torstai 21. huhtikuuta 2011

Retriitti...?

Kuuntelin tänään radiosta tuossa matkallani kun nuori nainen selvitteli, kuinka tärkeätä on irtaantua arjesta ja kuunnella vain hiljaisuutta; no, itseasiassa se on mahdollista ainoastaan suljetussa tilassa.
No, minun retriittini on sitä kun soutelen täysin tyyntä järvenselkää pyytimilleni; ainoa hiljaisuuden rikkoja ehkä kuikka villinvoimakkaalla huudollaan. Minä nautin tästä hiljaisuudesta ja yleensä tyynellä säällä huopailen kohti pyydyksiäni. Haluan nähdä menosuuntaan kaiken luonnon ilmiöineen; äänet ovat korkeintaan lintujen ääniä, rantaleton sammakoiden kurnutusta, kutuhaukien molskahduksia keäisessä rantaruovikossa. Se on minun retriittiäni.
Edelleen tämä nuori nainen kertoi heidän kokoontuvan joukolla harrastamaan hiljaisuutta? Eiköhän tuossa piile paradoksi?
Kalareissuillani minulla muodostaa retriitin kahvinkeittohetki rannassa; yksin, en halua kaikenkaikkiaankaan kalaretkilleni muita.
Tässä keittimessä pystyy polttamaan lähes kaikkea palavaa. Kotona voi ladata pieniä pilkkeitä sisään ja sillä voi kiehauttaa kahvit ja grillata makkarat; uskomattoman yksinkertainen; nerokas.
Keitin on kaksikuorinen, ilmareiät seinissä ja todella tehokas.
Tämäkin laite on retriittejäni palveleva.

2 kommenttia:

  1. Tuo turbostove on mitä mainion minustakin. Meillä se on syrjäyttänyt monet grillit ja uskomaton määrä mitä siinä on poltettu tavaraa ja ainostaan pohjassa oleva ilmansäätölevyä joutuu aina hiukan oikomaan....Kulkee mukana ja on taloudellinen käyttää.....Miten muuten itse kuljetat uunia?

    VastaaPoista
  2. No se kulkee tuolla mönkijän, joko peräkärryssä tai takalaatikossa.
    Esitäytän sen yleensä kotona mutta nyt kun on kävyt kuivia, ei tarvii kuin muutama tervaslastu sytyiksi.
    On muuten ihme juttu kun tuo laite ei ole yleistynyt vaikka on niin hieno keksintö. Ei muuten ole edes avotuli, noin niinkuin juridisesti, vaikka sen pohjan kanssa joskus saa olla varovainen ja katsoa, minne laittaa tämän "tuluksen".

    VastaaPoista