Talvikalastajan arkea.

Kuva ensimmäiseltä verkolta, yksin hoitelen nostoavannolta käsin koko hommelin. Ensiksi nostoavanto auki,sitten naru, koukku, jääsaha ja sohjokauha mukana päätyavannolle; avanto auki, sohjot pois ja koukulla nostonaru ylös; vetonaru kiinni ja nostoavannolle. Sohjot pois avannosta, koukulla nostonaru ylös ja rauhallisin vedoin verkkoa jään reunalle. Takaisin verkko vastakkaisin toimenpitein; helppoa kuin heinänteko, sanoisi entinen mies.

Tämmöisellä se sitten alkoi tämäkin aamu. Klo kahdeksan aikaan liikkeelle ja sitä ennen kanoille aamuruoka; kalaahan muun muassa, keitettyä hauenmätiä, maksaa ja sekaan liotettua leipää ja eilisen kalakeiton loput, siinä kalastajan aamueväät kanoilleen.
Sittenpä pöräytin mönkijän käyntiin ja runsaan parin kilometrin matka järvelle kirpakassa -6,5 asteen pikkupakkasessa ja aamuhämärissä.
No, eipä tällä reissulla taaskaan tullut kuin yksi hauki ja pari alle kiloista kuhaa. Kuhat laskin takaisin, vaan eipä se kuhallakaan helppoa ole kun nostetaan tuolta kymmenen metrin syvyydestä; helposti kellahtaa kyljelleen ja ei tahdo päästä uimasilleen. Kymmenisen minuuttia sain elvytellä kaveruksia, ennenkuin pääsivät taas jääkannen alle.
Jos talviverkkoja kuhavesillä käydään kokemassa vain 1-2 kertaa viikossa; takuuvarmasti tulee alamittaisia kuhia kuolleina ylös. Aivan sama on C&R-kalastajien pikkukuhat avoveden aikaan. Eivät ehdi stressiltään toipua, ennenkuin lokki korjaa ne kupuunsa.
Vastuullinen kalastaja katsoo verkkonsa päivittäin, näin säästetään arvokalakantaa tulevillekkin kalastajille. Siis, jos vaivaudut verkkosi laittamaan järveen, vaivaudu myöskin kokemaan ne päivittäin säännöllisesti. Eihän tuommoista kuollutta kalaa, vaikka täysikokoinen olisikin, pysty verestämään ja kuka nyt semmoista kalaa söisi, rehuksi menee; sääli.



 

Kaunis talviaamu

 

Kylläpä oli eilen kaunis talviaamu, aivan tyyntä ja yöllä satanut ohut, kostea lumikerros alkoi jäätyä puiden oksistoon. Aamuaurinko alkoi kiskoutua metsänreunan rajoille; olin silloin jo kierroksellani kalan toiveissa.
Varovasti piti vielä ajella, jää on edelleenkin runsaat parikymmentä senttiä mutta teräsjäätä vain n puolet ja kun mönkijä kaikkine varusteineen + kuskeineen painaa runsaat viisisataa kiloa, se pitää varovaisena. Pitkää säätilaa katsellessani näytti hyvältä; lämpötila kymmenkunta vuorokautta eteenpäin pakkasella, ei sanottavia lumisateita ja kireimmilläänkin pakkanen siellä viidentoista asteen tienoilla; hyvä.
Kalansaalis tänä aamuna ei kaksinen ollut; vain yksi hauki, parikiloinen.
Ei ole tosiaan saalis kovin kummoinen, verkkoa kun on jo jään alla 120m; kala nyt vaan ei jostain syystä liiku kovinkaan hyvin.
Kalastaja jos kuka on todella luonnon armoilla, ei auta aina oma taitosi, vesien tuntemus, vaan joskus olosuhteet vaan ovat niin, että kalaa vain ei yksinkertaisesti tule.



 

Tänään melko mielenkiintoinen sää.

Tänään varsin mielenkiintoinen sää. Pakkasta -15astetta, tyyntä, sankka sumu, järvellä vähemmän mutta kuuraiset puut loivat uskomattoman kauniin talvimaiseman koko luontoon. Kalaa ei nyt varsin kaksisesti tullut mutta upea järvimaisema korvasi osittain asian.

