maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Tulipa tauko.
Eilen; pari pientä lahnaa ja neljä pikkuista kuhanpulikkaa. Paluumuuttajiksi pantiin.
Tänään; kolme pikkukuhaa ja yksi lahna; toimenpiteet kuten edellä.
Vesi ei tunnu jäähtyvän kovinkaan nopeasti, avovesikautta taitaa riittä pitkälle marraskuulle, (Intermeteo). No, eipä haittaa, samahan minulle, kalastanko sulassa vedessä vaiko jään alta.
Kalaa täkäläisissä järvissä kyllä riittää; nyt vaan oltiin pyytömiehiä, alkuviikon viisi päivää saamamiehiä. Näin se vaihtelee.
Ajattelin taas laittaa 10mm;n pintaverkot maanantaina pyyntiin, toivottavasti tulee hyvää pikkusärkeä purkkikalaksi.
Tänään; kolme pikkukuhaa ja yksi lahna; toimenpiteet kuten edellä.
Vesi ei tunnu jäähtyvän kovinkaan nopeasti, avovesikautta taitaa riittä pitkälle marraskuulle, (Intermeteo). No, eipä haittaa, samahan minulle, kalastanko sulassa vedessä vaiko jään alta.
Kalaa täkäläisissä järvissä kyllä riittää; nyt vaan oltiin pyytömiehiä, alkuviikon viisi päivää saamamiehiä. Näin se vaihtelee.
Ajattelin taas laittaa 10mm;n pintaverkot maanantaina pyyntiin, toivottavasti tulee hyvää pikkusärkeä purkkikalaksi.
perjantai 28. lokakuuta 2011
28.10.2011; tänäänkin kelpo saalis.
Aamun saalis; ei todellakaan huono.
Siinä odottelevat käsittelyään kuhat; 3,652kg, 3,250kg, 1,205kg ja 1,065kg.
Nuo pari pienmpää olisivat joutaneet takaisin järveen mutta kun se kuha stressaantuu niin helposti verkossa, kuin myöskin uistimessa ja ei sitten toivukkaan vapautettaviksi. No, joka tapauksessa yli 45cm:n mitta kummallakin.
Mielenkiitntoinen asia edelleenkin tuo kalan liikkuminen; kaksi kuhanpulikkaa muuten edellisten lisäksi vapautin. Aamu oli sumuinen ja tyyni, kalat yhtä lukuunottamatta yläpaulan tuntumassa. Taitaa sittenkin tämä pyynti asettua pinta/välivesipyyntiin.
torstai 27. lokakuuta 2011
Hauki 27.10.2011
No, eipä tuommoinen 1,3kg:n hauenpulikka mikään uutinen liene, vaan saanhan siitä hyvää kylmäsavukalaa.
Täältä se haukivainaa, tai oikeastaan osa siitä, tulee terveellisesti ruskettuneena ulos.Muuna saaliina tuli kiloinen lahna, takaisin järveen, puolenkymmentä kuhantumppia, suurin ehkä n 0,9kg; seurasivat lahnaa.
Muuten tuo aamupimeä kalareissu tyynelle järvelle kutkuttelee meikäläistä aina. Otsalamppu varusteena, sitä tarvitset vain kalan irroitteluun, samoinkuin tuota kalapiikkiä ja puukkoa verestämiseen.
Hiljainen aamunkajossa peilaileva järvi on aina yhtä kiehtova kokemus meikäläiselle. Aiemmin se oli meri; suomenlahti, nykyisellään Kanta-hämäläiset järvet.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Tulee sitä kalaa, vaikka onkin pimeä kuu...
Saalista kuitenkin tänäänkin, kuha 1,187kg; pienehkö mutta nippanappa kelvollinen.
Kuha on ihmeen vilkkaasti kuitenkin liikkeellä, huolimatta kuun tilanteesta. Miltei yläpaulassa kiinni, siis liikkuu selkeästi välivedessä.
Kaiketi pitää pintaan nostaa verkot viikon sisään; sitten jo tulevatkin jäät ja ns rospuuttoaika, ei pääse kalaan. Toisaalta Intermeteon sääennuste lupasi pluskelejä ensi kuun ensimmäiselle kolmannekselle asti. Saapa nähdä. Pakkasia, mielellään -10asteen pintaan pitäisi olla viikon päivät, että 350-kiloisella mönkijällä jäille uskaltautuu. Suunnitelmissa on laittaa pari 60-metristä jataa, yksi kummallekkin puolelle järveä; ehkä muutama madekatiska ja siinähän sitä sitten onkin.
