Savustetaan joskus makkaraakin.

                                            Tässä "makkaraverstaani" täydessä toiminnassa.

Meillä sitten tehtiin ryynimakkaraa; ainesosat naudanpaisti 300g, kasler 300g, ohrasuurimoja, kypsiä, 2dl ja silavaa 200g.

Massanteko aloitettiin leikkaamalla perusainekset veitsellä, lisäsin soijakastiketta 2dl, mausteina korianteria, rosmariinia, timjamia, savustettua punaista chiliä, Maillen sinappia 2dl, sipulinlohkoja ja siivutettua valkosipulia, nesteeksi tummaa, vahvaa olutta, ja pari desiä soijakastiketta. Massa yöksi maustumaan jääkaappiin.

Siis varsin yksinkertainen makkaramassa.

Tänään aamusella sitten jauhoin lihamyllyllä(karkea kutterinlevy). Paistoin ruokalusikalla koemaistiksi, sain luvan jatkaa.

Sitten vaan kutteri ja reikälevy pois myllystä ja tilalle makkarasuutin ja sen päälle siansuolta 1,5m. Massa sitten suoleen sellaisina 10 cm pötköinä ja sidoin pumpulilangalla ja teelmykset ritilälle ja savustusuuniin. savustusajaksi 80 asteen lämpötilalla ajattelin n 4 tuntia.

Siellä ne nyt saunan terassilla savustuvat. Savustuspuruna on muuten tammi. Se kun ei sinällään sisällä tervaa kuten meillä markkinoilla oleva leppä ja tammi antaa muutenkin, mielestäni sellaisen miedohkon savuaromin, toisin kuin esim tervaleppä.

                                          Tämmöiseltä se sitten näyttää savustimen sisältä.

Se on tuo kotitekoinen makkara aivan tavatonta herkkua, voi massan muuten tehdä kalastakin ja olen tehnytkin.

Kun teet makkaran itse, tiedät mitä syöt ja valmistuksen ainesosat.

Borniakin hienosäätöä.

Tässä on menossa lämminsavustus.

                                                      Savustettua naudan sisäpaistia.

Pitihän sitä laitteistoa vieläkin muokata, varsinkin kun se savukehitin piippu ei oikein toiminut; olisi vaatinet purkamisen ja puhdistuksen joka käytön jälkeen.

Rakensin yhdysputken kylmäsavulaatikon ja savutilan väliin, 110mm ilmastointiputkesta. Savunkehitin sitten kylmäsavulaatikon kylkeen. Kun savukaapin lämmöt sulkee pois ja savunkehitin toimimaan, Ulkolämpötila oli +18 astetta ja silti savu jäähtyi laatikossa ja yhdysputkessa riittävästi ja kaapin lämpötila pysyi alle 24 astetta, siis juuri optimi.

                                                               Lohta savustumassa

Lämminsavustuksessa pidetään kaapin termostaattiohjattu lämmitys päällä ja savuntuotto kuten kylmäsavustuksessa. Toimii, lämpötilan saa nostettua vaikka 120 asteeseen; optimilämpötila kuitenkin tulee olla n +85 astetta. 

Siis nyt Borniak on säädetty siten, että tekninen rakenne on yläkuvan mukainen jatkuvasti ja säädöt hoidetaan sekä savugeneraattorista, että kaapin lämpösäädöista.

Testisavustukset ovat valmistuneet ja kaikki toimivaa.

Aika nopeasti nuo tekniset laitteistot saa mieleisekseen ja toimivaksi; eihän minulla mennyt kuin runsaat 25 vuotta ja  voin sanoa, että kaikenlaista on tullut kokeiltua, jääkaappikylmäsavustuksesta lähtien.

              ProQ hiilisavustin/grilli.
Kuva Savustintukku oy
Savustuksessa kun on kaksi koulukuntaa; hiilisvustus ja kaasu/sähkösavustus.
Hiilillä savustavat arvostavat esim lihansavustuksessa sitä kun lihan pintaan muodostuu palokaasuista ja noesta ns barkkia, pinta mustuu. Juuri tähän mustuneeseen pintaan sitten muodostuu noita PAH-yhdisteitä, savustuksen ongelma, samalla kun huolimaton savustajasaattaa pilata tuotteen maun liialla savulla, jolloin liha maistuu kitkerältä.
                                                         
Abas saaristolaissavustin.
Kuva Savustintukku oy.
Kuvan savustin on täysin puukäyttöinen; savu sekä lämpö tuotetaan lehtipuulla.
Loppuyhteenvetona sanoisin, että kaikilla savustimilla päästään harjoittelemalla hyvään, osilla savustimia erinomaiseen lopputulokseen. Harjoitus tekee mestarin.

Kylmäsavustusta ... taas.

Savutuubi, vasemmalta tulee ilmaa tuubin sisään ja oikealta menee 2,5m alumiiniletku kaapille.

Tältä näyttää kaapin sisällä.

Kaappi sulejettuna, vasemmalla mittaritaulu, josta säädellään lämpöä.

Lopputuotteet vakumoituna. Tammukkaa.

                                                       Ja lopuksi ihan syömistä vajaa.                                                                            Tulihan sitä tehtyä eilenillasta lähtien kylmäsavukalaa ... taas.

