Laittelin sitten särjestä, osasta saalista, halstarikalaa. Sisälmykset pois, suolaan muutamaksi tunniksi, sitten kuivaus ja halstarille.
Tuli pitää olla mieluusti koivupuusta, tulee rauhallinen ja tasalämmin hiilusta. Sitten halstari kaloineen hiilustan yläpuolelle ja kun kalat alkavat tummua ja ruskistua, kääntö.
Herkullista ja yksinkertaista; sanoisinko perinteistä suomalaista, vuosituhansia vanhaa perusherkkua. Ei mitään mausteita, särki on vaaleata, miedonmakuista ja herkullista. Pienen särjen ruodot pehmiävät kypsennettäessä aivan pehmeiksi, ainoastaan selkäruoto voi olla joillekkin liian karkeata.
Tämän päivän uutisista luin, että hyönteiset, sirkat, ....jne, ovat tulevaisuuden ravintoa. Voi, voi. Meillä Suomessa löytyy järvistä äärettömän suuri kalavalkuaisvaranto, odottaa ainoastaan ottajaansa. En minä ainakaan tule koskaan mitään torakoita ja sirkkoja syömään; ne lienevät aavikkomaiden valkuaista tai sitten vedet ovat niin saastuneita, että kaloja ei voi syödä, kuten esim Vietnam, Thaimaa ja muut kaukoidän maat. Noilla maillahan tietenkin on merenrannikkoakin mutta...se ryöstökalastus!
No, kyllähän meilläkin ryöstökalastetaan, tyhmyyttään. Vapaa-ajankalastajien Kala-atlaksessa oikein kerrotaan, että kevät on kuhan parasta pyyntiaikaa aktiivivälinein. Siis kuhan kutuaika! No, tähän tietenkin C&R-kalastukseen hurahtanut parkaisee; mehän laskemme kalan takaisin. Niinpä niin, pikkuahvenet tarvitsevat parvena vain muutaman minuutin kun kutukuoppa on tyhjennetty ja tämän "ekologisen" kalastustyylin edustajan vapauttama koiras palaa paikalleen; mädit on syöty.
Minun mielestäni kalastus on ja tulisi olla kalan hankkimista ruokapöytään/ruokapöytiin, toiminnan mittakaava kertoo sitten onko ammattilainen vaiko harrastaja-/omatarvekalastaja. Sitten kaiken tulisi tapahtua kestävän kehityksen mukaisesti, hyödyntäen kaikkia kalalajeja. Ruuaksikelpaamatonta kalaa ei Suomesta edes ole, se on vain kalanvalmistajasta kiinni.
No, koettavathan nämä "tötterötukkakokitkin"
televisiossa jotain esittää mutta haaskaavat kalan maun eksoottisillä mausteillaan.
Kyllä on ikävä aikaa, jolloin kalanvalmistusoppini perusteet sain Veijo Vanamolta ja Jaakko Kolmoselta; siitäkin on jo miltei neljäkymmentä vuotta aikaa.
