Uusi kaikuluotain.

Tuommoinen tuli hankittua vanhan mustavalkoisen Humminbirdin hommien jatkajaksi. Osaperuste hankinnalle oli se, että laite oli kannettava ja sekä veneanturilla, että pilkkianturilla varustettu.
Minä kun tunnetusti olen särkikalan ystävä; pitihän tuota lähteä testaamaan jäille.
Laitteen olin alkuasentanut ns simulaattorin mukaisesti. Se oli hyvä alku.
Merkillepantavaa oli, että sillä pystyi seuraamaan kalakaarien, kalakokojen, pohjanmuotojen/rakenteen ja harppauskerroksen mukaisia tietoja.
Pitihän sitä sitten ihan livenä päästä testaamaan jäältä.
Uskomaton laite; sen tietojen perusteella; huolimatta melko alkeellisesta pilkkikalastus tekniikastani sain n tunnissa parisen kiloa pulskia särkiä (maissinjyväsyötillä). Uskomaton järjestelmä.

Perämoottori...sähköperämoottori...aurinkosähköperämoottori.

Siirtyminen aurinkosähkön käyttäjäksi.
                                                                                                                                                          Miksi lopulta päädyin kalastusveneeni voimanlähteeksi valitsemaan sähkömoottorin aurinkosähkökäyttöisenä?
Se ei perustunut mihinkään viheraatteeseen, eikä ilmastostrategiaan vaan puhtaasti säästösyistä ja kombinaation vaivattomuudesta ja varmatoimisuudesta; tosin, jokainen kilowattitunti joka tuotetaan uusiutuvalla lähes ilmaisella energialla, on kansantalouden kannalta aina merkityksellistä ja suotavaa.
Perusteita; ajopäiviä avovesikauden aikana kertyy n 250, olosuhteet ovat lähes vakiot(suojaiset vedet).


Polttomoottori; investoinnit n 1200€; kulutus n 1,2l/kalastusreissu, kustannukset 378€/kausi, huoltokustannukset n 250€/kausi. Moottorin ikä n 10v. Investointien jakautuminen+käyttökulut 628€/kausi.  Yhteensä/10v 6280€.

Sähkömoottori (verkkovirta); investoinnit 450€+200€(akut)+älylaturi 450€, latauskustannukset 125€/kausi, ei huoltoja, moottorin ikä n 10v. Investointien+käyttökulujen  jakautuminen/10v 235€/kausi.  Yhteensä kustaanukset/10v 2350€



Sähkömoottori (aurinkosähkö); investoinnit 1600€ (uusi moottori 0,5Kw)+aurinkopaneeli varusteineen 350€+uuden moottorin modifiointi aurinkosähkölle n 100€, Moottorin ikä 10v.   Investoinnit/10v 205€/kausi. Ei kausikustannuksia, ei huoltoja, moottorin ikä n 10v. Yhteensä kustannukset/10v 2050€.

Huomioitavia seikkoja:
Laskelmaa hämärtää hieman, että sähkömoottori (verkossa ladattava) moottori on puutteellisten tehojensa vuoksi ainoaksi koneeksi ehkä liian vähän. Kovin tuuliset kalastuspäivät jäävät helposti käyttämättä, siis ei tuottoa.
Tosin avovesikauden 2016, käytin pelkästään tätä ns uistelumoottoria. Kuitenkin sen apuna tarvittaessa tulee olla toinenkin moottori siirtymisiin tuulisilla taipaleilla.
Kuten kirjoitin aiemmin; pystyn kytkemään suoraan 12v virtalähteeseen Torqeedon laturin ja näinollen tuommoinen 4-5A latausteho on hyvinkin realistinen. 90W monikidepaneelista saa ihanneolosuhteissa runsaat 7A ulos ja kun Torqeedon 1/2 teholla kulutus on n 15A ja akustojen kapasiteetti; Torqeedon oma riittää 1/2 teholla ja 4kn nopeudella n 2 tunnin ajoon, kun lisälatausta tulee vaikkapa vain 4A, on kapasiteettia n 3-4 tunnin ajoon. Huomioitava, että aurinkopaneeli lataa akustoja koko valoisan ajan, niin kokemukseni mukaan akustot saadaan täyteen seuraavaa päivää ajatellen. Torqeedoon on saatavissa myöskin vakioakun (11Ah), isompi akku (18Ah).