Tyynellä pakkassäällä ihmisellä tuntuu kuin olisi jossain avaruusmaisemassa; palelevat sormet aluksi hieman häiritsivät kun neopreenihanskat eivät olleetkaa aivan kuivuneet yön aikana. No, kymmenen minuutin kuluttua kädet lämpenivät, on se neopreeni ihme materiaali.

Näiden kuvien myötä terveisiä tuttavaperheelleni Ecuadoriin, Alfille, Luisille, Esthellelle ja pikkuiselle Chaska Asirille. Kuvissa näkyy kotiseutujemme lämpötilaero; Ecuadorissa päivä +25astetta, yö +18astetta....meillä päivä/yö -15astetta. Perustelen näitä terveisiäni sillä, että vaikka blogini lukijoita on ympäri maailman; Ecuadorista tuskin muut kuin Camuendon perhe.

Vähän se meikäläisenkin naamaa rypistelee tuo lämpötila, vaikkei se asteissa niin paljon mutta se sumu lisää purevuutta.

 

Talvikalastuksen haasteita.

 

Melkoisen vaarallisia ovat jäät tänä talvena. Kuvassa suhdeluvuksi puukkoni, 100mm terä ja kahva. Ei ole teräsjää kovinkaan paljon päälle 100mm:n. Puukko on muuten oma tekeleeni; Brusletton norjalainen terä (mielestäni ehkä paras mahdollinen kalastajan puukoksi, merellekkin). Kahva on poronluuta, suomalaista visakoivua, messinkiä ja nahkaa.

Terän kärki on muuten siellä jään alapuolisella osalla; teräsjäätä.



Uutta reikää tehty uuden verkkojadan saamiseksi jään alle.



 



Kalastaja pärjäilee talvellakin yksikseen; siitä juoksee naru vastakkaiseen avantoon, sitten verkko avannon reunalle ja narusta vedetään se takaisin syvyyksiin. Kalaakin tuli edes vähän, pari kaksikiloista ja yksi puolitoistakiloinen kuha. Poikkeuksellisesti minulla on tässä jadassa 55mm verkko; siikaa kun tekisi mieli. Saas nähdä huomenissa. On muuten mielenkiintoista lukea aina sillointällöin kalastajien mielipide, että ei talviverkkoja tarvitse kokea kuin muutaman päivän välein koska vesi on niin kylmää; no onhan se, eilinen mittaus, pintaveden lämpötila +3astetta. Kuitenkin, kuha kuolee vuorokaudessa verkkoon ja silloin verestäminen ei onnistu. Verestäminen välittömästi pyynnin yhteydessä on ehdoton kalan maun ja säilyvyyden takia. Valitettavasti tuolla kaupan tiskissä makaava kuha on aniharvoin verestetty, joskus kidukset katkaistu mutta kalastaja näkee heti, että vasta tukkurilla; ei ole verestetty.

Mateen kohdalla pätee aivan sama; en ole vielä koskaan nähnyt kalatiskillä verestettyä madetta. Made muuten on läpivuotinen herkku, ei mikään talven kala; mädin vuoksi talvinen made on saanut talvikalan maineen.
Madekatiskoitakin tuolla jään alla on jo muutama. Ihmeen hyvä kysyntä jo tähän aikaan mateesta, tukkurikin maksaisi kohtuullisesti, vaan menee tuo kaupaksi ilman tukkuriakin.

Ei se muuten kummoinenkaan lasti mönkijän päällä ole tämä talvikalastajan varustus. Takana kaira, jääsaha, lapio. Keltainen pytty on verkkokaluston(vaihtoverkot) kuljetusta varten. Sinisessä laatikossa kulkevat kalat jäätymättä ja kesällä viileinä. Sohjokauha verkkopytyssä tarvikepurkin kanssa. Etupäässä vetonaru ja rautalankakoukku nostonarujen saamiseksi jään alta. Varaköysi, 8mm mönkijän vinssin käyttöön, jos kiinni jäädään. Siinä kaikki; alle 500kg:n kokonaismassa.

