Kesäkuun lopun aamutunnelmia.

Aamu 23.6.2015; lämpötila 7,6astetta, aivan tyyntä, sumua. Veden pintalämpö +14astetta.

Sähkömoottorilla ajelin, ei kiirettä. Saalista tuli 220m verkkojadoista viisi runsaan kiloista lahnaa, pari runsaan puolentoista kilon kuhaa, yksi kiloinen säynävä. Kohtuullista.
Lahnat savustukseen, säynävä graaviksi ja kuhat fileiksi ja pakkaseen.
Vasta nyt huomasin ensimmäisiä muikkujen tuikkeita keskiselällä, siis toiveita on jos ilmat lämpiävät.

Kyllähän tuo Bradley taas sylki ulos hienoa lämminsavulahnaa; kuvassa viimeinen, neljä muuta kerkesi lähteä(asiakas) ennen kuin ehtivät jäähtyä. Tämän jäähdytin Peltier-kaapissa ja sitten pöytään.
Mielestäni "lämmin savukala", niin kuin tuotetta myydään tuolla ulkosavustamoilla, toreilla ja markkinoilla, on keskeneräinen tuote. Lämminsavukala pitää suolaamisen jälkeen nopeasti jäähdyttää ja sitten muutaman tunnin "vetäytymisen" jälkeen vasta parhaimmillaan. Teen suolauksen 20% merisuolaliuoksella, n puoli tuntia ja sitten kylmään.



 

Uusi savustuslaitesysteemini.

Tämmöinen systeemi minulla nyt. Siinä kylmäsavugeneraattori sitten ajattelin, että kaapin lämpötilaa pystyy säätelemään kuitenkin lämminsavustuksessa kaapin sisävastuksella ja kylmäsavustuksessa se on nolla-asennossa. Toimii.
Koko savustussysteemi on itseasiassa ikivanha systeemi, savu tulee kaapin ulkopuolelta, menee letkua pitkin kaappiin ja lämmönsäätelyn hoitaa tässä versiossa potentiometri ja prosessi toimii kuin satoja vuosia sitten.

Vähän kookkaampaakin kuhaa.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen kylmää, näin kalastajan kannalta. Tänäänkin pintavesi ainoastaan +13astetta. Kuhan kutu ei vieläkään ole ajankohtainen. Kuvassa muuten 9,2kg koiraskuha. Kaiken kaikkiaan sain päivän saaliiksi 18,5kg kuhaa, pelkkää kuhaa. Huom, avattuna.
Jos tuulet pysyvät kohtuullisina, alkaa pikkuhiljaa tuo pintavesikin lämmetä, siinä 13asteen lukemissa se on muuten ollut jo n viikon. Ehkä ne kesälämpimät sieltä kuitenkin tulevat; viikonlopuksi jo luvassa päälle +20astetta.
Se muuten tuon ison kuhan fileoiminen on aivan eri juttu kuin normaalin 2-4kiloisen. Ison kalan avaan varovasti selkäpuolelta ja kun pääsen peräaukon tasalle, siitä veitsi läpi ja pyrstöosan irroitus. Sitten kylkiruotoja myöden file irti. Näin katkenneista ruodoista ei irtoa verta ja kala säilyy puhtaampana. 

 

Särjenkalastusta.

Tässä sitä matkalla särkiapajille. Vedessä 120m 10mm, 3m korkeata muikkuverkkoa. Kolmemetrinen on siksi helppo korkeus kun muikkujen/särkien plokkaaminen onnistuu ihan vaan verkko suolena kiskottuna veneen laidan yli, siis kotipihassa. Alla pressunpala ja itsekseen irronneet kalat saa siistieinä kerättyä.

Siinä sitten alakuvassa sitä särkeä, muikkuakin hieman mukana; vain runsaat seitsemän kiloa, särki kun valmistautuu kutemaan rantaviivassa ja sinne ei kutukuhan vuoksi voi verkkoa viedä. Kuha, jopa puolitoistakiloinen kyllä takertuu tiheäsilmäiseenkin verkkoon hyvinkin helposti, siis kuhakoiraalle kuturauha.

Alakuvassa sitten "pajani", vasemmalla kaasusavustin, hupun alla varsinainen "koneeni" Bradley Original Smoker. Jokaisen savustajan ajatelmien täyttymys, mitä savustustuotteisiin tulee. Ikkunan edessä perkuupöytäni, varustettuna viemärillä ja vesihanalla (kesäkäyttö).