Sittenpä sitä alkaakin tosi kalamiehen ajat; pakkasta kun on tuollaiset -25astetta, se kysyy jo uskomusta kalansaantiin, vaan onpa tuota joitain vuosikymmeniä harjoiteltu.
Kuha on ihmeen vilkkaasti kuitenkin liikkeellä, huolimatta kuun tilanteesta. Miltei yläpaulassa kiinni, siis liikkuu selkeästi välivedessä.
Kaiketi pitää pintaan nostaa verkot viikon sisään; sitten jo tulevatkin jäät ja ns rospuuttoaika, ei pääse kalaan. Toisaalta Intermeteon sääennuste lupasi pluskelejä ensi kuun ensimmäiselle kolmannekselle asti. Saapa nähdä. Pakkasia, mielellään -10asteen pintaan pitäisi olla viikon päivät, että 350-kiloisella mönkijällä jäille uskaltautuu. Suunnitelmissa on laittaa pari 60-metristä jataa, yksi kummallekkin puolelle järveä; ehkä muutama madekatiska ja siinähän sitä sitten onkin.
Sittenpä sitä alkaakin tosi kalamiehen ajat; pakkasta kun on tuollaiset -25astetta, se kysyy jo uskomusta kalansaantiin, vaan onpa tuota joitain vuosikymmeniä harjoiteltu.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Tänäänkin "seitani" hymyili. Ajatuksia kuhan lisääntymisestä ja uhkakuvista.
En sitten tänäänkään jäänyt ilman saalista. Kuha 3,845kg, vapautettavia kuhia ei ilmoittautunut; ainoastaan pari alle kiloista lahnaa.
Tämä kalastajan elämä, aina kilvoittelua, nytkin miltei pimeä kuu; ei pitäisi ihmeemmin saalista saada.
Kuhia peratessani, ihmettelin varsinkin eilisen kuhan vatsassaollutta pikkukuhaa; painoltaan n 350g mutta ns vastakarvaan saalistettu, samoin tämänpäiväisessä kuhassa; ehkä 250g kuha.
Mielessäni alkoi muuten, alkanut jo ennenkin mietityttää, tämä kuhan kannibalismi; saalistaa pienempiä lajitovereitaan.
Paikallisessa lehdessä pari kuukautta sitten kirjoitellut tohtorismies mainitsi, että tämmöiset "kuhamammat" pitäisi säästää lajiaan jatkamaan. Mistä muuten kalastaja tietää onko kyseessä koiras vaiko naaras, en minä ainakaan, ilman saaliin avaamista; mutten mikään tohtori olekkaan. Kokemuksieni mukaan olen päätellyt, että ne nuoret, alle kiloiset ovat niitä potentiaalisia suvunjatkajia.
Kookas kuha vaatii ravintoa huomattavasti enemmän päivittäin kuin alle kiloinen, jo lisääntymiskykyinen; tästä vetäisin sen epätieteellisen johtopäätöksen, että esim +5,00kgkuha vaatii huomattavan suuria saalismääriä, vaikkakin ahvenet ja kuhat elävätkin sekaparvissa, pikkukuhat joutuvat varsin usein isojen saaliiksi, kokemusta on kalaa peratessani; minua nimittäin kiinnostaa eri kalojen saaliit. Ahvenen kohdalla en ole useinkaan havainnut vatsalaukun sisällössä kuhanpoikasia;särkeä, salakkaa kylläkin. Tutkijat ja tohtorit voivat tietenkin olla eri mieltä mutta minun mielestäni kuhakannan tuhoisimpia hävittäjiä ovat touko-kesäkuussa rantaan viritellyt, tiheäsilmäiset verkot, sekä kuturantoja hipovat uistelijat. Molemmat pyyntikeinot pitäisi rauhoittaa entiseen malliin pariksi kuukaudeksi. Se takaisi kuhalle kuturauhan.
Tämä kalastajan elämä, aina kilvoittelua, nytkin miltei pimeä kuu; ei pitäisi ihmeemmin saalista saada.
Kuhia peratessani, ihmettelin varsinkin eilisen kuhan vatsassaollutta pikkukuhaa; painoltaan n 350g mutta ns vastakarvaan saalistettu, samoin tämänpäiväisessä kuhassa; ehkä 250g kuha.
Mielessäni alkoi muuten, alkanut jo ennenkin mietityttää, tämä kuhan kannibalismi; saalistaa pienempiä lajitovereitaan.
