lauantai 26. lokakuuta 2013

Kuhasta miltei kaikki talteen.

Muutama kuukausi sitten tuli mieleeni kokeilla; paljonko kalasta tosiasiallisesti pystyy hyödyntämään. Yllä kaksi kuhaa 1,5kg ja 1,1kg. Veitsenä vasemmalla Victor inoxin fileerausveitsi; mielestäni yksi parhaimmista.
Normaali fileen poisto, sitten yleensä jää tuohon ruodon päälle ihan kohtuullisesti vielä lihaa ja hyvällä veitsellä sen pystyy ottamaan talteen. 



Sitten irroitetaan ns anopinfile; tätä muuten kalakauppias ei suostu/ei osaa tehdä.
Siinä sitten anopinfile irroitettuna ja ruodot poistettuna; oikealla file ja vas ruodot.

Sitten kuhan paras pala; poskiliha. Peittoaa maukkuudessaan kaiken kalanlihan. Harva vain osaa hyödyntää sen. 
Tässä sitten perkauksesta jääneet varsin lihakkaat osat. Nämä laitetaan höyrykattilaan; pohjalle 2cm vettä, kypsennetään ja lihat irroitellaan liemen sekaan. Liemi purkkiin ja pakkaseen. Kalakeitto syntyy sulattamalla pakaste, lisätään hienonnettua sipulia, vähän merisuolaa ja pippuria. Lisätään kuivatilliä ja sitten viipale, n 5mm mustaa koskenlaskijaa. Kypsennetään ja kahden hengen kalakeitto on valmis.
Nuo jääneet ruodot laitoin lihamyllyyn 8mm suutin ja jauhoin karkeaksi massaksi; kuivatin kuivurissa ja kanat kiittelivät.

Sitten jäi vielä nämämä nahat; kuivasin kuivurissa ja joutuivat myyntitiskilleni lemmikkieläinten herkuksi. Kuhasta 1,5 kg, jäi kiduksia ja suolia n 300g. Mielestäni aika hyvin hyödynnetty kala.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Korpisoturin keittokirja.

Tämmöinen keittokirja: Helsinki 1944, Kirjapaino-osakeyhtiö Lause. Julkaisija Suomen Sotilas.
 
Kalahaudukas eli tötteröfisu.
Kalaa ei suomusteta. Sisälmykset vedetään ulos vatsaa halkaisematta. Vatsaan suolaa ja voita. Kalan ympärille kääritään kasteltu voipaperi. Tämän päälle runsaahkosti sanomalehtipaperia. Paketin päät on tukittava huolellisesti, jottei höyry paistettaessa pääse ulos hautomatta kalaa. Paketti pannaan nuotioon ja annetaan olla siinä kunnes päälimmäiset paperit ovat palaneet pois. Valmis kalahaudukas saadaan syötävään kuntoon pyyhkäisemällä suomukset niskasta pyrstöön päin pois, mikäli suomukset eivät ole jääneet voipaperiin sitä päältä kuorittaessa. Hyvä keino on myös kastella kala paistamisen jälkeen, jolloin paperi ja suomukset lähtevät pois helposti.
(korpr Onni Pesonen, alik O Laitala, korpr Juuso Nissilä, korpr Sauli Metsänen, alik EO Nieminen, korpr Jörn Lindholm).
 
                            


Savimiina.
Kalalta poistetaan suolet halkaisematta mahaa. Sisälmyksien tilalle voita ja suolaa. Kala päälystetään savella siten, että pää ja pyrstö jäävät ulkopuolelle. Paakku viskataan nuotioon. Puolen tunnin kuluttua otetaan savimiina pois tulesta, aukaistaan kuori ja syödään miinan sisältö lämpimänä. Suomut jäävät saveen kiinni.
(korpr Juuso Nissilä, stm Arvo Julkunen, korpr Jörn Lindholm) 


tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuinen aamu.


Tämmöisenä se valkeni, se lokakuinen aamu 8.10.2013, lämpötila 9,2astetta, vesi 10,3astetta. Liian lämmintä kalamiehelle. Venerannassa kaikki olivat jo kääntäneet veneensä nurin, paitsi en tietenkään minä.
On tuo syksyinen sumuaamu uskomattoman kiehtova, ei tuulta, sumu roikkuu raskaana seinänä veden yllä, äänet ovat vaimentuneet; sumu ne syö, uskoisin.
Liian lämmintä muikunpyyntiin mutta kuha jo liikkuu hyvin, eilenkin toistakymmentä kiloa. No, sinne järvelle työnnyn sumun sekaan.



Jos rantaa ei näkyisi ja sekin tahtoo häipyä, tällä ilmalla ei kovin helposti päätylippuja löydy; löydän kuitenkin.

Siitä se lähtee ensimmäinen jata; 75m:n päässäolevaa lippua ei todellakaan erota, vain muutamia kohoja. Uskomattoman hieno aamu. Nautin reissusta, vaikka vain muutama kuha tuli, tuli kuitenkin. Kalastus tuo, paitsi kalaa, myöskin todellisia luontoelämyksiä yksin nautittavaksi. Kalastaja ei välttämättä ole kalassa ollessaan kovinkaan sosiaalinen vaan nauttii itsekseen. Sanoisinkohan, että tämmöisessä aamussa on aineksia eräänlaiseen meditaatioon.
Metsästys poikkeaa kalastuksesta siinä, että metsänriista ei ole välttämätön ihmiselle, kala on ja nimenomaan tuore kotimainen villikala, se on ravitsemuksen aatelia.
Tämä sumuinen, tuuleton ja hiljainen  aamu on minulle, jos kuuluisin johonkin uskontokuntaan kuin kirkossa käynti.