Sähkökapasiteettia voi myöskin seurata ohjauskahvan ikkunasta, se ilmaisee:
- akkukapasiteetti prosentteina (%)
- jäljelläoleva toimintasäde ko nopeudella
- nopeus (kn)
- kulloinenkin wattimäärä senhetkisellä nopeudella

Summasummarum: Aurinkosähkö voi toimia pienkalastajan "polttoaineena" aivan hyvin. Mikä parasta, vain alkuinvestoinnit maksavat, sen jälkeen energia on ilmaista. Hätävarana tietysti omassa pihassa verkkosähkökin on käytettävissä.
Huomattavaa: Pienkalastaja tulee kyllä toimeen kevyelläkin konekannalla ja pienille ansioille ei ilmainen energia suinkaan haitta ole.
Tämän tasoisessa käytössä aurinkosähkö on siis ylivoimainen kahteen edelliseen nähden. Käyttökuluja ei kerry koko sulavesikauden aikana, ainoastaan kertainvestoinnit jakautuen 10 vuodelle, ehkä ylikin. 

Kalastusveneeni modernisointia.

Perusveneestä sähköveneeksi ja aurinkosähköveneeksi.

Miksi veneestäni tuli ekovene, siis aurinkosähköllä toimiva?  En sitä asiaa mitenkään ilmastovastuullisesti ajatellut; paremminkin mukavuudenhalusta. Ei polttoainekanistereita veneessä, ei pakokaasuja eikä pärinää. Lähes äänetöntä liukumista pitkin järven pintaa; aivan uusi ulottuvuus veneilyyn. ”Polttoainettakin” uskoin riittävän ja riittäähän se, ilman tankkaamistakin.

Kaluston uusimista osa II

Niinpä sitten kun Linder tuli pihaan; totesin heti alkututarkastelujen jälkeen, että nyt tuli tehtyä vikaostos
Vene itsessään on todella hieno mutta minun käyttötarkoitukseeni auttamattoman pieni, vaikka numeraaliset mitat antavat ehkä ymmärtää muuta. Joten siis koko paketti myyntiin; Linder alumiinivene 410 ja perämoottori Suzuki 2,4hp (4-tahti). Hinnaksi laitoin 3000,00€, täysin käyttämätön, moottorille luovutushuolto tehty. Paketin ovh on 3400,00€, myynnistä toisaalla ilmoitus.                                                Uusi vene ja kone hankintaan; lopputulos, Särki 410/10 ja Mercury/Tohatsu 5hp kone.Eilen tulivat pihaan ja tässä jo veneestä alkukuvia.

Tässä nyt sitten veneestäni ensimmäiset kuvat. Huomio kiinnittyy heti keulan suht`korkeaan profiiliin. Tämä palvelee erinomaisesti täällä meidän vesillämme, jossa varsinaista maininkia ei esiinny koskaan mutta terävää aallokkoa senkin edestä. Tuo keulan korkeus riittänee pitämään kalastajan kuivana.

Tässä ”sisäkuva”.

                                                                                                                  Sisusta tehtiin mieleisekseni vartavasten tilauksesta. Kelluttavina osina toimivat keulan ja reunojen palteet sekä perälaatikon sivut. Keskilaatikkoon sijoitan akkuvarustuksen (75ah) sekä kelluntaliivit yms varustusta. Peräpenkin alle tulee polttoainesäiliö ja kaikuluotain (silloinkun ei ole käytössä). Perälaatikkoon mahtuu myöskin monenlaista pikkutavaraa em varustuksen lisäksi. Veneen turkki on karhennettu hartsihiekalla.

                              

