sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Minun kalaseitani.

Tässäpä kuva "kalaseidastani". Olen sen omistanut petokaloille, kuhalle, hauelle ja ahvenelle.
Tuhansia vuosia sitten suomen kansa rakensi metsänjumala Tapion ja kalajumala Ahdin palvomiseksi erilaisia rakenteita; seitoja, jumalkuvia, jne.
Olen saanut kristillisen kasvatuksen, mutta kuitenkin minua kiehtoo luonto ja sen ilmiöt. Sen vaikutus ihmismieleen ja ajatuksiin; rauhoittaa, pysähdyttää ja pistää ajattelemaan. Juuri siksi luulen erilaisten vielä, nykypäivinkin esiintyvien, nyt käytän seita sanaa, koska se kuvaa parhaiten ajatusta, saalismuistomerkkien rakentamista. Tässä muuten poissuljettakoon erilaiset täytetyt kalat, saaliiden päät yms; ne kuuluvat aivan eri osioon.
Kävin kuukausi sitten Eestin Peipsijärvellä muutaman päivän lomalla ja siellä huomasin hartailla vanhaortodokseilla kuin myöskin setomaan setukaisilla talojensa päissä kuivattuja kalanpäitä, muistona saaliista, ikäänkuin seitoina mutta väitän ehkä muutakin ajatusta olevan. Kalastushan on sen alueen pääelinkeino.
No, jokainen ajatelkoon mitä lystää mutta minulle on vanhemmiten tullut suuri kunnioitus luontoa kohtaan; saalista saa mutta se  ei aina ole taidoista kiinni, jokin korkeampi tuntuu ohjaavan esim kalamiehen taivalta ja saalista. Minun mielipiteeni on, että saalista tulee kunnioittaa, ei ahnehtia liikaa, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Ryöstäjän kohdalla luonto saattaa kostaa, niinkuin on nähty. Luonnosta saatu saalis ansaitsee aina kunnioituksen, hiljaisen kiitollisuuden ja nöyrän mielen saalistajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti