tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kylmäsavustusta ... taas.


Savutuubi, vasemmalta tulee ilmaa tuubin sisään ja oikealta menee 2,5m alumiiniletku kaapille.


Tältä näyttää kaapin sisällä.

Kaappi sulejettuna, vasemmalla mittaritaulu, josta säädellään lämpöä.

Lopputuotteet vakumoituna. Tammukkaa.



                                                       Ja lopuksi ihan syömistä vajaa.                                                                            Tulihan sitä tehtyä eilenillasta lähtien kylmäsavukalaa ... taas.
En nyt oikein osaa arvostaa leivänpäälisinä leikkeleitä, vaan kala ja nimenomaan kylmäsavu se on minusta huippuhyvää, parasta mitä kalasta voi tehdä.
Aloitin homman jo lauantaina; suolasin kalan, päälle tilliä ja kiinanruohosipulia ja timjamia. Laitoin kaiken vakuumiin ja jääkaappiin vuorokaudeksi.
Ennen savustusta kuivasin kalan huolellisesti ja säädin kaapin poistoilman maximilleen.
Eilen päivällä tuo savustus oli hieman haasteellista; lämpötila 25 astetta ja kun kaapissa lämpö ei saa nousta yli 25 asteen; tarkkana sai olla ja välillä säätää savutuubin paineentuotto lähes minimiinsä. Yöksi uskalsin sentään jättää.
Tänä aamuna fileet olivat mukavan kuivapintaisia ja vielä tuommoiset kolmisen tuntia ja päästään maistelemaan, miten tuo suolauksen yhteydessä maustaminen toimiikaan. Pian se tiedetään.
Se on mielenkiintoinen vaikkakin täysin ymmärrettävää tuon savutuubin osalta kun palotapahtuma on kytemistä, tulee esim lepästä melkoisesti tervaa. Kun laitteet useamman käyttökerran jälkeen eivät toimi, syy on siinä, että terva on tukkinut ohuen savuputken ja ilmaa ei tule savuputkeen; palotapahtuma ei käynnisty. Siispä puhdistin ilmaputken rautalangalla; jopa lähti toimimaan.
Joku varmaan ihmettelee tuota 1/8 tuuman ilmastointiputkea (2,5m) kiepillä; sen tehtävä on jäähdyttää savukaasu ja sen se tekee.