Kotimainen rapu ja ravustuksen alku.

 

Tämmöisissä maisemissa alkoi tämän kesän ravustus. Huomaa, oikein ja lainmukaisesti merkitty pyydyslinja, molemmissa päissä liput ja yhteystiedot, ne yhteystiedot myöskin jokaisen pyydyksen kohossa.                                         Kotimainen rapu, meidän kaikkien herkku. En voi käsittää intoa ostaa jossain kuralammikoissa kasvatettuja ulkomaisia rapuja; niin, no, hinta mutta entäs laatu? Meidän vesiemme ravut elävät kohtuullisen puhtaissa vesissä, toisinkuin tuontiravut, varsinkin kauko-idän. Ravustan, myyn ja syön itsekkin rapua läpi vuoden.

Minun rapuvesissämme esiintyy sekä täplärapua, että jokirapua, samassa järvessä. Täplärapua saan n 3-5m syvyydestä ja sitten jokirapua lähempää rantaa.

Tässä sitä on rapua merrassa. Näin alkukaudesta suhteellisen pientä, 11-12cm, toki muutama köriläskin jo ehti tulla. Ravusta näyttäisi kuluttajamyynnissä tänä vuonna saavan tuommoiset 2,00-2,50€ suoramyyntinä ja muuta myyntihän en harrastakkaan.

Kappalemäärissä tähän aamuun mennessä on tullut runsaalla 20 merralla vähän yli 250 kpl, siis myyntikelpoisia. Ihan kohtuullinen alku. Ravustuksessa tuo kulurakenne on melkoisen mukava; koostuu polttoainekuluista ja pyydyskustannuksista. Kaikki syöttikala on isommista kaloista kertynyttä perkausjäämää, siis hyödynnetty sekin.

Saapa nähdä miten kausi kehittyy ja miten rapukauden myynti lähtee käymään. Myynti on kuitenkin jo ehtinyt sentään alkaa, hyvä niinkin ja tilauksia ravustaja tietenkin toivoo lisää.

Kuhan, siian ja muikunkin pyynti alkoi.

Aamuvarhaisella siinä kuha-/siikaverkkoni kokemista odottelemassa. Verkot; 5m korkeat ja 65mm silmällä, 60 metriä jata. Nyt sitten se varsinainen kalastus taas alkaa, kun kuhan kutu on ohi. Tuli muutama kuha harvoista verkoista.

Pankaahan merkille verkkojen, välivesiverkot, 1,5m kohonarujen varassa. Ei luulisi tyhmemmänkään ajavan jadan päältä.



Sitten tuli kolmimetrisestä verkosta, 9mm, kolme metriä korkea, 30 pitkä, muikkuakin toista kiloa. Pikkuista särkikalaa luonnollisestikkin mutta kun meillä ei mikään kala mene hukkaan, muikut päättyivät ruokapöytään n neljä tuntia ylösnoston jälkeen. Näin tuoretta kalaa et saa marketista, et torin kalakauppiaaltakaan, kalastajalta ehkä.

Kyllä kotimainen villikala on herkkua, kuitenkaan tuoreena on vaikea saada, kyllä se kaupan kala normaalisti on ollut kuivilla jo vähintäänkin puoli vuorokautta, yleensä paljon enemmän. On se muikku muuten arka kala, harva sitä kuolinjäykkänä puhkomiseen saa. Kuolinjäykkyys muikulla alkaa n neljä tuntia ylösnostosta ja sitten alkaa pehmitä. 

Se muuten tuo muikku on tosi vaikea löytää kun parvet ovat pienimmillään. Nämä löytyivät n 2m kohonarujen kanssa 25m syvänteen päältä.   

Meillä näyttäisi nykyisin tuo muikku olevan n 10-13cm pitkää, siis parasta mahdollista ruokakalaa. Töitä se vaan teettää, varsinkin verkkojen tyhjentäminen ja muikun erikseen lajitteleminen mutta kyllä kannattaa.

Tarkkana saa olla myös ylösnostossa; jokainen kuhan poikanen on huomattava siinä vaiheessa, että pystyy päästämään pois.

 

 

Kalaherkkuja lemmikeille.

