Vähän kookkaampaakin kuhaa.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen kylmää, näin kalastajan kannalta. Tänäänkin pintavesi ainoastaan +13astetta. Kuhan kutu ei vieläkään ole ajankohtainen. Kuvassa muuten 9,2kg koiraskuha. Kaiken kaikkiaan sain päivän saaliiksi 18,5kg kuhaa, pelkkää kuhaa. Huom, avattuna.
Jos tuulet pysyvät kohtuullisina, alkaa pikkuhiljaa tuo pintavesikin lämmetä, siinä 13asteen lukemissa se on muuten ollut jo n viikon. Ehkä ne kesälämpimät sieltä kuitenkin tulevat; viikonlopuksi jo luvassa päälle +20astetta.
Se muuten tuon ison kuhan fileoiminen on aivan eri juttu kuin normaalin 2-4kiloisen. Ison kalan avaan varovasti selkäpuolelta ja kun pääsen peräaukon tasalle, siitä veitsi läpi ja pyrstöosan irroitus. Sitten kylkiruotoja myöden file irti. Näin katkenneista ruodoista ei irtoa verta ja kala säilyy puhtaampana. 

 

Särjenkalastusta.

Tässä sitä matkalla särkiapajille. Vedessä 120m 10mm, 3m korkeata muikkuverkkoa. Kolmemetrinen on siksi helppo korkeus kun muikkujen/särkien plokkaaminen onnistuu ihan vaan verkko suolena kiskottuna veneen laidan yli, siis kotipihassa. Alla pressunpala ja itsekseen irronneet kalat saa siistieinä kerättyä.

Siinä sitten alakuvassa sitä särkeä, muikkuakin hieman mukana; vain runsaat seitsemän kiloa, särki kun valmistautuu kutemaan rantaviivassa ja sinne ei kutukuhan vuoksi voi verkkoa viedä. Kuha, jopa puolitoistakiloinen kyllä takertuu tiheäsilmäiseenkin verkkoon hyvinkin helposti, siis kuhakoiraalle kuturauha.

Alakuvassa sitten "pajani", vasemmalla kaasusavustin, hupun alla varsinainen "koneeni" Bradley Original Smoker. Jokaisen savustajan ajatelmien täyttymys, mitä savustustuotteisiin tulee. Ikkunan edessä perkuupöytäni, varustettuna viemärillä ja vesihanalla (kesäkäyttö).

Tämän päivän särkisaaliista tein savusärkeä, parin tunnin savustus miedossa n 100asteen lämpötilassa ja sitten suolaus 10% suolaliuoksessa lämpiminä, n 10min.
Uskokaa tai älkää; särki on loistava kala, savustettuna, pitkähkö savustusaika ja alhainen lämpötila takaavat mehukkaan ja sopivasti savunmakuisen tuotteen; pöytään tai purkkiin, meillä meni purkkiin, tomaattipyreessä, koska muikkujakin saatiin pariksi syömäkerraksi.

 

Keväinen yllätys marketissa.

Olipahan melkoinen yllätys kun kuljin paikallisessa marketissa kalatiskin ohi ja huomasin tarjolla olevan särkeä kokonaisena. Kalan keskimääräinen koko n 300g, siis mukavan kookasta.

Kuva yle.fi
Särjen hinta oli 1,95€/kg; edullista mutta sitten taas muistin sen, että kalastaja saa tuosta samasta särjestä 0,20€/kg, kalastaja, joka sen varsinaisen työnkin tekee.
Seuraavaksi sitten vilkaisin pyyntipäivää; kala oli viikon vanhaa, siis pyyntipäivä 7.4. Ei nyt todellakaan aivan tuoretta ja kun ottaa huomioon, että kala ei ollut edes verestetty, jota nyt sentään tämän kokoluokan kalalta voisi odottaa käsittelyn osalta.
Ei ollut särki käynyt kaupaksi, hinnastakaan huolimatta. Tässä vaiheessa se tietenkin oli jo aivan myyntikelvotonta. Oli sitä Eviran tuoreen avaamattoman kalankin osalta.
Suuntaus oli tietenkin hyvä kaupan osalta, asiakkaiden osalta ei. Ei kelpaa särki edes tuolla hinnalla.
Särkifileinä ehkä olisi kelvannut ja käynyt kaupaksi mutta hinta olisi vähintäänkin tuplaantunut, joten ei sittenkään.
Mietiskelin siinä, että miten kalliiksi ruuan hinnan pitää nousta, että aletaan arvostamaan meidän omia villikalojamme, muitakin kuin kuhaa?

