lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kylmää on kevät tänä vuonna.

30.4. klo 18.30 Siinä se on verkkojata siikaa odottelemassa, kuhakin kelpaa.
Laittelinpa eilisnä päivänä väliveteen verkot; josko siikaa, kuhakin kelpaa, tai oikeastaan mikä kala tahansa.
Rantakatiskoissa ei muuta kuin pari mateenluirua, olisikohan parikymmensenttisiä. Ei ole vielä ahvenen hääjuhlat alkaneet, liekö edes "kutsukortit" lähteneet. Liian korkealla vielä vesi ja sitten aivan liian kylmää hauen uida kuturantaansa. Kuha on leikkinyt tänä keväänä, siis sulan veden aikaan, todella etäistä ja saavuttamatonta, ihan on ollut kuin entinen piika. On se vielä kovin ankeata tuo keväinen luonto; aavistus ainoastaan vihertävää rantakoivuissa, no kyllähän se kevät vielä kaiketi tulee ja kalamieskin saa ihailla katiskan pohjalla ahvenpaljoutta ja senjälkeen särkien hääjuhla. Kyllä sitä särkisäilykettäkin vielä saadaan, vaan siika olisi nyt poikaa, savustaisin jos saisin.
Ei sitä kalaa aina  niinvain oteta, on joskus tiukilla mutta niinhän se on kunnon kala tuolla marketin tiskilläkin, kovin harvassa. Niin siis kunnos kala; kunnon kalalla ja kirjolohella kuin myös kassilohella on aivan yhtä paljon yhtäläisyyksiä kuin sialla ja villisialla.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Kalan kylmäsavustaminen

Muutama vuosi sitten alkoi mieleni tehdä kylmäsavustettua kalaa. Siis kotimaista villikalaa. Katselin netistä noita laitteita ja totesin, että hommaan uppoaa 700-900,00€. Ei kelvannut minulle.
Sitten tutkiskelin tilannetta; savunkehitys, Savu-Sammolla näkyi löytyvän oivallinen laite ja vinkkejä. Savustuskaappi; vanha, toimiva jääkaappi, se löytyi. Lämpömittari, elektroninen ja tietenkin sekin löytyi.
Nyt oli koossa savustuskaappi, lämpömittari ja savunkehitin. Ei kun toimeen.
Otin pakastettuja kuhafileitä, reilusti merisuolaa päälle ja pakettiin yön yli huoneenlämpöön.
Aamulla fileet kuivaksi ja mintturouhetta tillin kanssa pintaan. Kuivauksen tein omassa kuivurissani, tunnin verran ilman lämpöä. Kuivauksen voi myöskin tehdä  huoneenlämmössä; pyyhi fileet kuivaksi, asettele talouspyyhkeen päälle, anna olla parisen tuntia ja sitten uusi kuivaus ja mintut ja tillit pintaan.
Fileet uuniritilälle, savustuspuukiekko savunkehittimella ja sitten säädetään jääkaapin potentiometrillä lämpötila noin 20-25 astetta.
Sitten vaan vaihdetaan uusi kiekko palaneen tilalle, valvotaan lämpöä; max 26 astetta.
Tätä jatketaan n 10 tuntia ja lopputulos on kuivahkoa, lievästi savunväristä, kiintetätä kalaa. Vrt kaupan vetinen ja tummanvärinen ns kylmäsavukala.
Mitä kalaa sitten kylmäsavukalaksi? Kuha, siika, hauki, ahven, särki, säynävä, lahna, jne. Kaikki kotimainen villikala kelpaa. Olen kokeillut jopa isohkoa ruutanaakin; herkullista.
Kalan jälkikäsittely sitten; minä vakumoin kylmäsavut, pakastaa voi myöskin ihan muovipussissa. Pääasia on, ettei kala pääse hapen kanssa tekemisiin yli +5asteisissa olosuhteissa.
Ei ole mitään makkaraa, joka pärjäisi kylmäsavustetulle villikalalle.
Jääkaappi + läpömittari


Savustimen sisärakenne


Savunkehitin vuolukivialustalla

Mittarin anturi ritilätasolla

torstai 21. huhtikuuta 2011

Retriitti...?