En nyt oikein osaa arvostaa leivänpäälisinä leikkeleitä, vaan kala ja nimenomaan kylmäsavu se on minusta huippuhyvää, parasta mitä kalasta voi tehdä.

Aloitin homman jo lauantaina; suolasin kalan, päälle tilliä ja kiinanruohosipulia ja timjamia. Laitoin kaiken vakuumiin ja jääkaappiin vuorokaudeksi.

Ennen savustusta kuivasin kalan huolellisesti ja säädin kaapin poistoilman maximilleen.

Eilen päivällä tuo savustus oli hieman haasteellista; lämpötila 25 astetta ja kun kaapissa lämpö ei saa nousta yli 25 asteen; tarkkana sai olla ja välillä säätää savutuubin paineentuotto lähes minimiinsä. Yöksi uskalsin sentään jättää.

Tänä aamuna fileet olivat mukavan kuivapintaisia ja vielä tuommoiset kolmisen tuntia ja päästään maistelemaan, miten tuo suolauksen yhteydessä maustaminen toimiikaan. Pian se tiedetään.

Se on mielenkiintoinen vaikkakin täysin ymmärrettävää tuon savutuubin osalta kun palotapahtuma on kytemistä, tulee esim lepästä melkoisesti tervaa. Kun laitteet useamman käyttökerran jälkeen eivät toimi, syy on siinä, että terva on tukkinut ohuen savuputken ja ilmaa ei tule savuputkeen; palotapahtuma ei käynnisty. Siispä puhdistin ilmaputken rautalangalla; jopa lähti toimimaan.

Joku varmaan ihmettelee tuota 1/8 tuuman ilmastointiputkea (2,5m) kiepillä; sen tehtävä on jäähdyttää savukaasu ja sen se tekee.

Cheviche.

Tulihan tehtyä aitoa chileläistä herkkua. Raakakypsytettyä happamassa mehussa (sitruuna, lime) lisukkeena ripaus suolaa, ruskeaa sokeria, korianteria, tilliä, basilikaa, punasipulia ja valkosipulia, punaista ja vihreää chiliä.

Kala, tässä tapauksessa kuha, kuutioidaan kulhoon, päälle mausteet, sekoitetaan ja annetaan maustua yön yli jääkaapissa.

Aamusella sitten jo nautittavissa uskomattoman hyvää herkkua.

Kylmä-/lämminsavustus.

Kun  savustetaan kylmä-/lämminsavustusta, aina pitää olla kolme perusasiaa hallinnassa; savun tuotto, lämmön säätö ja lämmön tuotto.
Lämmön tuotto, paloprosessi, lämmön säätö, edelliset pitää olla hallinnassa ja lopuksi savun tuotto.
Varsinkin kylmäsavustuksessa lämmön tuotto/lämmön säätö, tulee erityisen hyvin olla hallinnassa. Savun tuotto ei niinkään merkittävää.
Kylmäsavustuksen alkuvaiheessa mm savustusmateriaalin kuivuminen on tärkeätä.
Lämpötilan säätö myöskin lämminsavustuksessa on tärkeätä, savustettava materiaali ei saa lämmetä liian nopeasti; optimaalinen savustuslämpötila on n 80 astetta.
Näihin kolmeen asiaan päästään vain riittävän teknisellä laitteistolla ja silloin ei tarvitse olla jatkuvasti pöntön ääressä valvomassa.

Näin sitä syntyy kylmäsavukalaa.

Savustuskalustoa uusiksi.

Tulipahan uusittua savustuskalustoa.

Kuva Kärkkäinen verkkokauppa.

Ylläolevan näköinen uusi savustin tuli hankittua; Bradley nimittäin sanoutui irti ja varaosana ennen ollut savunkehitin, sen valmistus lopetettiin ja tilalle tuli todella "halpismalli", joten Bradley sai jäädä sivuun.
Tämä Borniak on puolalaisvalmisteinen, 6-hyllyn kaappi ja lämpöteho 500W+110W savunkehitin. Siis maksimikulutus n 2,5A. Korkein kaapin lämpötila n 120 astetta. Savunkehitin toimii ruuvisyöttöisenä savustuspurulla ja säiliön tilavuus 2l ilmoitetaan riittävän n 8h toimintaan. Purun poltto tapahtuu kuten Bradleyssäkin, poltinlevyn päällä ja tuhka putoaa vesiastiaan.  Siis PAH-yhdisteitä ei juurikaan synny ja rasvapelliltä putoaa kaikki samaan astiaan.
Laitteen kapasiteetti on ilmoitettu 10kg lihaa/kalaa, siis riittävä.
Tätä Borniakia markkinoi ylivieskalalainen Kärkkäinen ja kyseinen malli on varustettu elektronisella lämmönsäätelyllä, siis tarkka, hintaa laitteelle tulee hieman yli 900€.
Alkusavutkin tuli jo otettua, muikkua; kaunista jälkeä tuli ja maukasta.
Joitain asioita tässä Borniakissa on toteutettu kuluttajan mielestä edullisesti; Bradleyn brikettien kulutus/hinta, huomattavan kallis. Borniakissa voi käyttää lähes kaikenlaisia savustuspuruja, siis aika edullista.
Katsellaan nyt, miten tuo Borniak sitten toimii.