Kuhamakkaraa.

No, pitihän sitä kokeilla; kuhasta makkaraa. Siispä;
600g kuhafilettä
200g silavaa, savustettua
2m possunsuolta
2 isoa sipulia
10 valkosipulinkynttä
1rkl ruususuolaa
Ihan oikeata savustettua silavaa Suomesta ei oikein saa, tuonkin sen aina Eestistä siellä käydessäni.
Sama pätee ihan aitoon pumpulilankaan.
Kaikki lihamyllyyn ja jauhatukseen. Sitten mausteiksi luraus chilikastiketta, rkl paprikaa, hyppysellinen korianteria, samoin neilikkaa, valko-/mustapippuria rkl, runsaasti kuivattua tilliä, hieman sinapinsiemeniä.
2dl höyryssä kypsennettyä ohraa ja sitten kaikki kulhoon. Massan juoksevuuden lisäämiseksi ruokaöljyä. Kaikki jauhetaan uudestaan sillä karkeammalla suuttimella.
Sitten vaan makkarasuppilo lihamyllyyn, ennen suolen pujottamista, ripaus öljyä suppilon pintaan.
Suoli solmuun ja solmun viereen pieni reikä, että ilma pääsee pois.
Sitten vaan sopivan kokoisia makkaranpätkiä ja pumpulilangan kanssa sulku.

Tämmöisiä niistä sitten tulee, en taiteillut ulkomuodon kanssa vaan tein sellaisia pökäleitä kun tuli.

Tässä niitä sitten Bradleyn sisuksissa. Savustukseen käytin kolme ensimmäistä brikettiä katajaa ja loput leppää.

Ja tämännäköisiä sitten tuli. Lämpö n 80-90 astetta ja sisälämpö 75 astetta, siis makkaran sisälämpö.

Savustaminen kesti kolmisen tuntia ja hyvää tuli. Kukahan onkaan kaupasta ostanut kalamakkaraa?

Kokeiluni oli mielestäni huippumenestys ja minä kun en huonoa ruokaa syö.

Makkarathan voi kypsentää myöskin joko keittämällä tai uunissa; minä kun olen intohimoinen savustaja, tietenkin savustaen ja muistaa pitää rauhallinen, hiljainen kypsennys ja ei kun sitten nauttimaan.

Ne kalastajan köydet ja narut.

"Spleissaaminen"/"spleissattu" silmukka köyteen.

Jokainen kalastaja sen tietää, että köydellä on taipumus jos ei muuta niin ainakin sotkeentua.
Hommaa auttaa paljon jos köysiin/naruihin tehdään kunnollinen spleissisilmukka ja köydet vyyhdetään siten, että ne eivät purettaessa sotkeudu.
En halua esitellä mitään hienouksia, vain normikalastajan nopeita ja helppoja työtä jouduttavia juttuja; tuolta juutuubista sitten löytyy hienouksia, esim hakusanalla "spleissaus", sieltä sitten saa asiaan todella vihkiytyneiden neuvoja ja opastusta. Esim; www.youtube.com/watch?v=ho0f40RNAm8
Tuolta jostain saitilta lueskelin, että se ja se köysi on niin liukasta, ettei siinä spleissi pidä??
Käytän Piippo-tuotteita köysinä juurikin siksi, että ne ovat liukkaita, hyvä uv-suojaus ja edullisia ja niihin pystyy tekemään spleissisilmukat ilman työkaluja. Polta köyden pää siististi "kiinni". (tulisi aina tehdä ensi tilassa kun köysi katkaistaan)

