Tänäänkin "seitani" hymyili. Ajatuksia kuhan lisääntymisestä ja uhkakuvista.

En sitten tänäänkään jäänyt ilman saalista. Kuha 3,845kg, vapautettavia kuhia ei ilmoittautunut; ainoastaan pari alle kiloista lahnaa.
Tämä kalastajan elämä, aina kilvoittelua, nytkin miltei pimeä kuu; ei pitäisi ihmeemmin saalista saada.
Kuhia peratessani, ihmettelin varsinkin eilisen kuhan vatsassaollutta pikkukuhaa; painoltaan n 350g mutta ns vastakarvaan saalistettu, samoin tämänpäiväisessä kuhassa; ehkä 250g kuha.
Mielessäni alkoi muuten, alkanut jo ennenkin mietityttää, tämä kuhan kannibalismi; saalistaa pienempiä lajitovereitaan.
Paikallisessa lehdessä pari kuukautta sitten kirjoitellut tohtorismies mainitsi, että tämmöiset "kuhamammat" pitäisi säästää lajiaan jatkamaan. Mistä muuten kalastaja tietää onko kyseessä koiras vaiko naaras, en minä ainakaan, ilman saaliin avaamista; mutten mikään tohtori olekkaan. Kokemuksieni mukaan olen päätellyt, että ne nuoret, alle kiloiset ovat niitä potentiaalisia suvunjatkajia.
Kookas kuha vaatii ravintoa huomattavasti enemmän päivittäin kuin alle kiloinen, jo lisääntymiskykyinen; tästä vetäisin sen epätieteellisen johtopäätöksen, että esim +5,00kgkuha vaatii huomattavan suuria saalismääriä, vaikkakin ahvenet ja kuhat elävätkin sekaparvissa, pikkukuhat joutuvat varsin usein isojen saaliiksi, kokemusta on kalaa peratessani; minua nimittäin kiinnostaa eri kalojen saaliit. Ahvenen kohdalla en ole useinkaan havainnut vatsalaukun sisällössä kuhanpoikasia;särkeä, salakkaa kylläkin. Tutkijat ja tohtorit voivat tietenkin olla eri mieltä mutta minun mielestäni kuhakannan tuhoisimpia hävittäjiä ovat touko-kesäkuussa rantaan viritellyt, tiheäsilmäiset verkot, sekä kuturantoja hipovat uistelijat. Molemmat pyyntikeinot pitäisi rauhoittaa entiseen malliin pariksi kuukaudeksi. Se takaisi kuhalle kuturauhan.