Tämmöistähän sillä sitten tulee; muikkua, melko kookastakin mutta hyvältä maistui.

Totesin muuten savustaessa, että nuo "halpispurut" ovat aivan liian karkeita, syöttö tukkeutuu, tai ainakaan syöttö ei ole tasaista.

Vaihteeksi lohta savustumaan. Mausteena pelkästään ripus merisuolaa, BBQ-kastiketta ( santa Maria, BBQ fish)ja tuoretta tilliä. Kalamäärä, 2,4kg fileenä ja savustusaika kolme tuntia, lämpötila 85 astetta. Tuli mehevää ja maukasta.

Kala kääräistiin alumiinifolioon file kerrallaan jäähtymään ja "vetäytymään".

Kylmäsavustustakin sitten päätin kaluston osalta päivittää.

Savunkehitin. Pystysylinteri, joka täytetään savupurulla (karkeaa) ja sytytetään sivulla olevasta reiästä. Kuvan alalaidassa oleva pieni rasia; se ylipaineistaa palotilan ja metalliletkua myöden savu virtaa savunkehittimestä kaappiin.  Savunsyöttö on säädettävä. Kuvassa näkyvä metalliletku on siksi noin pitkä, että kokeilen, kesälämpötiloja silmällä pitäen kuinka pitkältä matkalta letku lämpiää ja paljonko. Kaapin lämpötila kun tulee olla alle 20 astetta. Ilmeni, että keskisuurella savusyötöllä letku lämpeni n 50cm:n matkalta. Kaapin lämpötila nousi +8 asteeseen 14 tunnin savustuksen aikana. 

Kaapin lämpötila on helppo tarkistaa käyttöpaneelissa sijaitsevalta digitaaliselta näytöltä.

Näin sitä savua pukkaa pönttöön. Kuvassa näkyy tuon letkun sisääntulon väljyys (korvausilma)

Tämmöistä siitä kalasta sitten tuli. Tein umpisuolauksen ennen savustusta 1 tunnin ajan. Herkullista tuli.

Tämmöinen leivänpäälys saattaisi maistua varmaan monellekkin.

EU-määräykset, maakohtainen toteutuminen.

Tulipa ihan henkilökohtaisesti vierailtua muutama päivä sitten paljon hehkutetulla Tallinnan Kalaturgilla. Siellä tunnelma lauantaipäivällä oli kyllä ihan hieno; lämpötila + 23 astetta, merituuli hieman vilvoitteli.

Sisääntuloportti Kalaturgille

Tässä aivan normaali tapa myydä kalaa; huom, ei kylmälaitteita, ei jäitä, vain karkeata suolaa pyöreän kalan päällä.

Suitsukalaa, ei kylmälaitteita. Laatikotkin haalistuneesta väristä päätellen kohtuullisen iäkkäitä.

Hieno nälöala merelle suoraan Kalaturgilta.

Yksi kalastusaluskin sentään kaijassa.

Kyllähän miljöö mielestäni oikein hieno on; kuitenkin, toripäivä kerran viikossa lauantaina; pyöreä myymätön kala. Suitsukalaksi tietenkin ja viimeistään seuraavana lauantaina myyntiin ja ehkä vielä seuraavanakin tai sitten myydään marketin kalatiskiin.

En muuten koko alueella nähnyt kuin yhden sähköistetyn myyntivaunun.

Ilmiö on hyvin samanlainen kaikkialla kalan myynnissä toreilla ja markkinoilla.

Se kalan tuoreus;??

En kritisoi etelänaapurimme EU-säädösten tulkintaa, vielä heikompaa käytännöt ovat, mitä etelämmäs ja lämpimämpään mennään.

Suomessa vaaditaan katkeamaton kylmäketju; niinköhän tuontikalassa lienee, kotimaisessa säädökset ja noudattaminen ovat todella tiukat ja lipeäminen aiheuttaa melko helposti myyntikiellon.

Kalasytuskauteni alkaa poikkeuksellisesti parin päivän päästä; syynä tekniset ongelmat kuljetuskalustossa. Eiköhän se minunkin kalastukseni sentään vielä ala entiseen malliin.

Särkikalasäilykkeiden tekoon uusi laite.

Tämmöinen miniuuni tuli hankittua; hollantilaisvalmisteinen Bestron uuni. 800W ja lämmönsäätö 100 - 200 astetta, kellokytkimellä. Siis käyttö 3,4A, ei mitenkään paljon jos vertaa normaaliin sähköuuniin., n kolmannes ja lopputulos sama.

Pitihän sitä kokeilla; purkkiin särkiä ja öljyä ja sitten 120 asteen kuumennus kolme tuntia (Rexa-purkki).