Tässä kuvassa näkyy miten köysi pujotetaan ensin silmukalle ja jätetään reilu lenkki. senjälkeen pujotetaan edellisen pujotuksen vierestä uudestaan; nyt vain molempien läpi, sitten työntämällä köyden ensimmäisen pujoksen vierestä punos auki ja köyden pää sisään. Sitten vain kiristellään lenkit pujottaen köyden päätä punoksen sisään; näin helppoa ja pitää varmasti.

Köyden kiertäminen nippuun siten, että se voidaan vaikkapa heittää auki ilman sotkeutumisvaaraa.

Pujota ensin toisen pään silmukka peukalohankaasi, sitten aikomasi pituinen lenkki, vyyhden perusta. Köysi toisen peukalosi alitse ja sitten toisen yli(köysi kiertyy ikään kuin ristiin peukaloittesi välissä), sitten vain vyyhdille miltei koko köysi. Jätä metrin verran lopettamisvaraa. Kiedo vyyhden toisesta päästä n 20cm matkalta, keskeltä alkaen köyttä kunnes silmukkaa on jäljellä n 20cm ja pujota silmukka vyyhden läpi ja kiristä. Nyt sinulla on köysinippu, jonka voit heittää veneen pohjalle ilman sotkeentumista. 

Siinä se nippu lepää siististi naulassa. Tämä kuvattu köysi(oikeastaan naru) on Piipon 4mm:n naru.

Kaksi köyttä voit jatkaa, tekemällä alussa näytetyt toimenpiteet mutta sinne alkulenkkiin jää silmukan sisään jatkettavaa köyttä puolisen metriä, tai tarpeen mukaan. Nyt vain alkusilmukka kiristetään tiukasti jatkettavaan köyteen ja homma jatkuu samoin kuin silmukankin teko.

Siististi päätellyt köydet ovat kalastajan ammattitaidosta kertova viesti, välineet aina kunnossa, takaa mahdollisen toimivan pyydysten käsittelytapahtuman.

Vielä noista Piippo-köysistä, lähinnä olen tykästynyt niiden helppouteen, hyvä uv-suojaus, sopiva liukkaus ja helppo spleissata, kestäviäkin esim hankauksen suhteen ovat.

Joitain huippulaatuisiakin ns veneköysiä minulla on mutta ne ovat kalliita, joskin pääasiassa laadukkaita mutta esim silmukoihin ja jatkoksiin pitää sitten tehdä rihmokset; eivät vaikeita tehdä mutta hitaampia ja vaativat työkaluja ja vähän lisätarvikkeitakin.

Laitoin sanan "spleissaaminen" sitaatteihin, koska ihan oikeaoppisesta spleissaamisesta ei ole kyse. Kyseessä on lähinnä pujominen. 

Suomen halvin kala.

Kalan todellinen hinta.

Tässäpä se varmaankin Suomen halvin /edullisin kala. Muikku.
Muikun kilohinta  näinä päivinä marketista ostettuna n 6-8€/kg. Kun sitten muikut "puhkotaan", jää perkkeitä n 200g/kg, siis perkaussaanto n 80%. Se on todella hyvä, muikku on tällöin päätön ja sisälmyksetön. Siis käyttövalmis.
Muikkufileen kilohinta pyörii siellä 15-20€/kg, tosin vaihdellen merkittävästi.
Silakasta, jos sitä nyt yleensäkkään kaupasta saa, jää hieman muikkua enemmän perkkeitä, n 25%.