Paikallisessa lehdessä pari kuukautta sitten kirjoitellut tohtorismies mainitsi, että tämmöiset "kuhamammat" pitäisi säästää lajiaan jatkamaan. Mistä muuten kalastaja tietää onko kyseessä koiras vaiko naaras, en minä ainakaan, ilman saaliin avaamista; mutten mikään tohtori olekkaan. Kokemuksieni mukaan olen päätellyt, että ne nuoret, alle kiloiset ovat niitä potentiaalisia suvunjatkajia.
Kookas kuha vaatii ravintoa huomattavasti enemmän päivittäin kuin alle kiloinen, jo lisääntymiskykyinen; tästä vetäisin sen epätieteellisen johtopäätöksen, että esim +5,00kgkuha vaatii huomattavan suuria saalismääriä, vaikkakin ahvenet ja kuhat elävätkin sekaparvissa, pikkukuhat joutuvat varsin usein isojen saaliiksi, kokemusta on kalaa peratessani; minua nimittäin kiinnostaa eri kalojen saaliit. Ahvenen kohdalla en ole useinkaan havainnut vatsalaukun sisällössä kuhanpoikasia;särkeä, salakkaa kylläkin. Tutkijat ja tohtorit voivat tietenkin olla eri mieltä mutta minun mielestäni kuhakannan tuhoisimpia hävittäjiä ovat touko-kesäkuussa rantaan viritellyt, tiheäsilmäiset verkot, sekä kuturantoja hipovat uistelijat. Molemmat pyyntikeinot pitäisi rauhoittaa entiseen malliin pariksi kuukaudeksi. Se takaisi kuhalle kuturauhan.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Saatiin sitä kalaa tänäänkin; 24.10.2011
Tämmöinen 5,654kg kuha ja ahven 0,490kg.
Hyvä näin, puhdasta filettä tuli kolmisen kiloa ja vähän nahkoja jäi kuivattavaksi kanoille ja koiralle.
Pyynnissä on nyt ollut yli kolme viikkoa 2kpl 60mm, 5/3-pystyriimutetut, 60m pitkät verkot läpi vuorokauden. Harvakseltaan tulee kalaa mutta sitäkin kookkaampaa, niinkuin tarkoitus onkin.
Päivittäin jää pientä, alle kilon kuhaa verkkoihin mutta palautetaan lisäkiloja saamaan.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Minun kalaseitani.
Tässäpä kuva "kalaseidastani". Olen sen omistanut petokaloille, kuhalle, hauelle ja ahvenelle.
Tuhansia vuosia sitten suomen kansa rakensi metsänjumala Tapion ja kalajumala Ahdin palvomiseksi erilaisia rakenteita; seitoja, jumalkuvia, jne.
Olen saanut kristillisen kasvatuksen, mutta kuitenkin minua kiehtoo luonto ja sen ilmiöt. Sen vaikutus ihmismieleen ja ajatuksiin; rauhoittaa, pysähdyttää ja pistää ajattelemaan. Juuri siksi luulen erilaisten vielä, nykypäivinkin esiintyvien, nyt käytän seita sanaa, koska se kuvaa parhaiten ajatusta, saalismuistomerkkien rakentamista. Tässä muuten poissuljettakoon erilaiset täytetyt kalat, saaliiden päät yms; ne kuuluvat aivan eri osioon.
Kävin kuukausi sitten Eestin Peipsijärvellä muutaman päivän lomalla ja siellä huomasin hartailla vanhaortodokseilla kuin myöskin setomaan setukaisilla talojensa päissä kuivattuja kalanpäitä, muistona saaliista, ikäänkuin seitoina mutta väitän ehkä muutakin ajatusta olevan. Kalastushan on sen alueen pääelinkeino.
No, jokainen ajatelkoon mitä lystää mutta minulle on vanhemmiten tullut suuri kunnioitus luontoa kohtaan; saalista saa mutta se ei aina ole taidoista kiinni, jokin korkeampi tuntuu ohjaavan esim kalamiehen taivalta ja saalista. Minun mielipiteeni on, että saalista tulee kunnioittaa, ei ahnehtia liikaa, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Ryöstäjän kohdalla luonto saattaa kostaa, niinkuin on nähty. Luonnosta saatu saalis ansaitsee aina kunnioituksen, hiljaisen kiitollisuuden ja nöyrän mielen saalistajalle.
Tuhansia vuosia sitten suomen kansa rakensi metsänjumala Tapion ja kalajumala Ahdin palvomiseksi erilaisia rakenteita; seitoja, jumalkuvia, jne.