Tämän päivän särkisaaliista tein savusärkeä, parin tunnin savustus miedossa n 100asteen lämpötilassa ja sitten suolaus 10% suolaliuoksessa lämpiminä, n 10min.
Uskokaa tai älkää; särki on loistava kala, savustettuna, pitkähkö savustusaika ja alhainen lämpötila takaavat mehukkaan ja sopivasti savunmakuisen tuotteen; pöytään tai purkkiin, meillä meni purkkiin, tomaattipyreessä, koska muikkujakin saatiin pariksi syömäkerraksi.

 

Keväinen yllätys marketissa.

Olipahan melkoinen yllätys kun kuljin paikallisessa marketissa kalatiskin ohi ja huomasin tarjolla olevan särkeä kokonaisena. Kalan keskimääräinen koko n 300g, siis mukavan kookasta.

Kuva yle.fi
Särjen hinta oli 1,95€/kg; edullista mutta sitten taas muistin sen, että kalastaja saa tuosta samasta särjestä 0,20€/kg, kalastaja, joka sen varsinaisen työnkin tekee.
Seuraavaksi sitten vilkaisin pyyntipäivää; kala oli viikon vanhaa, siis pyyntipäivä 7.4. Ei nyt todellakaan aivan tuoretta ja kun ottaa huomioon, että kala ei ollut edes verestetty, jota nyt sentään tämän kokoluokan kalalta voisi odottaa käsittelyn osalta.
Ei ollut särki käynyt kaupaksi, hinnastakaan huolimatta. Tässä vaiheessa se tietenkin oli jo aivan myyntikelvotonta. Oli sitä Eviran tuoreen avaamattoman kalankin osalta.
Suuntaus oli tietenkin hyvä kaupan osalta, asiakkaiden osalta ei. Ei kelpaa särki edes tuolla hinnalla.
Särkifileinä ehkä olisi kelvannut ja käynyt kaupaksi mutta hinta olisi vähintäänkin tuplaantunut, joten ei sittenkään.
Mietiskelin siinä, että miten kalliiksi ruuan hinnan pitää nousta, että aletaan arvostamaan meidän omia villikalojamme, muitakin kuin kuhaa?

Kuhamakkaraa.

No, pitihän sitä kokeilla; kuhasta makkaraa. Siispä;
600g kuhafilettä
200g silavaa, savustettua
2m possunsuolta
2 isoa sipulia
10 valkosipulinkynttä
1rkl ruususuolaa
Ihan oikeata savustettua silavaa Suomesta ei oikein saa, tuonkin sen aina Eestistä siellä käydessäni.
Sama pätee ihan aitoon pumpulilankaan.
Kaikki lihamyllyyn ja jauhatukseen. Sitten mausteiksi luraus chilikastiketta, rkl paprikaa, hyppysellinen korianteria, samoin neilikkaa, valko-/mustapippuria rkl, runsaasti kuivattua tilliä, hieman sinapinsiemeniä.
2dl höyryssä kypsennettyä ohraa ja sitten kaikki kulhoon. Massan juoksevuuden lisäämiseksi ruokaöljyä. Kaikki jauhetaan uudestaan sillä karkeammalla suuttimella.
Sitten vaan makkarasuppilo lihamyllyyn, ennen suolen pujottamista, ripaus öljyä suppilon pintaan.
Suoli solmuun ja solmun viereen pieni reikä, että ilma pääsee pois.
Sitten vaan sopivan kokoisia makkaranpätkiä ja pumpulilangan kanssa sulku.

Tämmöisiä niistä sitten tulee, en taiteillut ulkomuodon kanssa vaan tein sellaisia pökäleitä kun tuli.

Tässä niitä sitten Bradleyn sisuksissa. Savustukseen käytin kolme ensimmäistä brikettiä katajaa ja loput leppää.

Ja tämännäköisiä sitten tuli. Lämpö n 80-90 astetta ja sisälämpö 75 astetta, siis makkaran sisälämpö.

Savustaminen kesti kolmisen tuntia ja hyvää tuli. Kukahan onkaan kaupasta ostanut kalamakkaraa?