Tuossa sitten lopputulosta; öljyä tuli liikaa mutta lämmitysaika paljon alle ohjearvojen. Kalasta tuli mureaa ja mehukasta, palat säilyttivät muotonsa. Siis entiset painekeitinarvot eivät oikein päteneet, eivät netistäkään löytyneet ohjeet. Testiannoksen tein käyttäen vain kalaa ja öljyä; ei mausteita. Rexa-purkin tarkastelu osoitti, että purkki sulkeutui todella tiiviisti (ilman työkalua ei auennut), kuten mainittu kalojen muoto säilyi, silti ruodot olivat pehmenneet aivan syömäkelpoisiksi.

Kuvassa uuni avattuna; pieni toki mutta kolme 0,4ltr Rexa-purkkia mahtuu. Ainut ongelma on, että kellokytkimen maksimiaika on vain 60 min; joten päiväsaikaan vain voi värkkäillä.
Kolme 0,4 ltr purkkia on riittävä, jos enemmän tarvitsen, uusi satsi.

Kalastusbyrokratiaa.

Viime viikolla sitten ELY-keskuksesta tuli kirje; kaikki kalastusveneet (ammattikäyttö) on rekisteröitävä. Mikäs siinä sitten auttoi. Tein ilmoituksen ja sitten tuli lisenssinumero ja rekisteritunnus.

Kyllä olisin pärjännyt ilman rekisteröintiäkin, no tulihan sekin sitten tehtyä.

Tuo tunnus KAL, tarkoittaa sisävesialusta ja numerotunnus lisenssin järjestysnumeroa.

Onhan siinä se hyvä puoli, että veneen identiteetti varmistuu, samoin omistaja; ihan mahdollisten varkaustapauksien vuoksi ja toivottavasti korottaa kynnystä varastaa vene.

Nyt sitten tämmöisellä pienkalastajalla on tuo rekisteröinti plus sen lisäksi kuukausittaiset saalisilmoituksen. Paperityötä riittää.

Päivitystä s-perämoottorijärjestelmääni.

Torqeedon alkuperäinen 2-lapainen potkuri sai luvan väistyä ja tilalle tuli suurempi 3-lapainen. Seuraus oli se, että nyt veneen nopeus lisääntyi 20% ja ei enää tarvinnutkaan käyttää 3-tehoa (2-teholla nopeus jopa hieman parempi kuin alun perin), siis akkukapasiteetti riittää pidempään; ei tosin kesken ole koskaan loppunut.

Nyt kun järjestelmälläni; aurinkosähkö, uistelumoottori ja päämoottori, on käyttötunteja kertynyt jo enemmänkin, aivan uskomattoman hyvä kombinaatio.

Uusi jääkone.

Tuli sitten hankittua uusi jääkone kun kyllästyin noiden "kylmä kallejen" kanssa pelailuun.

Tämmöinen, saksalaisen Klarsteinin markkinoima Login. Miltei sama kuin se vanha Princes, toivottavasti toimii pidempään.

Tässä tämä mekanismi, samalainen kuin Princes-jääkoneessa.

Testasin; seitsemässä minuutissa teki 9 kpl jääpaloja, tuotto prosyyrin mukaan 12kg/vrk.

Tarvitsen kerralla vain tuon korillisen, 300g/kalastuspäivä, joten kovin koville kone ei joutune.

Jäät ovat tuiki tarpeellisia näin kesän tullessa, että kylmäketju säilyy.
Testailin eilisen ja tämän aamupäivän ajan koneen toimintaa; valmistaa pienimmällä asetuksella juuri sopivan kokoisia jääpaloja.
Mielenkiintoinen asia muuten on tuon basketin täyttymishälytys; se perustuu lämpötilan laskuun. Anturi  näkyy ylläolevassa  kuvassa oikealla alhaalla. Kun kone toteaa säiliön olevan täynnä; toiminta keskeytyy kunnes olet tyhjentänyt säiliön ja sittenkin uusien palojen tekemiseen pitää kannen olla auki n 10 min, että lämpötila nousee.
Käsiteltävyydeltään ja ohjelmoinniltaan kone tuntuu tosi simppeliltä ja hintaluokkakaan (309,00€) ei mielestäni kallis.

Näin se kevätkalastus alkaa.

Niin se alkoi meilläkin; kolmisen viikkoa myöhässä, alkaakohan äijä tulla vanhaksi?

Tästähän tuo alkaa; huomatkaa, ei polttomoottoriperämoottoria. Kaikki pelaa aurinkosähköllä. Torqeedo on siirtymistä varten ja Min-kota manöveeraukseen.

Siinä ne nyt sitten ensimmäiset verkot pyynnissä. Kyseessä muikkuverkot. Saa sieltä tulla ahventkin ja muutakin kalaa, kaikki kelpaa.

 

Sunnuntaiaamu Kaukjärvellä.

Tämmöiseltä se tänä aamuna näytti kalastajan työmaa. Pilkille lähdin, koska ahvenkukkoa teki mieli.

Tämmöiseltä se sitten näyttää maailma jään alla. Ylhäällä näkyy pikkukalaparvi tuolla keltaisen alareunassa. Pilkki näkyy tuolla hieman alle seitsemän metrin. Pohjalla näkyy elämää ja kalansaantitoiveita, tuo sininen viiva, jossa noita möykkyjä näkee.

Kalaa kyllä tänään liikkui, muutaman sainkin mutta laiha oli saalis hyvistä apuneuvoista huolimatta.