Tästä kuvasta näkyy veneen kantava peräpeili; s-perämoottori 7kg, perämoottori 26kg ja polttoainesäiliö n 7kg. Tämä on juurikin se ero Linderiin; minun käyttööni Linderin perä tarjoaa liian vähän kantavuutta vaikkakin se alumiinivene se minun ihanteeni olisikin. Perämoottori tulee normaalille paikalleen ja s-perämoottori takaa katsoen vasemmalle puolelle. Moottoreiden ja kuljettajanpenkin väliin jää ruhtinaallisesti tilaa pikkutavaroille, kuten puukko, "pappi", nostokoukku jne. Tila on sadevesityhjentyvä. Penkin edessä on sadevedenpoistotulppa ja tuolla perässä alimpana kondenssiveden poistotulppa. Kaikuluotaimen anturi tulee perämoottorin ja s-perämoottorin väliin peräpeiliin. Perämoottorin kiinnityslevyssä on alareunassa läpivienti, josta saan kaiun anturijohdon sisään. Paketti tuntuu näin alkuunsa todella onnistuneelta vaikkakin täytyy myöntää, että ei se nyt ihan halpa minun rahavaroihini nähden ollut. Traileri muuten on vanha rantakärryni; uusi traileri on jo hankittu vaan ei saatu. Koko kalusto on mönkijällä liikuteltava, niinkuin kuvastakin ilmenee.

 Kalaveneen testailua.

Edellä olleessa kuvassa näkyy uusi systeemini. Edessä vasemmalla, Min-Kota sähkömoottori, joka on käytössä pyydyksiä laskiessa ja nostaessa. Käyttökahva on käden ulottuvilla ja jatkuvasti käyttövalmiina. Kitkaliittimellä voidaan moottori lukita tiettyyn asentoon ja antaa pyöriä, silti kahvan kääntely on mahdollista.

Polttomoottori taas on siirtymisiä varten. Tuo 5hp:n kone riittää kuljettamaan tätä runsaan 4metristä ja 1,65m leveätä venettä aivan riittävän rivakasti. Vasemmalla s-moottorin alapuolella on kaikuluotaimen anturi. Kaiku on pelkästään syvyys ja pintalämpöilmaisua varten. Tuo sininen laatikko on jäähdytysboxi ja toimii jäärouheella, jota teen kotona jääkoneessa. Aamun jäät valmistan illalla ja säilytän pakastimessa yön yli.

Eilen sitten kävin testaamassa järjestelmäni; laskin pari 75m verkkoa ulappasyvänteen penkkaan. Teknisesti tuo s-moottorin käyttö laskiessa toimi kuin unelma, ei todellakaan tarvinnut soutumiestä vaikka laskin lievään vastatuuleen n 3-4m/s.

Aamulla sitten nähdään mitä Ahti suo.

Min-Kotan "konehuone", 2x75ah vapaa-ajanakkua. Pitäisi riittää muutaman tunnin ajoon. 

 

 Olen järkeillyt, että 2x 75ah, rinnan kytkettynä, pitäisi muutaman tunnin ajoon riittää. Veneessä tulisi olla aina selkeä ns työskentelytila. Jaloissa ei saisi pyöriä mitään sellaista, mitä ko reissulla ei tarvita. Alueet olen jaotellut seuraavasti, keulapiikki, työskentelytila+kalusto, työskentelypaikka(veneen peräpenkki). Rannassa, ennen vesillelaskua, laitan työskentelytilaan (mahd. verkot, kohot, ankkurit...jne).

Keulapiikki; astiat, kohot, yms. Sieltä ennen vesillelaskua tarpeelinen kalusto työskentelytilaan kuten kylmälaatikko.

Tarpeellinen varustus; sen tulee olla rannassa. Köydet roikkuvat  haavin takana vyyhdettyinä, haavi, mela(koukkupäinen). Kalankäsittelyvälineet; puukko, sakset, koukku, kalapappi...perälokerossa moottorien edessä.

Varsinainen työtilani on takapenkki; siitä hallitsen molemmat moottorit, verkkojen käsittelyn, kalojen käsittelyn yms. Istualtani en nouse kuin vasta rannassa. Tästä paikalta hallitsen koko kalastustapahtuman. Kaikuluotain tuossa s-moottorin kahvan vieressä.

Nämä järjestelyt ovat ehdottomat; kalastushan on yksi maailman vaarallisimmista ammateista.

Näiden järjestelyjen lisäksi henkilökohtaiset turvavälineet; neopreenisaappaat karkealla pohjalla, kalahaalari(pvc), paukkuliivi. Nämä tärkeimmät. Neopreenisaappaat antavat tukevan liikkumistuntuman, kalastushaalari ei sisällä mitään, mihin esim havas voisi tarttua, paukkuliivi aukeaa veteen mahdollisesti jouduttuasi. Paukkuliivin säilytyspaikka muuten ei ole veneessä vaan kuivissa sisätiloissa, ettei laukaisupatruunan suola kostu.