Olen saanut kristillisen kasvatuksen, mutta kuitenkin minua kiehtoo luonto ja sen ilmiöt. Sen vaikutus ihmismieleen ja ajatuksiin; rauhoittaa, pysähdyttää ja pistää ajattelemaan. Juuri siksi luulen erilaisten vielä, nykypäivinkin esiintyvien, nyt käytän seita sanaa, koska se kuvaa parhaiten ajatusta, saalismuistomerkkien rakentamista. Tässä muuten poissuljettakoon erilaiset täytetyt kalat, saaliiden päät yms; ne kuuluvat aivan eri osioon.
Kävin kuukausi sitten Eestin Peipsijärvellä muutaman päivän lomalla ja siellä huomasin hartailla vanhaortodokseilla kuin myöskin setomaan setukaisilla talojensa päissä kuivattuja kalanpäitä, muistona saaliista, ikäänkuin seitoina mutta väitän ehkä muutakin ajatusta olevan. Kalastushan on sen alueen pääelinkeino.
No, jokainen ajatelkoon mitä lystää mutta minulle on vanhemmiten tullut suuri kunnioitus luontoa kohtaan; saalista saa mutta se ei aina ole taidoista kiinni, jokin korkeampi tuntuu ohjaavan esim kalamiehen taivalta ja saalista. Minun mielipiteeni on, että saalista tulee kunnioittaa, ei ahnehtia liikaa, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Ryöstäjän kohdalla luonto saattaa kostaa, niinkuin on nähty. Luonnosta saatu saalis ansaitsee aina kunnioituksen, hiljaisen kiitollisuuden ja nöyrän mielen saalistajalle.
torstai 20. lokakuuta 2011
Tänään, 21.10.2011; savulahnapihvejä.
1,5 kg savustettu lahna; perataan ruodot ja nahka pois,
1dl ruokakermaa,
5kpl kuivattuja ruisleivänsiivuja,
1rkl suolaa, miel merisuolaa,
1/2 dl kuivattua tilliä,
1 lohkottu sipuli,
2 kananmunaa,
1 pilkottu valkosipulin kynsi tai enemmänkin, makuasia.
Kaikki ainekset jauhetaan myllystä läpi pariin kertaan ja annetaan vetäytyä kulhossa n 10 min.
Paistetaan valurautapannulla 1/1 voi ja kasviöljyseoksessa kullanruskeiksi.
Kastikkeeksi maustamatonta jogurttia, johon on lisätty 1tl sinappia, hieman sitruunamehua ja pinnalle kuivattua tilliä.
1dl ruokakermaa,
5kpl kuivattuja ruisleivänsiivuja,
1rkl suolaa, miel merisuolaa,
1/2 dl kuivattua tilliä,
1 lohkottu sipuli,
2 kananmunaa,
1 pilkottu valkosipulin kynsi tai enemmänkin, makuasia.
Kaikki ainekset jauhetaan myllystä läpi pariin kertaan ja annetaan vetäytyä kulhossa n 10 min.
Paistetaan valurautapannulla 1/1 voi ja kasviöljyseoksessa kullanruskeiksi.
Kastikkeeksi maustamatonta jogurttia, johon on lisätty 1tl sinappia, hieman sitruunamehua ja pinnalle kuivattua tilliä.
Tällä työkalulla syntyy kalamassa.
Tämmöiseltä se näytttää.
Ja lopputulos on sitten tässä.
20.10.2011; saalista tänäänkin.
Saatiinhan sentään tänäänkin kalaa, vaikka tuo loppukuu takkuaa. Mukavahkon kokoinen kuparinkarvainen lahna, 1,2kg, kuha 1,4kg ja pikkukuha 0, 7kg. Laillinen kuitenkin tuo pikkukuha, pituus 37,5cm. Oli verkossa vielä melkoisen virkeä mutta ei puolentunnin elvyttelyn jälkeen enää pärjäillyt. Lähistöllä päivysti selkälokkipariskunta tämänvuotisen poikasensa kanssa ja niillehän en saalistani kuitenkaan jättänyt; vaiko olisi pitänyt, enpä tiedä. No, saivathan lokit sittemmin ainakin yhden sorvan ja pari pikkulahnaa; lienee hyvä niin, kaikki saimme saalista.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Hauki; melko harvinainen saalis.
