
Savustaminen kesti kolmisen tuntia ja hyvää tuli. Kukahan onkaan kaupasta ostanut kalamakkaraa?
Kokeiluni oli mielestäni huippumenestys ja minä kun en huonoa ruokaa syö.
Makkarathan voi kypsentää myöskin joko keittämällä tai uunissa; minä kun olen intohimoinen savustaja, tietenkin savustaen ja muistaa pitää rauhallinen, hiljainen kypsennys ja ei kun sitten nauttimaan.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Ne kalastajan köydet ja narut.

"Spleissaaminen"/"spleissattu" silmukka köyteen.

Jokainen kalastaja sen tietää, että köydellä on taipumus jos ei muuta niin ainakin sotkeentua.
Hommaa auttaa paljon jos köysiin/naruihin tehdään kunnollinen spleissisilmukka ja köydet vyyhdetään siten, että ne eivät purettaessa sotkeudu.
En halua esitellä mitään hienouksia, vain normikalastajan nopeita ja helppoja työtä jouduttavia juttuja; tuolta juutuubista sitten löytyy hienouksia, esim hakusanalla "spleissaus", sieltä sitten saa asiaan todella vihkiytyneiden neuvoja ja opastusta. Esim; www.youtube.com/watch?v=ho0f40RNAm8
Tuolta jostain saitilta lueskelin, että se ja se köysi on niin liukasta, ettei siinä spleissi pidä??
Käytän Piippo-tuotteita köysinä juurikin siksi, että ne ovat liukkaita, hyvä uv-suojaus ja edullisia ja niihin pystyy tekemään spleissisilmukat ilman työkaluja. Polta köyden pää siististi "kiinni". (tulisi aina tehdä ensi tilassa kun köysi katkaistaan)
Tässä kuvassa näkyy miten köysi pujotetaan ensin silmukalle ja jätetään reilu lenkki. senjälkeen pujotetaan edellisen pujotuksen vierestä uudestaan; nyt vain molempien läpi, sitten työntämällä köyden ensimmäisen pujoksen vierestä punos auki ja köyden pää sisään. Sitten vain kiristellään lenkit pujottaen köyden päätä punoksen sisään; näin helppoa ja pitää varmasti.
Köyden kiertäminen nippuun siten, että se voidaan vaikkapa heittää auki ilman sotkeutumisvaaraa.
Pujota ensin toisen pään silmukka peukalohankaasi, sitten aikomasi pituinen lenkki, vyyhden perusta. Köysi toisen peukalosi alitse ja sitten toisen yli(köysi kiertyy ikään kuin ristiin peukaloittesi välissä), sitten vain vyyhdille miltei koko köysi. Jätä metrin verran lopettamisvaraa. Kiedo vyyhden toisesta päästä n 20cm matkalta, keskeltä alkaen köyttä kunnes silmukkaa on jäljellä n 20cm ja pujota silmukka vyyhden läpi ja kiristä. Nyt sinulla on köysinippu, jonka voit heittää veneen pohjalle ilman sotkeentumista. 
Siinä se nippu lepää siististi naulassa. Tämä kuvattu köysi(oikeastaan naru) on Piipon 4mm:n naru.
Kaksi köyttä voit jatkaa, tekemällä alussa näytetyt toimenpiteet mutta sinne alkulenkkiin jää silmukan sisään jatkettavaa köyttä puolisen metriä, tai tarpeen mukaan. Nyt vain alkusilmukka kiristetään tiukasti jatkettavaan köyteen ja homma jatkuu samoin kuin silmukankin teko.
Siististi päätellyt köydet ovat kalastajan ammattitaidosta kertova viesti, välineet aina kunnossa, takaa mahdollisen toimivan pyydysten käsittelytapahtuman.
Vielä noista Piippo-köysistä, lähinnä olen tykästynyt niiden helppouteen, hyvä uv-suojaus, sopiva liukkaus ja helppo spleissata, kestäviäkin esim hankauksen suhteen ovat.
Joitain huippulaatuisiakin ns veneköysiä minulla on mutta ne ovat kalliita, joskin pääasiassa laadukkaita mutta esim silmukoihin ja jatkoksiin pitää sitten tehdä rihmokset; eivät vaikeita tehdä mutta hitaampia ja vaativat työkaluja ja vähän lisätarvikkeitakin.
Laitoin sanan "spleissaaminen" sitaatteihin, koska ihan oikeaoppisesta spleissaamisesta ei ole kyse. Kyseessä on lähinnä pujominen. 



tiistai 17. helmikuuta 2015

Suomen halvin kala.