Tämmöisistä komponenteista koostuu kalastajan työturvallisuus.

Kaikuluotain, Lowrange kuuluu ns pakolliseen varustukseen; veden syvyys, kalaparvet, yksittäiset isot kalat, veden lämpötila, ...jne

Min-Kota, Endurance2.

Tämmöinen tuli eilen hankittua kun viisitoista vuotta vanha Min-Kotani sanoi työsopimuksensa irti.

Niinkuin kuvasta näkyy, käytän tätä "sähkövispilää" kun käsittelen verkkoja. Siirtymiset tapahtuvat aina tuolla taustalla näkyvällä Tohatsulla; 4-tahtinen.

Uutta tähän malliin on näköjään tullut vain tuo päällä näkyvä akkutason ilmaisin.

Akkuja on käytössä 2x75ah, riittää pitempäänkin käyttöön.

Tässä kuvassa näkyy s-perämoottorin "konehuone". Etualalla CRX-322 älylaturi, volttimittari, ja rinnankytketyt akut.

Kuvassa näkyy, miten tämä moottorijärjestelmäni sijaitsee. S-perämoottori siis asennettuna perälaidan reunaan. Kaikuluotaimen anturi sijaitsee tuolla moottorin vieressä.

Tuo 5-heppainen perämoottori riittää aivan hyvin siirtelemään 4,2m venettä, leveys 162cm,(vanha mies tarvitsee tukevan veneen), siis riittävästi minun mittapuuni mukaan. Kulutus on aivan älyttömän pieni.

Tämmöisellä kalustolla siis kalastelen. Siirtymät rannasta pyydyksille ovat yleensäkkin alle 1mpk.

Kalastusveneeni sähkölaitteisto.

Päivittelin vanhaa veneeni aurinkosähkölaitteistoa nykyaikaisempaan ja tehokkaampaan kuosiin.Vanha 1-kidepaneeli sai väistyä ja tilalle tuli 90W monikidepaneeli, asennuskulma n 35 astetta.

 

 Myöskin säädin vaihtui energiatehokkaaseen moderniin PWM-säätimeen. Oikealla alakulmassa oleva volttimittari jää nyt osin työttömäksi kun suoraan säätimestä voi lukea varaustilan, kuormavirran, latausvirran ja monta muuta asiaa. Sähköperämoottorina on vanha Min-Kota 30lbs, vaikkakin isompaa olen jo havittelemassa ja osin siitäkin johtuen tämä latauslaitteiston uusiminen.

Sulakkeet on sijoitettu säädin - akku väliin sekä säädin - kuorma (kaikuluotain ja perämoottori) väliin.

55 lbs:n perämoottorin kun hankin, laitteisto toiminee seuraavat 10 vuotta. Liikkuvia osia ei ole koko järjestelmässä kuin moottorin säätökahva ja varsinainen moottori-/potkuriyhdistelmä.

Hyvä sähkömoottori on pyydyskalastajalle aivan oivallinen ja edullinen apulainen. Vuosikustannuksiksi laskin n 62,00€/vuosi, sisältäen kaikki kulut kolmen vuoden ajalle. Sen jälkeen sähkökulut ovat +/- 0.  Vaikka sähkön hinta pyörii nykyisin n 0,24€/KWh, siltikin säästö on säästöä, pienikin. Tosin akkupatteri muodostaa kysymysmerkin; toisaalta 200Ah akuston hinnaksi muodostunee happoakkuna n 200,00€ ja laadukkaamman AGM-akuston hinta n 400,00€. Akusto, varsinkin AGM, kuoleutuu n 3-4v ja kestänee 5-7 vuotta happoakut, vaikkakin halvempia, käyttöikä saattaa olla melkoinen kysymysmerkki.

                                                                            Nyt tuli sitten siirrettyä tuo polttomoottori-Tohatsu ”pois palvelusta”; myyntiin. Tilalle tuli Torqeedo Travel 503 moderni sähkömoottori, siis ei mikään uistelumoottori kuten tuossa kuvassa näkyvä  Min-Kota, vaan ihan siirtymiin tarkoitettu moottori; Min-Kota taas palvelee tuota manööverointia pyydyksillä.

