Harrastan kalastusta...kalastan

Kun minulta kysellään, harrastanko kalastusta; vastaukseni on ehdottoman kielteinen. En harrasta kalastusta, kalastan kyllä, saadakseni laadukasta kalaa pöytääni, kaupasta kun ei saa laadukasta, siis pääsääntöisesti.
Kaloja eivät minulle ole Norjanlohi, kirjolohi, pangasius, pilatia...jne, siis ei mikään kasvatuskala, antibiootteineen, raskasmetalleineen ja kemiallisine väriaineineen. Kaikki muu kala kelpaa, kunhan se on tuoretta, omaa pyyntiä, heti verestetty, roskakalaa en tunne.
Edellisen lisäksi kalastan 10mm:n verkoilla pikkukalaa lemmikkieläinherkuksi, savustan, kuivaan, lajittelen ja pakkaan sen myyntiin. Lajittelussa jääneen kalan syövät koirani Moka sekä maatiaiskanani kalarouheeksi jauhettuna Siis minua kait voisi luonnehtia osa-aikaiseksi ammattikalastajaksi.
En jaksa kuvitella itseäni värkkäilemässä kaikenmaailman uistinhärpäkkeiden ja viritelmien kanssa ja sitten saalis on ns vääränlaista tai ei ollenkaan.
Pyydyskalastus on tehokasta, kunhan osaa sen, kaikki eivät osaa, en minäkään uistelua, pilkkimistä jne, hallitse enkä halua edes opetella mutta suon sen nautinnon kyllä, ken sitä halajaa.
Kalastusmotiivini perustuu nimenomaan siihen, että hyödynnän ns vähäarvoista kalaa; kauppatavaraksi, omaksi ravinnokseni myöskin. Toki saaliikseni tulee kuhaa, siikaa, muikkua jne. Ne ovat kuitenkin kalakantoja, joita pyydän vain ja ainoastaan omaan pöytääni ja sinnekkin harkiten, myyntiin ei mene yhtään.
Sitävastoin, minulla on aina kaupan edellisten lisäksi savulahnaa, kylmäsavustettua haukea, säynävää, särkeä, madetta kesälläkin, jne. Aivan uskomattoman herkullisia kaloja.
Säilykekalaa, purkissa, valmistan pikkuisista särjistä, ahvenista, salakoista, mm. Kyllä minulta syntyy pikkuahvenista, ym kalakukko, avokukko; uskokoon jokainen vain, että pikkukala on hyödyllistä kalaa oikein valmistettuna.  Taito vain tuntuu olevan kadoksissa jopa monelta keittiöammattilaiseltakin. Nämä nuoret, töyhtöpäät, julkkiskokit tuolla televisiossa värkkäilevät tuonti-/kasvatuskalasta erilaisia eksoottisia "herkkujaan", kala upotetaan mausteiden ja lisukkeiden hetteiseen suohon ja aito lajiperäinen ominaismaku jää kokematta.
Ravustus tuo niin omaan pöytääni herkkuja jos myyntiinkin aina vähän liikenee; siinäkin kohtuus kunniassa.

Tässähän niitä...rapuja, päivän saalis.

Isomus.

Olen monasti ennustanut, että suomalaisella kalakauppiaalla tulee olemaan yllämainittujakin kaloja myyntipöydässään, ei kulune kymmentäkään vuotta. Väitän jopa, että vielä oppii suomalainen nuorempikin väki käsittelemään kotimaista villikalaa, vaikka nykynäkymät vaikuttavatkin vähintäänkin masentavilta.
Suomen kalavarannot ovat uskomattoman valtavat, puuttuu vain hyödyntämisen taito. Ammattikalastajat kalastavat ja myyvät tukkuun saaliinsa pilkkahinnalla, saaden varsin heikon tuloksen, tästä johtuen saalista pitää saada enemmän ja enemmän, ja tuotos nousee korkeintaan heikosti. En jaksa ymmärtää, että kiistanalaiselle turkistaloudelle hupenee arvokasta kalavalkuaista ja se on ihmisen pöydästä pois.
Entä jospa ammattikalastaja opettelisi jatkojalostamaan saalistaan, vähäisestäkin saaliista tulisi monin kerroin runsaampi nettotulos. Muutamat harvat ammattikalastajat ovatkin oivaltaneet asian.
Tämä vesien "hoitokalastus" on myöskin eräänlainen uhkakuva kalakannoillemme. Järvistämme pyritään tekemään eräänlaisia, "kuha-, siika-, taimenaltaita kalatalouden; so ammattikalastaja-tukkurit-kauppaketjut, tarpeisiin. Kauankohan veronmaksajien lompakko kestää erilaisia istutuskokeiluja ja massiivisia, usein heikosti harkittuja istutuksia. Hyvänä esimerkkinä kirjolohi, ei pysty laisinkaan lisääntymään luontaisesti. Kukaan ei ajattele kalastuksen kohdentamista sinne kalastoon, joka kaikkein parhaiten kestää kalastuspaineet. Toki ymmärrän järkiperäiset istutukset kalakannoille, joilla on luontaiset lisääntymisedellytykset.