Kalamaustetta talvisäilöön.

Peipsijärven valkosipulia talveksi.
Avaushan ei oikeastaan koske kalaa, mutta liittyy kalaan kylläkin oleellisesti. Valkosipuli. Eikä mikään tavallinen valkosipuli vaan valkosipuli, jota ei oikeastaan Suomesta saa. Ehkä joillain, jotka tapaani, tuovat sen Eestistä.
Tämä sipuli on siitä merkittävä, että se on erityisen voimakas maultaan ja kookas ja mehevä. se kasvatetaan Peipsijärven "vanausulisten" alueella siis, vanhaortodoksien asuttamissa kylissä Peipsijärven länsirannalle, itäisessä Eestissä.
Se on 100% luomua ja selityskin on selvä; ei näillä kasvattajilla ole varaa lannoitteisiin. Sipulit kasvatetaan kompostimullassa, erityisissä n 50cm korkeissa penkeissä ja penkkien välissä kuorike.
Valkosipuli ei oikein tahdo säilyä talven yli, iso osa kuivuu ja menee siis hukkaan.
Siinä joulukuun alkupäivinä kuivaan vähintäänkin puolet talven ja kevään tarpeesta kalakuivureissani(Marlemi).

Ensiksi valkosipuli kuoritaan, kuvan keskiosa, sitten se laitetaan rouhintamyllyyn, kuvan yläosa.

Rouhimisen jälkeen sipuli on muuttunut kuvan alaosassa näkyväksi melko karkeaksi rouheeksi.

Kuvassa näkyy sitten valkosipuli ladottuna kuivausritilälle. Kuivauksessa valkosipulista tulee vesiprosentiltaan n 6%.

Sitten ritilät uuniin ja lämpö säädetään +35 asteeseen. Siinä se saa sitten kuivua n 12 tuntia.

Valkosipulin kanssa pitää kokemukseni mukaan lämpötilan olla n +35, ei yli. Puhallusteho kuivaimessa on vakio, lämpövastus(säädettävä) ja puhallin pohjasta, kuivaavat rouheen puolessa vuorokaudessa.

Kuivattu valkosipuli säilyy suljettuna tiiviiseen lasipurkkiin  ja valolta suojattuna vuosia, menettämättä voimakkuuttaan.

Kalan valmistuksessa käytän valkosipulia joko tämmöisenä kokorouheena tai sitten morttelissa hienonnettuna, tarpeellinen määrä kerrallaan.