Tuo kaikuluotain on kyllä mainio välinen pilkkiessäkin, ei tarvii niin paljon niitä reikiä kaivaa jos muutamassa reiässä edes hiukan elämää näkyy.

Joku minulle kommentoikin; aivan hyödytön vehje. Ehkä niin mutta kyllä se lisää mielenkiintoa enemmän kuin ihan siihen reikään tuijottaminen. Oikeastaan tuo kaikuluotain itseasiassa koukuttaa kun ei raski lähteä reiältä pois jos vähänkin liikettä näkyy.

Uusi kaikuluotain.

Tuommoinen tuli hankittua vanhan mustavalkoisen Humminbirdin hommien jatkajaksi. Osaperuste hankinnalle oli se, että laite oli kannettava ja sekä veneanturilla, että pilkkianturilla varustettu.
Minä kun tunnetusti olen särkikalan ystävä; pitihän tuota lähteä testaamaan jäille.
Laitteen olin alkuasentanut ns simulaattorin mukaisesti. Se oli hyvä alku.
Merkillepantavaa oli, että sillä pystyi seuraamaan kalakaarien, kalakokojen, pohjanmuotojen/rakenteen ja harppauskerroksen mukaisia tietoja.
Pitihän sitä sitten ihan livenä päästä testaamaan jäältä.
Uskomaton laite; sen tietojen perusteella; huolimatta melko alkeellisesta pilkkikalastus tekniikastani sain n tunnissa parisen kiloa pulskia särkiä (maissinjyväsyötillä). Uskomaton järjestelmä.

Perämoottori...sähköperämoottori...aurinkosähköperämoottori.

Siirtyminen aurinkosähkön käyttäjäksi.
                                                                                                                                                          Miksi lopulta päädyin kalastusveneeni voimanlähteeksi valitsemaan sähkömoottorin aurinkosähkökäyttöisenä?
Se ei perustunut mihinkään viheraatteeseen, eikä ilmastostrategiaan vaan puhtaasti säästösyistä ja kombinaation vaivattomuudesta ja varmatoimisuudesta; tosin, jokainen kilowattitunti joka tuotetaan uusiutuvalla lähes ilmaisella energialla, on kansantalouden kannalta aina merkityksellistä ja suotavaa.
Perusteita; ajopäiviä avovesikauden aikana kertyy n 250, olosuhteet ovat lähes vakiot(suojaiset vedet).


Polttomoottori; investoinnit n 1200€; kulutus n 1,2l/kalastusreissu, kustannukset 378€/kausi, huoltokustannukset n 250€/kausi. Moottorin ikä n 10v. Investointien jakautuminen+käyttökulut 628€/kausi.  Yhteensä/10v 6280€.

Sähkömoottori (verkkovirta); investoinnit 450€+200€(akut)+älylaturi 450€, latauskustannukset 125€/kausi, ei huoltoja, moottorin ikä n 10v. Investointien+käyttökulujen  jakautuminen/10v 235€/kausi.  Yhteensä kustaanukset/10v 2350€



Sähkömoottori (aurinkosähkö); investoinnit 1600€ (uusi moottori 0,5Kw)+aurinkopaneeli varusteineen 350€+uuden moottorin modifiointi aurinkosähkölle n 100€, Moottorin ikä 10v.   Investoinnit/10v 205€/kausi. Ei kausikustannuksia, ei huoltoja, moottorin ikä n 10v. Yhteensä kustannukset/10v 2050€.

Huomioitavia seikkoja:
Laskelmaa hämärtää hieman, että sähkömoottori (verkossa ladattava) moottori on puutteellisten tehojensa vuoksi ainoaksi koneeksi ehkä liian vähän. Kovin tuuliset kalastuspäivät jäävät helposti käyttämättä, siis ei tuottoa.
Tosin avovesikauden 2016, käytin pelkästään tätä ns uistelumoottoria. Kuitenkin sen apuna tarvittaessa tulee olla toinenkin moottori siirtymisiin tuulisilla taipaleilla.
Kuten kirjoitin aiemmin; pystyn kytkemään suoraan 12v virtalähteeseen Torqeedon laturin ja näinollen tuommoinen 4-5A latausteho on hyvinkin realistinen. 90W monikidepaneelista saa ihanneolosuhteissa runsaat 7A ulos ja kun Torqeedon 1/2 teholla kulutus on n 15A ja akustojen kapasiteetti; Torqeedon oma riittää 1/2 teholla ja 4kn nopeudella n 2 tunnin ajoon, kun lisälatausta tulee vaikkapa vain 4A, on kapasiteettia n 3-4 tunnin ajoon. Huomioitava, että aurinkopaneeli lataa akustoja koko valoisan ajan, niin kokemukseni mukaan akustot saadaan täyteen seuraavaa päivää ajatellen. Torqeedoon on saatavissa myöskin vakioakun (11Ah), isompi akku (18Ah).