Tänään 19.10. sitten tuli pari kuhanpätkää, takaisin veteen, kolme vaaleata lahnaa, sama juttu, yksi vimpa, kuin myöskin. Kuitenkin tuli tuollainen parin kilon hauki; olisikohan ollut 4. tai 5. tänä vuonna, niin harvinainen saalis hauki on täällä järven syvänteisessä päässä.
Menipä suolauksen jälkeen savustukseen. Oivallinen raaka-aine erilaisiin kalapihveihin, laatikkoihin jne. Maukas kala.
tiistai 18. lokakuuta 2011
18.102011; saalista sentään tänäänkin.
Saalistakin tänään tuli.
Kelpokokoinen kuha ja ahven.
Kuha painoi 2,1kg ja ahven 0,490kg.
Riittää hyvin kahden aikuisen talouteen. Pari reissua meni siten, että vain lahnaa, pientä, tuli ylös.
Se on tämä kuun alasajo; ei parasta kalamiehen aikaa. No nouseehan se kuukin uudestaan ja kala kulkee paremmin.
Nyt on jo minun normaaliaikani mennyt niin pimeäksi, että otsalamppu on taas pakollinen varuste.
Monet muuten jaksavat "höyrytä" tästä ns kaamosmasennuksesta; en vain osaa ymmärtää koko touhua. Minun 68-vuotisen elämäni aikana en ole moiseen ilmiöön törmännyt. Kun päivänvalo vähenee, otetaan tekniset välineet käyttöön päivän askareisiin. Näin yksinkertaista se mielestäni on. Talven jälkeen tulee kevät, kesä, syksy, talvi..jne.
Kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä; meidän vain tulee oppia elämään vuosirytmin mukaan, aivankuin kaikki alkuperäiset kansat ova eläneet.
Kalastajan vuosi menee kevätvilkkauden ajasta, kesäkauteen, syksyyn ja taas talveen; siis hiljentymisen aikaan. Sitten taas sama kierto jatkuu. Ihmisen tulee sopeutua henkilökohtaisesti; ei siihen mitään "kirkasvalohoitoa" esim kaamosmasentuuksiin tarvita.
Kalastaminen opettaa ihmistä ymmärtämään vuosisatojen kiertoa; vuodenaikojen, kuunkierron, vesistöjen lämpenemisen, jäähtymisen ilmiöihin. Luonto elää kiertokauttaan, ihmisen tulisi ymmärtää se, ei voi olla meillä Suomessa ikuista kesää, kevättä. Kevät on syntymisen, kesä kasvamisen, syksy sadonkorjuun ja talvi levon aikaa; näin se menee.
torstai 13. lokakuuta 2011
Ravustus loppui 13.10.2011.
Tänään sitten loppui meillä ravustus, sumppu tyhjättiin ja 25kpl rapuja pääsi lämmittelemään tilliveteen. Oman osakaskuntani alueella ravustus loppui jo miltei kuukausi sitten; kuitenkin, toisella puolen järveä, johon minulla oli myöskin luvat, ravustus olisi jatkunut kuun loppuun.
Siinä niitä nyt kelluu tillien keskellä. Juuri olen keittämisen jälkeen siirtänyt ulkoterassille jäähtymään ja maustumaan. On tuossa sitten joulupöydän rapusalaattiin aineksia. Ei tarvitse ostaa ylisuolaisia katkarapuja; ties missä kasvatettuja. Tämä on aitoa kotimaista lähiruokaa, herkkua.
Ei muuten Ahti ollut tänään kovinkaan antelias; kaksi alle kiloista kuhaa, puolenkymmentä lahnaa, vain yksi "pronssinkarvainen" ja sekin mielestäni liian pieni. Takaisin järveen kaikki.
Aina ei voi onnistua.tiistai 11. lokakuuta 2011
Kuu vaihtuu pimeäksi.
Tänään totesin tämän vanhan viisauden; loppukuu ja tuuli pohjoisesta, kattilakin tuulee tyhjäksi.
Näin oli, vain yksi kuha, 1,175kg, lahnanparkkeja muutama eikä sitten muuta.
Kala on kyllä järvessä ja monta niitäkin; vaan otappa ylös!
Kuitenkin, kahden hengen talouteen tuokin pieni kuha riitti ruuaksi. Hyvä niinkin.
Naapurijärven kalastaja meillä käydessään valitteli, että kuukauden pyytänyt, pari pientä kuhaa, muutama lahna ja sorva. No, minähän en valitellut.