Tässä sitä pakataan lemmikeille luksusherkkua; kuivattua kalaa. Särkeä, salakkaa, ahventa, lahnaa, kuoretta ja muutama muikkukin, vaikka erottelin suurimman osan muikuista paistokalaksi.
Kalat ovat alle 10cm pitkiä, 9mm verkolla pyydettyjä. Kannattaa huomioida kalojen ulkoasu, ehjiä kaloja siististi pakattuna ja joka purkki punnittuna.
Nykypäivän asiakas on tarkka lemmikkiensä herkuista, varsinkin kun valmiin tuotteen kilohinta on n 40,00€/kg.
Nämä kalat ovat tuoreeltaan kuivattuja, ei mitään lisäaineita. Kuivausaika on n 20 tuntia ja kalan vesipitoisuus on saatu n 10% lähelle. Siitäkin huolimatta saan raakakalasta paremman hinnan kuin muikusta tukkuun myytynä kalastaja saa. Muistaa pitää myöskin se seikka, että kalastaessani teen koko ajan ns hoitokalastusta.
Hoitokalastaja saa saaliistaan n 20snt/kg, jos sitäkään. Muikustahan maksetaan tukussa n 5,00€/kg ja hottamuikkua, sanotaan myöskin neulamuikuksi, sitä ei huoli kukaan. Minun mielestäni hottamuikkua parempaa kalaa saa etsiä.
Ei siis ole Suomessa vielä ruoka kallista kun villikalaa, esim hottamuikkua, viedään kaatopaikalle.
Muuten, tämä kuivattu kala kelpaa myöskin ihmisille jos päät ja suolet poistetaan ennen kuivausta. Tunti kuivasuolauksessa ennen kuivausta ja siinäpä Sinulla onkin kalatuote, joka säilyy paperipussissa, auringonvalolta suojattuna komerossa vaikka vuoden ja ylikin. Olen kokeillut ja kertaakaan en ole kuollut, saatikka sairastunut.
Kuivakalaa voi sitten käyttää esim laatikkoihin, keittoihin, kukon täytteeksikin kelpaa kunhan on tuhdisti silavaa kaverina. Kaikkia näitä olen kokeillut; nytkin saunakamarin ylähyllyllä on laatikko kuivakalaa, sopii kylmän oluen kaveriksi saunan jälkeen ja jopa ilman saunaa.
Me suomalaiset elämme aivan yltäkylläisessä maassa, mitä kalavarantoihimme tulee. Minkä ihmeen takia Suomeen tuodaan kaikenmaailman kuralammikoissa kasvatettuja pangasiuksia, tilapioita ja mitä niitä nyt onkaan.

Kaikenlaista kalaa.

Seesteinen järvenselkä alkukesäisenä aamuna.

Kalaakin tuli, lahnoja puolentusinaa +1,5kg:n painoisia, pari haukea, pari kuhaa ja kiloinen made.
Made on erittäin herkullinen fileerattuna ja savustettuna. Tänäänkin madefileet ja lahnat savustettiin heti tuoreeltaan. Hauet tarvittiin tänään kuivakalaksi. Kuhatkin otin, koska molemmat olivat kutunsa jo tehneitä naaraita.
Särkeä tuli katiskoista melkoisesti ja kanatkin saavat särkipuuroa, = keitetään särjet ja sekaan liotetaan kuivattua leipää.
Helteet näkyvät jo vaikuttavan kalojen liikkumiseen, pintavesi alkaa todellkin lämmetä tuntuvasti; sen näkee pikkukalojen tuikkeina tyynellä ilmalla.
Kyllä meikäläisillä kalastajilla kelpaa; kauniit kalaisat vedet, pyytäjä saa edullista runsasvalkuaista ravintoa ja ei tarvitse noihin "kassi- ja lammikkopossuihin" turvautua.
Ken kalastaa aikoo, näin kesäisin pelkällä ongellakin, halpa väline, saa melko nopsaan ruokakalat pöytään, edellyttäen, että osaa käsitellä ja valmistaa saaliinsa.
Tuolla markkinoilla tapasin virolaisen, suomeen muuttaneen maanviljelijän ja kalastajan; ihmetteli meidän vapaata ja helppoa kalastuslainsäädäntöämme. Lähes kaikilla mahdollisuus kalastukseen. Eestinpuolella ei näin ole. Esim verkkokalastus useilla verkoilla on vain ammattikalastajien oikeus, täällä mahdollista lähes jokaisella. Saaliidensa määrääkin tämä tuttavani jaksoi päivitellä, kalaa tulee kun vain osaa pyytää.



 

                                                                                     



Särkikalaa, särkikalaa ja särkiruokaa.