Kuuntelin tänään radiosta tuossa matkallani kun nuori nainen selvitteli, kuinka tärkeätä on irtaantua arjesta ja kuunnella vain hiljaisuutta; no, itseasiassa se on mahdollista ainoastaan suljetussa tilassa.
No, minun retriittini on sitä kun soutelen täysin tyyntä järvenselkää pyytimilleni; ainoa hiljaisuuden rikkoja ehkä kuikka villinvoimakkaalla huudollaan. Minä nautin tästä hiljaisuudesta ja yleensä tyynellä säällä huopailen kohti pyydyksiäni. Haluan nähdä menosuuntaan kaiken luonnon ilmiöineen; äänet ovat korkeintaan lintujen ääniä, rantaleton sammakoiden kurnutusta, kutuhaukien molskahduksia keäisessä rantaruovikossa. Se on minun retriittiäni.
Edelleen tämä nuori nainen kertoi heidän kokoontuvan joukolla harrastamaan hiljaisuutta? Eiköhän tuossa piile paradoksi?
Kalareissuillani minulla muodostaa retriitin kahvinkeittohetki rannassa; yksin, en halua kaikenkaikkiaankaan kalaretkilleni muita.
Tässä keittimessä pystyy polttamaan lähes kaikkea palavaa. Kotona voi ladata pieniä pilkkeitä sisään ja sillä voi kiehauttaa kahvit ja grillata makkarat; uskomattoman yksinkertainen; nerokas.
Keitin on kaksikuorinen, ilmareiät seinissä ja todella tehokas.
Tämäkin laite on retriittejäni palveleva.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Tästä se alkaa...sulan veden kalastuskausi.

Kevätaamu
Näin se alkoi tänä aamuna, tämä kesäkalastuskausi. Pakkasta oli asteen verran ja aivan tyyntä, joutsenparvia pelloilla, rantasulassa isokoskelopariskunta, en siis ollut yksin kalastelemassa.
Olin päättänyt laittaa rantasulaan kokeeksi muutaman katiskan, josko ahven ja särki olisivat alkaneet rantautua, huomenaamunahan tuo nähdään. Vesikin oli vielä kyllä aivan liian korkealla rantakalastusta ajatellen, puolisen metriä normaalia ylempänä vaikka tämä järvi onkin tyypillinen latvavesistön järvi. Vuolaana virtasi tuo laskupurokin, miltei sillan tasalla.
Rauhallista ja leppoisan näköistä oli maisema, aurinko oli alkanut nousta tunti sitten ja värjäsi mukavasti alastomien ja jotenkin rujonnäköisten lehtipuiden runkoja; ei vielä orastanut missään minkäänlaista vihertävää, ei ole vielä kasvun aika.
Oli se muuten tuo vesikin melkoisen samean näköistä, sulavesiä ties mistä saakka. Ei tässä kalansaannin toiveet vielä kovinkaan korkealla olleet mutta mikäpä sen kalamiehen kuivalla pitäisi jos jossain talven jäljiltä sulapaikkaa alkaa häämöttää. Mikäpä siinä, kalaan lähdetään jos siltä tuntuu, sehän on valinnaiskysymys monien mahdollisuuksien joukosta. Ei siinä kalansaannin epävarmuus merkinnyt mitään, toisaalta, talven jäljiltä kalaa löytyi vielä pakkasesta joku kilo, kuhaa, siikaa eri tavoin esivalmisteltuna. Jopa kylmäsavuakin, meikäläisen makkaraa, löytyi vähän.
Kävinpähän tuolla venerannassakin, siellä veden alla olivat talasrullat, veneen lähellekkään ei ollut asiaa nahkajalkinein. No, viikko korkeintaan ja silloin oltaisiin jo vesillä ja kuhaverkot väliveteen viritettyinä.
Kyllä tämä keväinen aamu, auringon kanssa miltei yhtäaikaa nousseena, on jotain aivan uskomattoman hienoa, sen tietää vain kalamies, joka vetelee ahnaasti sieraimiinsa jäistä vapautuvan veden tuoksuja ja väittää sen tuoksuvan tuoreelle kalalle; muistuu aina mieleen lapsuuden ajan keväiset rysäreissut isäukon kanssa, kun rysäkalastuskausi aloitti oikean kevään, näin minun mielestäni. Niinpä niin, siitä on aikaa jo vuosikymmeniä...montakin.
Äkkiä ilmestyy saukko jään reunalle, matkaa ainoastaan parikymmentä metriä, siis lisää kalastajia, sillätavalla. Siinä se suki turkkiaan auringonpaisteessa ja nautiskeli kait sekin kevätaamusta, toki tietenkin.
Mikähän siinä, kun ei tuntunut mitenkään haluttavan lähteä autolle ja kotiin; kahvitkin olisin turauttanut, vaan eivätpähän värkit tulleet mukaan, joten sinne peltilehmää kohti vaan ja kotiin. Mikähän muuten on, vaikka jo vanha mies olenkin, tuolla mönkijällä mieluummin kalareissuni teen kuin autolla. Olisikohan se niinkin, että kalamies haluaa jotenkin tuntea erilaisten luonnonelementtien; tuulen, tuoksut, jopa kylmänkalsean kevätsään, ihan kasvoillaan ja aisteillaan, ikäänkuin kokonaisvaltaisena, ihan pihasta lähdettäessä ja sieltä asti? Kenpä tuon tietäisi mutta siltä vain tuntuu. Saattaisipa tuo olla niinkin, että kalamies on eräänlainen änkyrä, varsinkin tämmöinen pyydyskalastaja ja omiksi tarpeikseen kalastava, joka on jäänyt kehityksen kelkasta, ei älyä, että marketista saa kalaa helpommin kuin rypeä rannoilla ja vesillä villin kalan perässä. Voisihan se tietenkin niinkin olla, että kalamies on jotenkin otus, jolle on jäänyt ikuinen saalisvietti päälle ja ei osaa nauttia mukavuuksista ja nykyajan nautinnoista; kiusaa itseään, masokisti.
Kotiinpäin ja jo mielessä se huominen mahdollinen saalis.