Muutostöiden kustannusrakennetta:

Kuljetustreileri                                  1250,00€

Vene Särki 410                                  1100,00€

Tohatsu 5hp                                     1050,00€

Min-Kota Endurance2 30                  170,00€

Aurinkopaneeli 90W                          130,00€

Säädin                                                 140,00€

Laturi CRX                                          220,00€

2x akut a`75Ah                                    210,00€

Volttimittari                                          30,00€

Kaapelointi                                            30,00€

Torqeedo Traveller 503s                     1610,00€

1.11.2016  yhteensä                             6040,00€

Käyttökokemuksia.

Kuten ylläolevasta budjetista näkyy; ei muutostyö ihan halpaa ollut mutta muutaman tunnin testailun jälkeen totean. tuskin enää laitan polttomoottoria veneeni perään.

Tuo, vaikkakin pienehkö Torqeedo, varsinkin moottoreineen ja potkureineen on aivan yllättävän tehokas. Sen potkuri; VPVC (variable pitch variable camber), siis muuttuvanousuinen lapakulma.

Digitaalisesti ohjattu kommutaattori-sähkömoottori, yhdistettynä alennusvaihteeseen, (1:14) hieno säätöautomatiikka ja potkurin onnistunut muotoilu. Torgeedo 503 ei ole kehitelty nopeutta silmälläpitäen vaan mahdollisimman suurta potkuria pyörittäväksi suurivääntöiseksi moottoriksi, joka saa aikaiseksi mahdollisimman tehokkaan vesipatsaan työntämään suurtakin kuormaa kohtuunopeudella. Torqeedon potkurin halkaisija 12” ja nousu 10” vs Min-Kotan potkuri, halkaisija 8” ja nousu vajaa 4”; ero on huikea.

Koko kombinaation muodostama hiljainen vesillä liikkuminen, Min-Kota aivan äänetön ja Torqeedonkin vaihteisto aiheuttaa vain pientä sirinää, joka sekin vaihtelee kierrosluvun mukaan mutta hukkuu lähes täysin veden liplatukseen laitoja vasten (limilautajäljitelmä).

Kaikenkaikkiaan; onnittelen vilpittömästi itse itseäni ko projektista. Koska se on mieleiseni, katson sen onnistuneeksi.

Täysin aurinkosähköveneeksi.

Totesin ihan viime testeilläni, että tämä kombinaatio; Torqeedo+Min-Kota toimisi myöskin räysin aurinkosähköllä.
Nimittäin, Torqeedon lataussysteemiä pystyy syöttämään myöskin 12v virtalähteestä ja sehän minulla oli. 150ah akkusysteemi ja kun kytkin sen 5,5mm plugilla lataussysteemiin. Torqeedon oma akun sisäinen järjestelmään, se latasi suoraan veneen omasta järjestelmästä (aurinkopaneeli) Torqeedon omaa latausjärjestelmää. Apropoo; minulla oli ehkä todellakin aurinkosähkövene.

Valitettavasti jäät tulivat ja  paremmat testitulokset jäävät ensi keväälle mutta uskon systeemin toimivuuteen.

Ei silakka vaan,,,

Salakka on Suomessa hyvinkin aliarvostettu kala. Kuitenkin salakka on hyvin maukas pikkukala paistettavaksi, savustettavaksi, kukkoihin, ,,, monia käyttötapoja löytyy.
Salakkaa on helppo pyydystää, joko onkimalla, tai verkoilla. Kutuaikana saaliit voivat olla todella suuriakin.
Salakka muuten on hyvä vesistön hapekkuusindikaattori; jos salakka häviää järvestä, silloin viimeistään tulee olla happitilanteesta huolissaan.

Paistetut salakat.
Ota n 30 salakkaa, katko päät, pyrstöt ja suolista. Huuhdo nopeasti kalat.
Jauhoseos; 
-1dl ruisjauhoa
- 2dl korppujauhoa
- 2tl jauhettua valkopippuria
- 1tl Maillen sinappijauhetta
Pyöräytä kalat suolassa ja sitten jauhoseoksessa, Paista rautapannulla voissa kannen alla ja anna hautua ruotojen pehmittämiseksi.
Lisukkeena vaikka ruohosipulilla ryyditettyä perunasosetta.
Salakasta ruokakalana;
- maukas
- vähärasvainen
- ei sisällä parasiittejä (voi käyttää siis raakakalanakin)
- ruokakalana paras koko on alle 10cm
- toimii myöskin maustekalana erilaisin mausteliemin
- ravintokäyttäytymisestään johtuen, ei sisällä mitään myrkkyjäämiä
- salakka, johtuen vähärasvaisuudestaan toimii erinomaisena kuivakalana. Kuivakala suolataan nesteessä(10%) n 1/2 tuntia jonka jälkeen kuivataan, mieluiten koneellisesti. Säilyy komeron hyllyllä vaikka vuosia, ellei tule syödyksi, on nimittäin tässäkin muodossa tosi maukas.