Tämä seuraava kala miltei järjestyksessä on kuha. Marketin tiskillä pyöreän kalan kilohinta n 18-22€/kg. Fileeraussaanto on yleensäkkin n 50-55% mutta kun kaupan kuhassa suolet ovat vielä kalan sisässä, saanto jää n 50%, vaikka otettaisiinkin huomioon evä- ja poskilihat. Kuha on yksi kalleimmista villikaloistamme, filehinta saattaa olla jopa 35€/kg; yleensä siellä 22-28€.

Ahvenen kohdalla tuohon pyöreän kalan painoon, kuten haukeenkin, tulevat sisälmykset. Ahvenen markethinta n 12-14€/kg, mutta fileeraussaanto jää tuonne 35-38%, johtuen esim suuresta päästä, jossa ei oikeastaan mitään hyödynnettävää. Näinollen ahvenfileen kilohinta pyöriikin siellä 28-34€/kg.

Seuraavana kalana ottaisin hauen, kilohinta marketissa n 10-12€/kg, kuitenkin painoon sisältyvät myöskin suolet. Hauen fileeraussaanto (ruodoton file) n 40% ja kun valmiin fileen hinta asettuu n 16-18€/kg, saadaan kuitenkin kohtuullinen filehinta.

Särkikalojen; särki, lahna, säyne, ....jne, niiden fileeraussaanto asettuu sinne 30% tienoille, ja särkikalojen hintavertailu; pyöreä kala/file, on mahdoton, koska tarjontaa kaupoissa ei ole. Ruodottoman särkikalan filehinnaksi voisin kuvitella n 10€/kg, välttämättä silläkään ei kauppa kävisi ennakkoluuloista johtuen.

Kalan todellinen hinta? Todellinen hinta määräytyy pitkälti sen mukaan, onko perkausjäämällä käyttöä. Muikku meillä käytetään 100%, samoinkuin särkikalat, perkausjäämät nimittäin kuivataan eläinravinnoksi. Sama koskee myöskin muiden kalojen eviä ja nahkoja.
Niin kuin ylläolevasta toivottavasti ilmenee, kalan hinta ei olekkaan niin yksinkertainen yhtälö kuin äkkiä luulisi, siis pyöreä kala vs file; monta seikkaa tulee ottaa huomioon.
Sanoisin, että emännän/isännän valintatilanne kalatiskillä pyöreän kalan ja fileen hintavertailuna ei olekkaan niinkään selkeä asia.
Ainoa helppo yhtälö on pyöreän muikun ja fileeratun muikun kohdalla. Se perkaussaanto kun on niin päivänselvä.



 

Kalastajan pikkuveitset.

Mm särkikalalojen ja monien muidenkin pientenkalojen käsittelyssä tuommoinen kätevä pikkuveitsi on tarpeellinen.

Vasemmalla H-steinles nimellä esim Prismoissa markkinoitava veitsi on muotoilultaan todella hieno. Samassa ketjussa myydään myöskin tuommoista punakahvaista Vicktor-inoxin veistä.

H-steinlesin muotoilu on ihan huippua, toisaalta Vicktor-inoxin teräslaatu taasen myöskin huippua.

Mielenkiintoinen asetelma, huippumuotoilu/ehkä kyseenalainen terän laatu vs huippuhyvä terän laatu, ei niinkään hyvä edes tyydyttävä muotoilu.

Molempien hyvyydet kun kutkuttaisi yhdistää; vaan jäljelle jää ainoa vaihtoehto, hajottaa V-i;n kahva ja tehdä esim visasta siihen mieleinen kahva, ei sinänsä huono ajatus mutta kun on kyse alle 20€:n tuotteesta, ei oikein viitsisi.

Tuolla H-steinlesilla särkiä jo fileerailinkin, purevan terän siihenkin sai ja toimi. V-i:llä olen fileeraillut jo vuoden päivät ja todella toimiva terä, vaan se muotoilu; ohut, litteä, huono työskentelyote...kuitenkin hienosti pureva terä ja tottelee käyttäjäänsä.

Lopputulema lienee, kaikkea ei näköjään voi saada, ainakaan helpolla.