20.4.2011. No, ei sitten ollut kalajumala armollinen, ei sitten yhtään. Tyhjiä olivat katiskat, vesi liian korkealla ja särjillä sekä ahvenilla eivät näköjään olleet vielä hormoonit lähteneet hyrräämään, siis kutu on vasta edessäpäin.
Jätin pyytimet järveen, minnekäs muuallekkaan ja nyt vaan odotellaan.
2.5.2011. Viimeinkin kalaa, puolitoistakiloinen kuhanpulikka. Ehtihän tuota hiljaisuutta kestääkkin jo miltei 5vrk. Suoraan meni osa käyttöön paistettuina ja kermakastikkeella ryyditettynä.
Toisaalta, katiskoista on tullut aivan pientä ahventa ja pari mateenluirua; no kalojahan nekin.





perjantai 8. huhtikuuta 2011

Talvikalastus 2011

Näin se sitten päättyi tämä talvinen kalastuskausi. Aloitin 7.12. 2010 ja eilen, 7.4.2011, nostin pyytimet jään alta viimeisen kerran tälle talvelle.
Kauden saalis;
kuha      29,8kg
hauki     14,7kg
siika        4,2kg
lahna       9,5kg
Ei se talvi mitenkään heikko kalan suhteen ollut, hyvin riitti syötävää ja vähän jäi tämän "rospuuttoajankin" varalle. Heti kun jäät lähtevät, parin viikon sisään, alkaa taas siian ja kuhan kalastus ja se onkin yleensä miltei vuoden vilkkain jakso, nimittäin kuukausi jäiden jälkeen.
Ahvenkatiskatkin saadaan rantavesiin ja sitten sitä kalaa riittääkin. Verkot laitan toukokuun alusta lukien vain satunnaisesti, ehkä kerran viikossa siian ja kuhan vuoksi. Kesäkuu sitten onkin taukoa kuhan kutuajan vuoksi.
Nyt vain sitten seurailen jäitä kun hiljalleen mustuvat ja viimein häviävät, silloin alkaa kevät.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kalareseptejä; ihan omia, ei kopioituja.

Erämiehen silakkapannu
Kourallinen silakkafileitä/muikkufileitä/ahvenfileitä, kourallinen pekoninsuikaleita, sipulia, pippuria, suolaa.
Laita pannuun kalafileet, päälle mausteet, sipulineineen, pekonisuikaleet ja pari kourallista jäämursketta.
Kansi päälle ja hauduta niinkauankuin nestettä on ja sitten syömään.