Kokeiluni oli mielestäni huippumenestys ja minä kun en huonoa ruokaa syö.

Makkarathan voi kypsentää myöskin joko keittämällä tai uunissa; minä kun olen intohimoinen savustaja, tietenkin savustaen ja muistaa pitää rauhallinen, hiljainen kypsennys ja ei kun sitten nauttimaan.

Ne kalastajan köydet ja narut.

"Spleissaaminen"/"spleissattu" silmukka köyteen.

Jokainen kalastaja sen tietää, että köydellä on taipumus jos ei muuta niin ainakin sotkeentua.
Hommaa auttaa paljon jos köysiin/naruihin tehdään kunnollinen spleissisilmukka ja köydet vyyhdetään siten, että ne eivät purettaessa sotkeudu.
En halua esitellä mitään hienouksia, vain normikalastajan nopeita ja helppoja työtä jouduttavia juttuja; tuolta juutuubista sitten löytyy hienouksia, esim hakusanalla "spleissaus", sieltä sitten saa asiaan todella vihkiytyneiden neuvoja ja opastusta. Esim; www.youtube.com/watch?v=ho0f40RNAm8
Tuolta jostain saitilta lueskelin, että se ja se köysi on niin liukasta, ettei siinä spleissi pidä??
Käytän Piippo-tuotteita köysinä juurikin siksi, että ne ovat liukkaita, hyvä uv-suojaus ja edullisia ja niihin pystyy tekemään spleissisilmukat ilman työkaluja. Polta köyden pää siististi "kiinni". (tulisi aina tehdä ensi tilassa kun köysi katkaistaan)

Tässä kuvassa näkyy miten köysi pujotetaan ensin silmukalle ja jätetään reilu lenkki. senjälkeen pujotetaan edellisen pujotuksen vierestä uudestaan; nyt vain molempien läpi, sitten työntämällä köyden ensimmäisen pujoksen vierestä punos auki ja köyden pää sisään. Sitten vain kiristellään lenkit pujottaen köyden päätä punoksen sisään; näin helppoa ja pitää varmasti.

Köyden kiertäminen nippuun siten, että se voidaan vaikkapa heittää auki ilman sotkeutumisvaaraa.

Pujota ensin toisen pään silmukka peukalohankaasi, sitten aikomasi pituinen lenkki, vyyhden perusta. Köysi toisen peukalosi alitse ja sitten toisen yli(köysi kiertyy ikään kuin ristiin peukaloittesi välissä), sitten vain vyyhdille miltei koko köysi. Jätä metrin verran lopettamisvaraa. Kiedo vyyhden toisesta päästä n 20cm matkalta, keskeltä alkaen köyttä kunnes silmukkaa on jäljellä n 20cm ja pujota silmukka vyyhden läpi ja kiristä. Nyt sinulla on köysinippu, jonka voit heittää veneen pohjalle ilman sotkeentumista. 

Siinä se nippu lepää siististi naulassa. Tämä kuvattu köysi(oikeastaan naru) on Piipon 4mm:n naru.

Kaksi köyttä voit jatkaa, tekemällä alussa näytetyt toimenpiteet mutta sinne alkulenkkiin jää silmukan sisään jatkettavaa köyttä puolisen metriä, tai tarpeen mukaan. Nyt vain alkusilmukka kiristetään tiukasti jatkettavaan köyteen ja homma jatkuu samoin kuin silmukankin teko.

Siististi päätellyt köydet ovat kalastajan ammattitaidosta kertova viesti, välineet aina kunnossa, takaa mahdollisen toimivan pyydysten käsittelytapahtuman.

Vielä noista Piippo-köysistä, lähinnä olen tykästynyt niiden helppouteen, hyvä uv-suojaus, sopiva liukkaus ja helppo spleissata, kestäviäkin esim hankauksen suhteen ovat.

Joitain huippulaatuisiakin ns veneköysiä minulla on mutta ne ovat kalliita, joskin pääasiassa laadukkaita mutta esim silmukoihin ja jatkoksiin pitää sitten tehdä rihmokset; eivät vaikeita tehdä mutta hitaampia ja vaativat työkaluja ja vähän lisätarvikkeitakin.

Laitoin sanan "spleissaaminen" sitaatteihin, koska ihan oikeaoppisesta spleissaamisesta ei ole kyse. Kyseessä on lähinnä pujominen.