Savustettua kuhaa.

Tänään taas tuli tehtyä aamun saaliista.

Fieloidaan kuha n 1,5kg. Nahka jätetään. Laitetaan öljytyille ritilöille nahka alaspäin kuivataan ja öljytään kalan pinta. Säädetään savustimen lämpö + 85-90 ja leppää savustusaineeksi. Savustusaika n 2-2,5 tuntia. Lämpö ei saa nousta yli +90 astetta.

Tehdään 10% suolaliuos 2l (merisuolaa 2dl ja 2l vettä) kiehauttamalla.

Kun kalan pinta on selvästi kuivahko; kala on valmis. Laitetaan fileet vielä lämpimään suolaliuokseen ja annetaan olla siellä upoksissa n 15 min. (suolaisempaa jos haluaa, 0,5h). Valutetaan kalat ja lisätään lihapuolen pintaan kuivattua tillirouhetta ja kääritään alumiinifolioon aina kaksi filettä lihapuolet vastakkain. Noin puolen tunnin kuluttua; ei kun herkuttelemaan. Halutessa voidaan kalan pintaan puristaa sitruunan mehua. Väittäisin, että maistuu nirsommallekkin; kuha on hyvä savukala. Kalakaupastakin jos saa; yleensä lepäillyt tiskissä 2-3vrk ja sitten savustettu. Aivan normaali tapa hävikin pienentämiseksi.

Rapujuhlaa 2016.

Niin se rapukausi 2016 alkoi 21.7.2016. Tietenkin heti alussa mukana. Nykypäivän ravustus ei ole enää sitä samaa kuin oli nuoruudessani kuutisenkymmentä vuotta sitten; rapuonkia, rapuliippejä ja suppilomertoja. Nämä pyydykset vaativat aktiivista ravustusta, joten siellä joen/järven rannassa oltiin yömyöhään kokuvälit nuotiolla makkaraa paistellen. Pyydykset koettiin 1/2 tunnin välein.
Nykyisellään ravustuksessa ei ole sitä hohtoa kuin silloin kauan sitten. Tehokkaat merrat  mahdollistavat kokemisvälin kerra vuotokaudessa, jopa kaksi vuorokautta. Syöttinä reilusti särkikalan palasia.
Testasin; saalis yhdessä vuorokaudessa oli 1,7 rapua/pyydys, kahden vuorokauden saalis oli myöskin n 1,7 rapua/pyydys. Siis pyydys piti ravut sisällään ja tehokkaasti, aivan toisin kuin menneen ajan esim suppilomerrat.
Alla pari vuotta sitten hankkimiani Fladen-mertoja, 80cm pitkiä ja 50cm korkeita. Talvella hyvä mademerta.

Tämän kauden ravut näyttävät noin kahden viikon periodilla keskimääräistä kookkaammilta, joskin pieniä viimevuotinen prosentti. Ylösnostoon kelpuutan vain yli 12cm ja isommat.

Uusittu rapukeitokseni kolmeakymmentä rapua varten;
- 6ltr vettä (iso kattila)
- 0,5ltr tummaa 5,6% olutta
. 5-6 sokeripalaa
- 6dl merisuolaa
- 1rkl piparjuuriraastetta
- reilusti kukkivaa tilliä
Ravut lisätään kiehuvaan liemeen yksi kerrallaan ja painetaan pinnan alle läviköllä. Kun rapujen pyrstö raouttuu kilvestä, ovat ravut kypsiä.
Kattila pois liedeltä ja annetaan olla n 20 min. Ravut nostellaan pois liemestä ja asetellaan toiseen kattilaan (iso), kylmää vettä päälle ja annetaan veden hiljalleen juosta kattilaan kunnes ravut ovat jäähtyneet.
Sitten on vuorossa joko syöminen tai pakastaminen. Rapu kestää pakastimessa näin valmistettuna neljästä kuuteen kuukautta.