Kallen rantakala.
Kattilaan pohjalle voita, kolme ruokalusikallista, puhkottuja muikkuja puoli kiloa. Hienonnettua sipulia, suolaa, vähän pippuria. Kansi päälle, hauduta hiljalleen puolisen tuntia. Ruisleivän siivu kalojen päälle n 15minuutin jälkeen. Ja sitten syömään.

Haudutettu kala hiilillä.
Kalafileitä n puoli kiloa, lisää suolaa rkl, pippuria, sinapinsiemeniä, mintunlehtiä/kuivatettua minttua. Kääri voipaperiin, ota reilu määrä sanomalehteä, parin päivän maakuntalehdet, kääri kalapaketti siihen ja kastele huolellisesti.
Tee kunnon nuotio hiekkaiselle alustalle, polttele tunnin verran kunnon hiilille. Kaiva hiekkaan kuoppa, kalapaketti siihen, hieman hiekkaa päälle ja sitten kekäleet kaiken päälle, voit jopa lisätä puita.
Tunnin kuluttua sinulla on herkullinen haudutettu kala-annos rosvopaistin tapaan.

Kuivattua särkeä nykymenetelmin.
Särkiä, n 10-15cm, suomusta, halkaise, poista keskiruoto. Laita suolautumaan, rkl suolaa/puoli kiloa. Kääri voipaperiin, sitä ennen lisää muutama sinapinsiemen, minttua, mustapippuria. Laita vuorokaudeksi jääkaappiin suolautumaan. Kuivaa särjet talouspaperilla ja jätä pariksi tunniksi huoneen lämpöön kuivumaan.
Laita kuivauskoneeseen(minulla on Marlemin kuivuri) anna kuivua noin kuusi tuntia ilman lämpöä, sitten kuusi-kahdeksan tuntia 50% lämmöllä. Kun kala on niin kuivaa, että napsahtaa poikki; pakkaa jäähtymään pahvilaatikkoon. Säilytys esim paperipussissa valolta suojattuna komerossa; säilyy vähintään puoli vuotta.
Uskomattoman hieno naposteltava, voit valmistaa kalajauheeksi, keittoon, pataruokiin yms. Tässä suurin pointti maun lisäksi on toella hyvä säilyvyys ihan vain paperipussissa; energiatehokasta.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Särjen fileointi

http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/files/Tiedostot/Sa_rki-esite%202009.pdf
Ylläolevasta linkistä näet, miten särki fileoidaan ja muutama särkifileresepti. Särkeen pätee myöskin, mitä lahnan suhteen kirjoitin.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Lahnan fileointi


Aloita tekemällä viilto kalan niskasta rintaeviin asti. Sitten lyhyellä fileerausveitsellä irroittelet selkäfileen selkäevään asti, sitten kylkiruotoja myöden samalle tasolle. Vaihda pitkään fileveitseen ja irroita koko file.
Sitten irroittelet pitkällä veitsellä fileen normaalisti, pienin sahaavin liikkein.
Sama sitten toisinpäin ja niin sinulla on fileet tallessa. Helppoa ja ensi kerralla vielä helpompaa.
Havaintovälineenä oli pienehkö lahna 910g ja filettä tuli 295g, siis fileeraussaanto 32,4%.


Lahnan fileerauksen eri vaiheet.
Parhaimmillaan lahnafileet ovat säilykkeessä; Otetaan ns Rexa-purkki, pohjalle tilkka öljyä, sen päälle suikaloituja fileitä puoliväliin purkkia asti, iso punasipulin viipale, puolenkymmentä porkkanan viipaletta, vähän suolaa, pippuriseosta, pari valkosipulin kynttä, loraus tomaattipyrettä, laakerinlehti ja kansi kiinni. Purkissa tulee olla tyhjää tilaa n 1/3. Purkit kylmään uuniin, 200astetta, puoli tuntia ja sitten lämpö 100 asteeseen, kolme tuntia, sulje lämmöt ja anna hautua n 5tuntia. Purkit jäähtymään ja sitten ne säilyvät esim kellarissa/jääkaapissa vähintään kolme-viisi kuukautta.