Sähkökapasiteettia voi myöskin seurata ohjauskahvan ikkunasta, se ilmaisee:
- akkukapasiteetti prosentteina (%)
- jäljelläoleva toimintasäde ko nopeudella
- nopeus (kn)
- kulloinenkin wattimäärä senhetkisellä nopeudella

Summasummarum: Aurinkosähkö voi toimia pienkalastajan "polttoaineena" aivan hyvin. Mikä parasta, vain alkuinvestoinnit maksavat, sen jälkeen energia on ilmaista. Hätävarana tietysti omassa pihassa verkkosähkökin on käytettävissä.
Huomattavaa: Pienkalastaja tulee kyllä toimeen kevyelläkin konekannalla ja pienille ansioille ei ilmainen energia suinkaan haitta ole.
Tämän tasoisessa käytössä aurinkosähkö on siis ylivoimainen kahteen edelliseen nähden. Käyttökuluja ei kerry koko sulavesikauden aikana, ainoastaan kertainvestoinnit jakautuen 10 vuodelle, ehkä ylikin. 

Kalastusveneeni modernisointia.

Perusveneestä sähköveneeksi ja aurinkosähköveneeksi.

Miksi veneestäni tuli ekovene, siis aurinkosähköllä toimiva?  En sitä asiaa mitenkään ilmastovastuullisesti ajatellut; paremminkin mukavuudenhalusta. Ei polttoainekanistereita veneessä, ei pakokaasuja eikä pärinää. Lähes äänetöntä liukumista pitkin järven pintaa; aivan uusi ulottuvuus veneilyyn. ”Polttoainettakin” uskoin riittävän ja riittäähän se, ilman tankkaamistakin.

Kaluston uusimista osa II

Niinpä sitten kun Linder tuli pihaan; totesin heti alkututarkastelujen jälkeen, että nyt tuli tehtyä vikaostos
Vene itsessään on todella hieno mutta minun käyttötarkoitukseeni auttamattoman pieni, vaikka numeraaliset mitat antavat ehkä ymmärtää muuta. Joten siis koko paketti myyntiin; Linder alumiinivene 410 ja perämoottori Suzuki 2,4hp (4-tahti). Hinnaksi laitoin 3000,00€, täysin käyttämätön, moottorille luovutushuolto tehty. Paketin ovh on 3400,00€, myynnistä toisaalla ilmoitus.                                                Uusi vene ja kone hankintaan; lopputulos, Särki 410/10 ja Mercury/Tohatsu 5hp kone.Eilen tulivat pihaan ja tässä jo veneestä alkukuvia.

Tässä nyt sitten veneestäni ensimmäiset kuvat. Huomio kiinnittyy heti keulan suht`korkeaan profiiliin. Tämä palvelee erinomaisesti täällä meidän vesillämme, jossa varsinaista maininkia ei esiinny koskaan mutta terävää aallokkoa senkin edestä. Tuo keulan korkeus riittänee pitämään kalastajan kuivana.

Tässä ”sisäkuva”.

                                                                                                                  Sisusta tehtiin mieleisekseni vartavasten tilauksesta. Kelluttavina osina toimivat keulan ja reunojen palteet sekä perälaatikon sivut. Keskilaatikkoon sijoitan akkuvarustuksen (75ah) sekä kelluntaliivit yms varustusta. Peräpenkin alle tulee polttoainesäiliö ja kaikuluotain (silloinkun ei ole käytössä). Perälaatikkoon mahtuu myöskin monenlaista pikkutavaraa em varustuksen lisäksi. Veneen turkki on karhennettu hartsihiekalla.

                              

Tästä kuvasta näkyy veneen kantava peräpeili; s-perämoottori 7kg, perämoottori 26kg ja polttoainesäiliö n 7kg. Tämä on juurikin se ero Linderiin; minun käyttööni Linderin perä tarjoaa liian vähän kantavuutta vaikkakin se alumiinivene se minun ihanteeni olisikin. Perämoottori tulee normaalille paikalleen ja s-perämoottori takaa katsoen vasemmalle puolelle. Moottoreiden ja kuljettajanpenkin väliin jää ruhtinaallisesti tilaa pikkutavaroille, kuten puukko, "pappi", nostokoukku jne. Tila on sadevesityhjentyvä. Penkin edessä on sadevedenpoistotulppa ja tuolla perässä alimpana kondenssiveden poistotulppa. Kaikuluotaimen anturi tulee perämoottorin ja s-perämoottorin väliin peräpeiliin. Perämoottorin kiinnityslevyssä on alareunassa läpivienti, josta saan kaiun anturijohdon sisään. Paketti tuntuu näin alkuunsa todella onnistuneelta vaikkakin täytyy myöntää, että ei se nyt ihan halpa minun rahavaroihini nähden ollut. Traileri muuten on vanha rantakärryni; uusi traileri on jo hankittu vaan ei saatu. Koko kalusto on mönkijällä liikuteltava, niinkuin kuvastakin ilmenee.

 Kalaveneen testailua.

Edellä olleessa kuvassa näkyy uusi systeemini. Edessä vasemmalla, Min-Kota sähkömoottori, joka on käytössä pyydyksiä laskiessa ja nostaessa. Käyttökahva on käden ulottuvilla ja jatkuvasti käyttövalmiina. Kitkaliittimellä voidaan moottori lukita tiettyyn asentoon ja antaa pyöriä, silti kahvan kääntely on mahdollista.