Kauniin kesäaamun kalareissu.

Kaunishan tämä kesäinen aamu on, vaan ei kalastajalle parasta aikaa. Klo 06.20, ilma +10, vesi +19, aivan tyyntä. Järvessä kolme jataa, 60x3x60, kaksi pohjassa, yksi välivedessä.

Kuha kuitenkin liikkui edes jonkinverran, sain kuvassa näkyvät pienemmät kalat pohjasta ja isoimman (6,9kg) välivedestä. Pohjaverkoista nousi rapuja ja isoja olivatkin, aivan kiusaksi asti.

Saalis oli siis kuitenkin, jos ei hyvä niin ainakin tyydyttävä. Kuha on aina arvokas kala, lienee Suomen kallein villikala, Tänään pitänee viedä jata tai pari ravunpyydysten lisäksi järveen. 

Kovin paljon noita alle kiloisia kuhia tuntuu verkkoihin takertuvan 60mm solmuvälistä huolimatta, toisaalta, säilyväthän elävinä ja takaisin järveen kasvamaan. Alle 45cm kuhaa en ota ylös.

Tuota elo-syyskuun puolta odottelen; toki ravustus hoidettava ensisijaisesti.

Jousimertojen ruostesuojaus.

Kaikkihan tiedämme, että noiden jousimertojen (ravustus, syöttikalastus, madekalastus...jne) metalliosiin alkaa kertyä ruostetta; lyhentää pyydykden ikää. Olen ratkaissut asian ruiskuttamalla pyydykset pellavaöljy-/suomalainen hautatervaseoksella. Eivät metallirakenteet ruostu 2-3 vuoden aikana ja sitten uusintakäsittely. Merran havakseenkin tämä käsittely näyttäisi olevan toimiva.

 Siinä mertoja (Fladen) käsiteltyinä.

Ja sitten työkalu; aivan halpis kompressori, massaruiskutuspistooli; sillä jälkeä alkaa tulemaan. "Tervauksen " kuivumisaika on n 1-2vrk. Sitten seos on kuivaa ja ei haittaa kalastusta/ravustusta.

Avattu, täytetty kuha.

Eilen sitten päätin tehdä pitkästä aikaa täytettyä kuhaa. N kiloinen kuha päivän saaliista ja se käsittelyyn. Poikkeuksellisesti jätin tämän kuhan veneessä suolistamatta, siis vain verestin.

Kuhan selkäruodon poistin päältä käsin, samoin sisälmykset ja kidukset. Kalaa ei suomusteta.

Kalan täytteeksi tein sekoituksen; kuivattuja sekasieniä liotettuna n 2dl, 1/2 kookas punasipuli, kuullotetaan silputtuna, yksi kookas valkosipulin kynsi silputtuna. Ainekset kulhoon ja siihen lisätään loraus soijakastiketta, ruohosipulisilppua reilusti, kermaa,  ja mustapippuria myllystä n 1 tl, ainekset sekoitetaan. Kalan sisäpuolelle hieman merisuolaa myllystä. Seos lisätään kalan sisään ja kala suljetaan puuvillalangalla ompelein. En siihen hätään löytänyt puuvillalankaa, joten suljin paksumman pään cocteil-tikuilla. Kalan päälle korppujauhoa ja voisulaa ja uuniin.  

Uunin ritilä ylhäältä kolmannelle tasolle, ylälämpö 180 astetta ja kala uuniin, runsaan puolen tunnin kuluttua kala on kypsää ja herkuttelu voi alkaa. Lisukkeeksi uusia perunoita ja kermaviilikastike; kermaviili, sinappia, sitruunamehua ja ruosipulisilppua. Mainio kastike moneen muuhunkin. Muista syödä kalasta myöskin poskilihat; parasta ja kalleinta herkkua mitä kalasta saa.

Alkukesän idylli.

15.6.2016, täysin tyyni aamu, lämpötila +7 astetta; muikkua tekisi mieli, verkot eilen laskettu n 30cm väliveteen 14mmx0,20x3x60. Toiveita täynnä tämä aamu.

