Siis ei ollut kalaton päivä tänäänkään. Kuha, 3,445kg ja hauki 0,850kg.
Kuha menee fileiksi ja hauki kylmäsavuksi. Tuo kylmäsavuhauki on sitten uskomattoman hyvää; valitettavasti sitä ei saa kaupasta. Kukahan opettaisi meidät suomalaiset arvostamaan meidän kotivesiemme kala-aarteita, opettaisi käsittelemään kalaa, valmistamaan maittavaa ja terveellistä kalaruokaa. Toivoni lienee turha.
Kyllähän meillä nuorisoa opetetaan kalastamaan, jopa kalankäsittelyä mutta kun pitäisi opettaa pyydyskalastusta, pyydysten huoltoa, saaliin käsittelyä jne. Ei löydy opettajaa.
Nuoret opetetaan perhokalastukseen, uistinkalastukseen, kaikkine erilaisine härpäkkeineen ja kalliisiin veneisiin uistinvarustuksella.
Kukahan opettaisi soutuveneellä liikkuvan kalastajan ekologiseen kalastustapaan, kalankäsittelyyn ja saaliin valmistamiseen ravinnoksi.
Pitäisi opettaa erilaisten pyydysten käyttötapa, käyttösysteemit, huomioiden kalojen vuosittainenn liikkuminen, kutukalojen säästäminen, alamittaisten kalojen mahdollisuuksiin päästä esim verkosta pois vahingoittumattomina; edellyttää ahkeruutta kalastusvälineiden käytössä, kesäaikaan jopa kaksi pyydyskäyntiä.
Syksy ja talviaikainen kalastus ei tietenkään liene sitä kalastusta helpoimmasta päästä mutta se opettaa kalastajaa elämään vuodenajat huomioiden, nöyrästi opiskelemaan kotijärvensä ominaisuudet, rantapenkat, syvänteet, jne. Kala ei kulje kuten helsinkiläinen raitiovaunu; vuodenkierto säätelee saaliin esiintymistä.
Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Mukava seurata sisävesikollegan arkea :)
VastaaPoistaAjat muuttuu. Uistelu, perhokalastus, pilkkiminen ja onkiminen on paljon helpommin toteutettavissa oleva harrastus kuin pyydyskalastus. Niitä harrastetaankin minusta Suomessa yllättävänkin paljon just näiden trendikkäiden kalastusmuotojen ansiosta. Vastuullinen ekologinen pyydyskalastus edellyttää lyhyttä matkaa kalavesille, melkein järvenrannalla asumista. Harva on niin etuoikeutettu. Lisäksi kalastuskunnat toimivat usein jääräpäisesti rajoittaen ulkopuolisten muiden kuin alueella asuvien kalastusta.
Harva nuori taikkaedes vanhempi jaksaa nykyajan kiireisessä yhteiskunnassa lähteä joka päivä pyydyksiään kokemaan. Mahdollisesti kymmeniä kilometrejä autolla joka päivä ajelemaan. Pyydyskalastus kun melkein edellyttää omaa rantaa ja kalapaikkoja lähellä sitä rantaa, jotta sitä voisi pitää yhtään sen ekologisempana kuin silloin tällöin tapahtuvaa vermeurheilua uistelua tai muutamia kertoja vuodessa tehtyjä perhostelureissuja.
Kotitarvekalastus, pyydyskalastus, lienee tulevaisuudessa yhä enemmän luksusta, niiden hyväosaisten oikeus , jotka sattuvat asumaan kalavesien välittömässä läheisyydessä.
Pilkkiminen on onneksi saatu demokraattiseksi koko kansan oikeudeksi ja se kyllä näkyy.
Pitää muistaa että Suomi lienee ainoita maita missä pyydyskalastus harrastuksena on edes mahdollista.
Minusta tärkein tehtävä olisi turvata sisävesien ammattikalastus.Poistaa maanomistukselliset rajoitukset ja tukea nuorten hakeutumista alalle.
Mahdollisuus tehokalastukseen paunetilla ja nuotalla ja kunnon kalanvastaanotot voisivat houkutella nuoria valitsemaan sisävesikalastuksen ammatikseen.
Kotimaisen kalan markkinointia hankaloittaa sen ruotoisuus verrattuna merikalaan. Hauesta on mahdotonta saada täysin ruodottomia fileitä, kuhasta ja ahvenesta helpommin (Y-fileet )
Saatavuus ja mahdollisimman valmiit tuotteet ovat ainoa ratkaisu kotimaisen kalan kulutuksen lisäämisen.
Saatavuuteen ratkaisu on parantaa ammattikalstajien mahdollisuuksia tehokkaaseen pyyntiin, poistaa aikansa eläneet kalastuskuntakohtaiset rajoitukset ja siirtyä pelkästään vesistökohtaisiin lupiin .
Muuten on turha olettaa kalastuksen olevan uskottava vaihtoehto ammatinvalintaa harkitsevalle nuorelle.