 

Kovin ovat kelit haasteellisia.

Näin hienot urat johtavat pyydyksilleni. Lunta 40cm ja lumen alla vettä 10cm. On siinä mönkijällä selviytymistä eteenpäin. Yön aikana sohjo jäätyy kivikovaksi ja siinä on pysymistä uralla, uran sivuun sortuminen tietää rypemistä sohjolumessa, kyllä on nelivedolle töitä.
Kuhaa on tullut melko mukavasti, syytäkin kun kysyntä on niin hyvä ja hintakin ihan mukava.
Jään alla on 180m verkkoa kolmessa jadassa, 60mm:n solmuvälillä.
Lunta en toivoisi enää yhtään lisää, pikemminkin hieman suojasäätä niin tuo hankala puuterilumi painuisi hieman kasaan ja kulkeminen helpottuisi.
No, eiköhän sitäkin tule.

Jäätiedustelua.

Sunnuntai 9.12.2012 klo 08.30

 

Tulipahan sitten lähdettyä tarkastelemaan jäätilannetta lähijärville. Viikon päivät ollut pakkasta, pari päivää yli -20astetta, olettaisi jonkinlaisen jään jo syntyneen.
No, olihan sitä jäätä, kuvissaolevassa järvessä 15cm ja isommassa 10cm. Ei vielä muutamaan päivään asiaa jäälle; kulkuneuvo kun painaa nelisensataa kiloa varusteineen ja omapainokin siellä satasen pintaan.
Eiköhän tuosta ensi viikolla jo saada riittävästi jäätä; kunhan mittailen sellaiset 20cm niin sitten voi jo ajatella parin verkkojadan verran jään alle, narut ovat jo paikallaan, sulan veden aikana jo laittelin, helpottaa hommia.

Avovesikausi päättyi

Näin se päättyi, iltahämärissä, viimeinen kuorma ja vene, siis avovesikausi 2012, liittyessään kalastuskausieni pitkään jonoon. Lunta sateli jo melkoisesti ja pakkanen -11astetta.
Kausi oli kaikenkaikkiaankin haastava; kalaa tuli n 30% vähemmän kuin edellisellä kaudella ja se ei johtunut kalojen vähyydestä. Kalaahan kyllä meillä on mutta kun kuhakin piti etsiä 25m syvänteiden ja runsaan metrin rantasyvyyksien väliltä; se on melkoista hakemista.
Verkkoja minulla oli aivan pinnassa, syvänteiden päällä, välivedessä n 1-1,5m pinnasta ja sitten pohjassa; 20m syvällä ja 10m syvällä.
Kaikista tuli, mutta harvakseen. Syitäkin olen etsiskellyt, niinhän kalamies aina tekee (peiliin en kyllä katsonut), osatekijöinä oletin kylmän ja itäpuolen tuulisen kesän, vesi koko kesän tulvakorkeudessa ja kylmää. Luulisi noiden olosuhteiden harmittavan kuhaakin; no niukastihan sitä tuli kalastuspäiväkirjaan merkityksi. Haukea taas tuli poikkeuksellisen paljon, ylitti kuhasaaliin ensimmäisen kerran. Ahven oli kuhan tavoin hakusessa, särkikalaa tuli kuitenkin mukavan runsaasti. Rapua tuli yllättävänkin hyvin mutta aivan onnettoman pientä; vain runsas kolmasosa myyntikelpoista.
Eipä ollut eteläisellä naapurillakaan kalansaaliin kanssa yhtään paremmin. Haapsalussa käydessäni, kalatiskillä oli oikeastaan vain silakkaa, haukea, madetta ja hieman pienehköä taimenta. Ei kuhaa. Mailailin kaverilleni Peipsijärvelle; sama tilanne, säätila; tuulet, sateet, kylmyys ja korkea vedenpinta haittasivat kuhanpyyntiä.
Jäitä odotellaan ja saadaankin, yli kymmenen asteen pakkasia luvassa miltei viikonpäivät; lupaa hyvää talvikautta.