Polttomoottori taas on siirtymisiä varten. Tuo 5hp:n kone riittää kuljettamaan tätä runsaan 4metristä ja 1,65m leveätä venettä aivan riittävän rivakasti. Vasemmalla s-moottorin alapuolella on kaikuluotaimen anturi. Kaiku on pelkästään syvyys ja pintalämpöilmaisua varten. Tuo sininen laatikko on jäähdytysboxi ja toimii jäärouheella, jota teen kotona jääkoneessa. Aamun jäät valmistan illalla ja säilytän pakastimessa yön yli.

Eilen sitten kävin testaamassa järjestelmäni; laskin pari 75m verkkoa ulappasyvänteen penkkaan. Teknisesti tuo s-moottorin käyttö laskiessa toimi kuin unelma, ei todellakaan tarvinnut soutumiestä vaikka laskin lievään vastatuuleen n 3-4m/s.

Aamulla sitten nähdään mitä Ahti suo.

Min-Kotan "konehuone", 2x75ah vapaa-ajanakkua. Pitäisi riittää muutaman tunnin ajoon. 

 

 Olen järkeillyt, että 2x 75ah, rinnan kytkettynä, pitäisi muutaman tunnin ajoon riittää. Veneessä tulisi olla aina selkeä ns työskentelytila. Jaloissa ei saisi pyöriä mitään sellaista, mitä ko reissulla ei tarvita. Alueet olen jaotellut seuraavasti, keulapiikki, työskentelytila+kalusto, työskentelypaikka(veneen peräpenkki). Rannassa, ennen vesillelaskua, laitan työskentelytilaan (mahd. verkot, kohot, ankkurit...jne).

Keulapiikki; astiat, kohot, yms. Sieltä ennen vesillelaskua tarpeelinen kalusto työskentelytilaan kuten kylmälaatikko.

Tarpeellinen varustus; sen tulee olla rannassa. Köydet roikkuvat  haavin takana vyyhdettyinä, haavi, mela(koukkupäinen). Kalankäsittelyvälineet; puukko, sakset, koukku, kalapappi...perälokerossa moottorien edessä.

Varsinainen työtilani on takapenkki; siitä hallitsen molemmat moottorit, verkkojen käsittelyn, kalojen käsittelyn yms. Istualtani en nouse kuin vasta rannassa. Tästä paikalta hallitsen koko kalastustapahtuman. Kaikuluotain tuossa s-moottorin kahvan vieressä.

Nämä järjestelyt ovat ehdottomat; kalastushan on yksi maailman vaarallisimmista ammateista.

Näiden järjestelyjen lisäksi henkilökohtaiset turvavälineet; neopreenisaappaat karkealla pohjalla, kalahaalari(pvc), paukkuliivi. Nämä tärkeimmät. Neopreenisaappaat antavat tukevan liikkumistuntuman, kalastushaalari ei sisällä mitään, mihin esim havas voisi tarttua, paukkuliivi aukeaa veteen mahdollisesti jouduttuasi. Paukkuliivin säilytyspaikka muuten ei ole veneessä vaan kuivissa sisätiloissa, ettei laukaisupatruunan suola kostu.

Tämmöisistä komponenteista koostuu kalastajan työturvallisuus.

Kaikuluotain, Lowrange kuuluu ns pakolliseen varustukseen; veden syvyys, kalaparvet, yksittäiset isot kalat, veden lämpötila, ...jne

Min-Kota, Endurance2.

Tämmöinen tuli eilen hankittua kun viisitoista vuotta vanha Min-Kotani sanoi työsopimuksensa irti.

Niinkuin kuvasta näkyy, käytän tätä "sähkövispilää" kun käsittelen verkkoja. Siirtymiset tapahtuvat aina tuolla taustalla näkyvällä Tohatsulla; 4-tahtinen.

Uutta tähän malliin on näköjään tullut vain tuo päällä näkyvä akkutason ilmaisin.

Akkuja on käytössä 2x75ah, riittää pitempäänkin käyttöön.

Tässä kuvassa näkyy s-perämoottorin "konehuone". Etualalla CRX-322 älylaturi, volttimittari, ja rinnankytketyt akut.

Kuvassa näkyy, miten tämä moottorijärjestelmäni sijaitsee. S-perämoottori siis asennettuna perälaidan reunaan. Kaikuluotaimen anturi sijaitsee tuolla moottorin vieressä.

Tuo 5-heppainen perämoottori riittää aivan hyvin siirtelemään 4,2m venettä, leveys 162cm,(vanha mies tarvitsee tukevan veneen), siis riittävästi minun mittapuuni mukaan. Kulutus on aivan älyttömän pieni.

Tämmöisellä kalustolla siis kalastelen. Siirtymät rannasta pyydyksille ovat yleensäkkin alle 1mpk.

Kalastusveneeni sähkölaitteisto.

Päivittelin vanhaa veneeni aurinkosähkölaitteistoa nykyaikaisempaan ja tehokkaampaan kuosiin.Vanha 1-kidepaneeli sai väistyä ja tilalle tuli 90W monikidepaneeli, asennuskulma n 35 astetta.