Tässä sitä päivän särkisaalista taas keräillään; alle kymmensenttistä pulleata särkeä.
Laittelin sitten särjestä, osasta saalista, halstarikalaa. Sisälmykset pois, suolaan muutamaksi tunniksi, sitten kuivaus ja halstarille.
Tuli pitää olla mieluusti koivupuusta, tulee rauhallinen ja tasalämmin hiilusta. Sitten halstari kaloineen hiilustan yläpuolelle ja kun kalat alkavat tummua ja ruskistua, kääntö.
Herkullista ja yksinkertaista; sanoisinko perinteistä suomalaista, vuosituhansia vanhaa perusherkkua. Ei mitään mausteita, särki on vaaleata, miedonmakuista ja herkullista. Pienen särjen ruodot pehmiävät kypsennettäessä aivan pehmeiksi, ainoastaan selkäruoto voi olla joillekkin liian karkeata.
Tämän päivän uutisista luin, että hyönteiset, sirkat, ....jne, ovat tulevaisuuden ravintoa. Voi, voi. Meillä Suomessa löytyy järvistä äärettömän suuri kalavalkuaisvaranto, odottaa ainoastaan ottajaansa. En minä ainakaan tule koskaan mitään torakoita ja sirkkoja syömään; ne lienevät aavikkomaiden valkuaista tai sitten vedet ovat niin saastuneita, että kaloja ei voi syödä, kuten esim Vietnam, Thaimaa ja muut kaukoidän maat. Noilla maillahan tietenkin on merenrannikkoakin mutta...se ryöstökalastus!
No, kyllähän meilläkin ryöstökalastetaan, tyhmyyttään. Vapaa-ajankalastajien Kala-atlaksessa oikein kerrotaan, että kevät on kuhan parasta pyyntiaikaa aktiivivälinein. Siis kuhan kutuaika! No, tähän tietenkin C&R-kalastukseen hurahtanut  parkaisee; mehän laskemme kalan takaisin. Niinpä niin, pikkuahvenet tarvitsevat parvena vain muutaman minuutin kun kutukuoppa on tyhjennetty ja tämän "ekologisen" kalastustyylin edustajan vapauttama koiras palaa paikalleen; mädit on syöty.
Minun mielestäni kalastus on ja tulisi olla kalan hankkimista ruokapöytään/ruokapöytiin, toiminnan mittakaava kertoo sitten onko ammattilainen vaiko harrastaja-/omatarvekalastaja. Sitten kaiken tulisi tapahtua kestävän kehityksen mukaisesti, hyödyntäen kaikkia kalalajeja. Ruuaksikelpaamatonta kalaa ei Suomesta edes ole, se on vain kalanvalmistajasta kiinni.
No, koettavathan nämä "tötterötukkakokitkin"
televisiossa jotain esittää mutta haaskaavat kalan maun eksoottisillä mausteillaan.
Kyllä on ikävä aikaa, jolloin kalanvalmistusoppini perusteet sain Veijo Vanamolta ja Jaakko Kolmoselta; siitäkin on jo miltei neljäkymmentä vuotta aikaa.

Sulanvedenkausi alkoi.





Tämmöistä sieltä järvestä nyt sitten alkoi nousta; nättiä alle 10cm särkikalaa, 10mm verkolla.
Kalan tuotto on n 7,5€/raakakalakilo, valmis tuote n 40,00€/kg. Ei huono tuotos, pääasiassa lemmikkieläinten herkuksi menee ja osa itselle purkkikalaksi ja kukkokalaksi. Kuhastakin kauppias maksaa vaivaiset 5,5€/kg, omana myyntinä pyöreästä kuhasta saa n 10,00€/kg, file 25,00€/kg.
Kuha saa olla kuturauhassa kesäkuun loppupuolelle minun puolestani, vaikka poliitikkomme suuressa viisaudessaan ja lisä-äänien toivossa poistivatkin kuturauhoituksen. Eipä näillä ammattikalastajien äänillä juurikaan juhlita.
Tuo 10mm verkko antaa sitten nättiä ja tasakokoista kalaa, kuhanpoikasiakaan ei jää, toisinkuin noihin 3-5mm isompisilmäisiin.
Saaliini muodostuu särjestä, pasurista, kuoreesta, lahnasta ja muikusta. Muikut kaikki päätyvät omaan käyttöön. Tämmöiset sekaparvet ovat hyvin tyypillisiä näissä vesissä. Vain keväinen kuore kutee omana parvenaan jokisuissa ja muikku sysyllä omissa parvissaan.

Katastrofaalinen talvi

http://yle.fi/uutiset/talven_kalansaaliit_saalittavia_-_pilkkikilpailuja_voitetaan_sinteilla/6580974
http://yle.fi/uutiset/kala_liikkui_laiskasti_pirkanmaan_pimeissa_vesissa/6584665
Niin sitten haettu verkot pois. Talvi on ollut todella huono kuhan ja hauen osalta; lahnaa ei ensinkään.
Luulin jo, että olen ainut tumpelo kalastaja kunnes luin uutisen. En siis ollut, edes ainut.
Meidän latvavesillä, joilla kalastan; alkutalvi, vesi tosi korkealla, nyt ennätysmäisen matalalla. Melkoinen syy lienee ainut vedenvirtaaman säätelijä tuolla alajuoksulla; vettä tarvitaan sähköntuotantoon mutta kun säännöstelyraja on 96,65cm yläraja ja 96,55cm alaraja. Nyt ollaan pikkuisen alle 96cm!
Kyllä tuollakin seikalla, poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi lienee vaikutusta kalansaaliisiin.
No, jäät toivottavasti lähtevät kolmisen viikon sisään ja päästään kuoreen pyyntiin, särkikalan kutuun ja kuhaa ja haukeakin toivottavasti. Siikaa en ole tavoittanut koko menneenä talvena. Siis masentava kausi.
Tämmöistä tämä kalastajan elämä, on otettava olosuhteet sellaisina kuin ovat, vaikuttaa et juurikaan voi.