Ajelen juuri nousevan auringon varjosta järvelle, täysin hiljaista, ajelen sähkömoottorilla. Edessä näkyy 90W monikidepaneeli, joka lataa 150 Ah akkupatteria. Ei ole koko kevään ja alkukesän aikana tarvinnut kytkeä laturia ja verkkovirtaa; ylhäältä on apu tullut auringosta. Toki veneessä polttomoottorikin on mutta kun tykkään fiilistellä ja kiire on kalastuksessa vain haitaksi. Kaikuluotaimesta on kiva seurailla reitillä bongailtuja isompia kalayksilöitä ja kalaparvia. Leppoisaa tämän kalastuksen tulee olla.

Tulihan sitä muikkuakin jos tuli muutakin pikkukalaa ihan riittävästi. Muikkua 1,5kg ja särkikalaa runsaat seitsemän kiloa. Muikut savustukseen ja särkikalat kuivaukseen. Yllä kuva savustuksesta; välitarkastus, hyvää tulee.

Muikunpyynnin proplematiikkaa.

Yllä näkyy kuva kuivatuista muikuista. Lemmikkien herkuksi. Saan muikkua yleensä kerralla n 2-5kg, särkikalaa n 7-10 kg. Muikkusaalis on niin pieni särkikalaan verrattuna, että muikkua ei juurikaan kannata tarjota myyntiin marketteihin vaikka kysyntää olisikin mutta pienet erät, mieluummin kuivaan sen lemmikkien herkuksi; toki otan erikseen omat savumuikut. Paistetun muikun syönti minulle on rajoitettua (kihti), Näin kesäaikaan pakastaminenkaan ei ole mikään ratkaisu. Muikku on rasvainen kala ja se ei pakastimessa maultaan parane. Joten aina valtaosa "muikkusaaliistani" menee kuivaukseen ja lemmikeille. On muuten tuotollisesti aivan sama meneekö myyntiin ihmisille vaiko lemmikeille; sama lopputulos.

Kun olen tämmöinen pienkalastaja, en voi edes unelmoida tehokkaammista pyydyksistä kuin verkko. Verkkopyynti taas on kovin työvaltaista ja näin ollen, nykyinen käytäntöni tuntuu toimivalta. Tosin joskus joku asiakkaistani soittelee ja kyselee, onko minulla muikkuverkot pyynnissä ja jos muikkua tulee, saa sitten muikkua. 

Kalastusveneeni sähkölaitteisto.

Päivittelin vanhaa veneeni aurinkosähkölaitteistoa nykyaikaisempaan ja tehokkaampaan kuosiin.

Vanha 1-kidepaneeli sai väistyä ja tilalle tuli 90W monikidepaneeli, asennuskulma n 35 astetta.

Myöskin säädin vaihtui energiatehokkaaseen moderniin PWM-säätimeen. Oikealla alakulmassa oleva volttimittari jää nyt osin työttömäksi kun suoraan säätimestä voi lukea varaustilan, kuormavirran, latausvirran ja monta muuta asiaa. Sähköperämoottorina on vanha Min-Kota 30lbs, vaikkakin isompaa olen jo havittelemassa ja osin siitäkin johtuen tämä latauslaitteiston uusiminen.
Sulakkeet on sijoitettu säädin - akku väliin sekä säädin - kuorma (kaikuluotain ja perämoottori) väliin.
55 lbs:n perämoottorin kun hankin, laitteisto toiminee seuraavat 10 vuotta. Liikkuvia osia ei ole koko järjestelmässä kuin moottorin säätökahva ja varsinainen moottori-/potkuriyhdistelmä.
Hyvä sähkömoottori on pyydyskalastajalle aivan oivallinen ja edullinen apulainen. Vuosikustannuksiksi laskin n 62,00€/vuosi, sisältäen kaikki kulut kolmen vuoden ajalle. Sen jälkeen sähkökulut ovat +/- 0.  Vaikka sähkön hinta pyörii nykyisin n 0,24€/KWh, siltikin säästö on säästöä, pienikin. Tosin akkupatteri muodostaa kysymysmerkin; toisaalta 200Ah akuston hinnaksi muodostunee happoakkuna n 200,00€ ja laadukkaamman AGM-akuston hinta n 400,00€. Akusto, varsinkin AGM, kuoleutuu n 3-4v ja kestänee 5-7 vuotta happoakut, vaikkakin halvempia, käyttöikä saattaa olla melkoinen kysymysmerkki.