Kalan todellinen hinta.
Tässäpä se varmaankin Suomen halvin /edullisin kala. Muikku.
Muikun kilohinta  näinä päivinä marketista ostettuna n 6-8€/kg. Kun sitten muikut "puhkotaan", jää perkkeitä n 200g/kg, siis perkaussaanto n 80%. Se on todella hyvä, muikku on tällöin päätön ja sisälmyksetön. Siis käyttövalmis.
Muikkufileen kilohinta pyörii siellä 15-20€/kg, tosin vaihdellen merkittävästi.
Silakasta, jos sitä nyt yleensäkkään kaupasta saa, jää hieman muikkua enemmän perkkeitä, n 25%.
Tämä seuraava kala miltei järjestyksessä on kuha. Marketin tiskillä pyöreän kalan kilohinta n 18-22€/kg. Fileeraussaanto on yleensäkkin n 50-55% mutta kun kaupan kuhassa suolet ovat vielä kalan sisässä, saanto jää n 50%, vaikka otettaisiinkin huomioon evä- ja poskilihat. Kuha on yksi kalleimmista villikaloistamme, filehinta saattaa olla jopa 35€/kg; yleensä siellä 22-28€.
Ahvenen kohdalla tuohon pyöreän kalan painoon, kuten haukeenkin, tulevat sisälmykset. Ahvenen markethinta n 12-14€/kg, mutta fileeraussaanto jää tuonne 35-38%, johtuen esim suuresta päästä, jossa ei oikeastaan mitään hyödynnettävää. Näinollen ahvenfileen kilohinta pyöriikin siellä 28-34€/kg.
Seuraavana kalana ottaisin hauen, kilohinta marketissa n 10-12€/kg, kuitenkin painoon sisältyvät myöskin suolet. Hauen fileeraussaanto (ruodoton file) n 40% ja kun valmiin fileen hinta asettuu n 16-18€/kg, saadaan kuitenkin kohtuullinen filehinta.
Särkikalojen; särki, lahna, säyne, ....jne, niiden fileeraussaanto asettuu sinne 30% tienoille, ja särkikalojen hintavertailu; pyöreä kala/file, on mahdoton, koska tarjontaa kaupoissa ei ole. Ruodottoman särkikalan filehinnaksi voisin kuvitella n 10€/kg, välttämättä silläkään ei kauppa kävisi ennakkoluuloista johtuen.

Kalan todellinen hinta? Todellinen hinta määräytyy pitkälti sen mukaan, onko perkausjäämällä käyttöä. Muikku meillä käytetään 100%, samoinkuin särkikalat, perkausjäämät nimittäin kuivataan eläinravinnoksi. Sama koskee myöskin muiden kalojen eviä ja nahkoja.
Niin kuin ylläolevasta toivottavasti ilmenee, kalan hinta ei olekkaan niin yksinkertainen yhtälö kuin äkkiä luulisi, siis pyöreä kala vs file; monta seikkaa tulee ottaa huomioon.
Sanoisin, että emännän/isännän valintatilanne kalatiskillä pyöreän kalan ja fileen hintavertailuna ei olekkaan niinkään selkeä asia.
Ainoa helppo yhtälö on pyöreän muikun ja fileeratun muikun kohdalla. Se perkaussaanto kun on niin päivänselvä.



 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kalastajan pikkuveitset.

Mm särkikalalojen ja monien muidenkin pientenkalojen käsittelyssä tuommoinen kätevä pikkuveitsi on tarpeellinen.
Vasemmalla H-steinles nimellä esim Prismoissa markkinoitava veitsi on muotoilultaan todella hieno. Samassa ketjussa myydään myöskin tuommoista punakahvaista Vicktor-inoxin veistä.
H-steinlesin muotoilu on ihan huippua, toisaalta Vicktor-inoxin teräslaatu taasen myöskin huippua.
Mielenkiintoinen asetelma, huippumuotoilu/ehkä kyseenalainen terän laatu vs huippuhyvä terän laatu, ei niinkään hyvä edes tyydyttävä muotoilu.
Molempien hyvyydet kun kutkuttaisi yhdistää; vaan jäljelle jää ainoa vaihtoehto, hajottaa V-i;n kahva ja tehdä esim visasta siihen mieleinen kahva, ei sinänsä huono ajatus mutta kun on kyse alle 20€:n tuotteesta, ei oikein viitsisi.
Tuolla H-steinlesilla särkiä jo fileerailinkin, purevan terän siihenkin sai ja toimi. V-i:llä olen fileeraillut jo vuoden päivät ja todella toimiva terä, vaan se muotoilu; ohut, litteä, huono työskentelyote...kuitenkin hienosti pureva terä ja tottelee käyttäjäänsä.
Lopputulema lienee, kaikkea ei näköjään voi saada, ainakaan helpolla.