 

 Myöskin säädin vaihtui energiatehokkaaseen moderniin PWM-säätimeen. Oikealla alakulmassa oleva volttimittari jää nyt osin työttömäksi kun suoraan säätimestä voi lukea varaustilan, kuormavirran, latausvirran ja monta muuta asiaa. Sähköperämoottorina on vanha Min-Kota 30lbs, vaikkakin isompaa olen jo havittelemassa ja osin siitäkin johtuen tämä latauslaitteiston uusiminen.

Sulakkeet on sijoitettu säädin - akku väliin sekä säädin - kuorma (kaikuluotain ja perämoottori) väliin.

55 lbs:n perämoottorin kun hankin, laitteisto toiminee seuraavat 10 vuotta. Liikkuvia osia ei ole koko järjestelmässä kuin moottorin säätökahva ja varsinainen moottori-/potkuriyhdistelmä.

Hyvä sähkömoottori on pyydyskalastajalle aivan oivallinen ja edullinen apulainen. Vuosikustannuksiksi laskin n 62,00€/vuosi, sisältäen kaikki kulut kolmen vuoden ajalle. Sen jälkeen sähkökulut ovat +/- 0.  Vaikka sähkön hinta pyörii nykyisin n 0,24€/KWh, siltikin säästö on säästöä, pienikin. Tosin akkupatteri muodostaa kysymysmerkin; toisaalta 200Ah akuston hinnaksi muodostunee happoakkuna n 200,00€ ja laadukkaamman AGM-akuston hinta n 400,00€. Akusto, varsinkin AGM, kuoleutuu n 3-4v ja kestänee 5-7 vuotta happoakut, vaikkakin halvempia, käyttöikä saattaa olla melkoinen kysymysmerkki.

                                                                            Nyt tuli sitten siirrettyä tuo polttomoottori-Tohatsu ”pois palvelusta”; myyntiin. Tilalle tuli Torqeedo Travel 503 moderni sähkömoottori, siis ei mikään uistelumoottori kuten tuossa kuvassa näkyvä  Min-Kota, vaan ihan siirtymiin tarkoitettu moottori; Min-Kota taas palvelee tuota manööverointia pyydyksillä.

Muutostöiden kustannusrakennetta:

Kuljetustreileri                                  1250,00€

Vene Särki 410                                  1100,00€

Tohatsu 5hp                                     1050,00€

Min-Kota Endurance2 30                  170,00€

Aurinkopaneeli 90W                          130,00€

Säädin                                                 140,00€

Laturi CRX                                          220,00€

2x akut a`75Ah                                    210,00€

Volttimittari                                          30,00€

Kaapelointi                                            30,00€

Torqeedo Traveller 503s                     1610,00€

1.11.2016  yhteensä                             6040,00€

Käyttökokemuksia.

Kuten ylläolevasta budjetista näkyy; ei muutostyö ihan halpaa ollut mutta muutaman tunnin testailun jälkeen totean. tuskin enää laitan polttomoottoria veneeni perään.

Tuo, vaikkakin pienehkö Torqeedo, varsinkin moottoreineen ja potkureineen on aivan yllättävän tehokas. Sen potkuri; VPVC (variable pitch variable camber), siis muuttuvanousuinen lapakulma.

Digitaalisesti ohjattu kommutaattori-sähkömoottori, yhdistettynä alennusvaihteeseen, (1:14) hieno säätöautomatiikka ja potkurin onnistunut muotoilu. Torgeedo 503 ei ole kehitelty nopeutta silmälläpitäen vaan mahdollisimman suurta potkuria pyörittäväksi suurivääntöiseksi moottoriksi, joka saa aikaiseksi mahdollisimman tehokkaan vesipatsaan työntämään suurtakin kuormaa kohtuunopeudella. Torqeedon potkurin halkaisija 12” ja nousu 10” vs Min-Kotan potkuri, halkaisija 8” ja nousu vajaa 4”; ero on huikea.

Koko kombinaation muodostama hiljainen vesillä liikkuminen, Min-Kota aivan äänetön ja Torqeedonkin vaihteisto aiheuttaa vain pientä sirinää, joka sekin vaihtelee kierrosluvun mukaan mutta hukkuu lähes täysin veden liplatukseen laitoja vasten (limilautajäljitelmä).

Kaikenkaikkiaan; onnittelen vilpittömästi itse itseäni ko projektista. Koska se on mieleiseni, katson sen onnistuneeksi.

Täysin aurinkosähköveneeksi.

Totesin ihan viime testeilläni, että tämä kombinaatio; Torqeedo+Min-Kota toimisi myöskin räysin aurinkosähköllä.
Nimittäin, Torqeedon lataussysteemiä pystyy syöttämään myöskin 12v virtalähteestä ja sehän minulla oli. 150ah akkusysteemi ja kun kytkin sen 5,5mm plugilla lataussysteemiin. Torqeedon oma akun sisäinen järjestelmään, se latasi suoraan veneen omasta järjestelmästä (aurinkopaneeli) Torqeedon omaa latausjärjestelmää. Apropoo; minulla oli ehkä todellakin aurinkosähkövene.

Valitettavasti jäät tulivat ja  paremmat testitulokset jäävät ensi keväälle mutta uskon systeemin toimivuuteen.