Osittainen selitys lienee se, että hän kalasti marketista ostetuilla 180cm korkeilla, 50mm:n verkoilla; näissä pauloitustyö on tuommoista enintään keskinkertaista, liina suht`kovaa, halpaa liinaa. Ei pidä ihmetellä huonoa saalista. Panostaisi kunnon kalaverkkoihin mutta kun ne maksavat; niinpä.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Tänään 9.10.2010 kalajumalani hymyili.
Tämmöisenä aukeni tämä syksyinen aamu.
Ensimmäisestä verkosta tämmöinen melkoinen köllikkä.
Tässä sitten päivän saalis; kolme alle kiloista ei selviytynyt laatutarkastuksesta; takaisin järveen. Muut, 7,175kg, 1,57kg ja 1,1kg.
Voisikohan kalamies onnellisemman oloinen olla, roikottaessaan 7,175kg:n saalistaan.
"Iltalypsyllä" tuli vielä runsaan kilon painoinen kuha; että voikaan kalamies olla tyytyväinen.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Kalareissu 8.10.2011
Syksyn valoja ja varjoja; ruska alkaa olla todellisuutta.Kalaakin tuli, tässä kuhamamma 3,9kg, kolme pienempääkin, alle puolikiloista passitin takaisin kasvamaan.
Tänään laitoin aamusella pari verkkojataa, rannasta ulos, rannanpuoli n 5m syvään ja siitä ulos. Illansuussa ajattelin käväistä katsastamassa, josko jokin olisi eksynyt verkkoon. Olihan sitä ja nyt päätin jättää verkot pyyntiin myöskin päiväsajaksi, selkään ainoastaan ja sillä hyvä. Verkkojen silmäkoot 60mm ja korkeudet 3m, pituus 60m/verkko. Pääsääntöisesti kuhaverkkojen langanpaksuudeksi esitetään enintään 0,17mm, vetolujuus 1,5kg. Minun verkkoni ovat 6x210D, vetolujuus 6,2kg tai 2x210D, vetolujuus 4,0kg ja pystyriimutettu viidestä metristä kolmeen metriin. Pystyriimutus parantaa kalastavuutta ja tuommoinen kierretty lanka pysyy kylmälläkin ilmalla pehmeänä ja kestää, niinkuin esimerkistä näkee.
Tuo ensimmäinen kuvassaoleva "köllikkä" oli niin pirteä, että roiskaisi veneen vieressä oikein taimenen lailla. Normaalistihan kuha nousee kuin tukki veneeseen, tämä pisti oikein hanttiin.
Tämä läpivuorokautinen pyynti edellyttää verkkojen selaamisen aamuin, illoin, muutoinhan tuokin kala olisi jo tönkkönä seuraavana aamuna ja veri ei tulisi ulos niin helposti kuin tämmöisestä pirteästä kalasta ja lisäksi kala ei ehdi stressaantua tuntien aikana; tunnetustihan stressi huonontaa lihan makua.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Kalaa syysaamuna.
Siinä sitten syksyisen aamurupeaman tulosta.
Ja tässä odottelemassa käsittelyä. Huomaa; kalat verestetty jo järvellä, välittömästi verkosta irroittelun jälkeen.
Eilisen aamun tulos kahdesta verkosta; toinen 55mm normaali verkko ja toinen 60mm pystyriimuverkko, 60m pitkiä ja pohjapyynnissä.
Saaliiksi tuli kuha 3,7kg ja kuha 1,6kg sekä lahna 1,5kg. Kuhat fileiksi ja lahnan laitoin savustukseen.
Mielenkiintoista oli, että kuhat olivat jo rannan tuntumassa n 5m:n syvyydessä, keskemmällä tuli ainoastaan pieniä alle kiloisia, jotka tietenkin passitin takaisin järveen kiloja keräämään. Se, tuo verraten isosilmäinen verkko on siitä hyvä, että pikkukuha säilyy vapautuskelpoisena kun verkon silmäkoko mahdollistaa sen, että kiduskannet eivät hirttäydy kiinni, kuten usein isommalla kuhalla käy. Kuha kuolee muutamassa tunnissa tai sitten ei enää selviydy vaikka yrittäisikin vapaaksi päästämistä.
Aivan mukava ja kohtuullinen saalismäärä kahden hengen talouteen.
Enpä ole kalaruokaan kyllästynyt yli viidenkymmenen kalastajavuoteni aikana; vähintään kolmesti viikossa nautimme kalaruuasta, voileipänikin päällä syön mieluiten graavikalaa tai kylmäsavustettua, kuin mitään makkaroita; poislukien omatekoiset makkarani, joista tiedän, mistä aineista ja miten ne on valmistettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)