http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pyhajarvi/pyhajarvenkart.htm
Täältä on sukuni kotoisin, Laatokan rannalta. Karjalaiset täällä olivat pienviljelijöitä, kalastajia ja kauppiaita.
Sieltä verenperinnöstä kumpuaa, intoni kalastaa, saada kalasta pientä toimeentulon lisää, elää vahvasti luonnon antimista; kalasta, sienistä, marjoista ja jokus vuosikymmen sitten metsästelinkin.
Karjalaisuus ymmärretään nykysuomessa aivan väärin hyvin useastikkin. Karjalainen on karjalainen, ei välttämättä suomalainen.
Pieni katsaus historiaan; 20-40-luvuilla poliitikot yrittivät selittää, että karjalaiset pitää "vapauttaa" silloisen Neuvostoliiton alaisuudesta. Ei muuten kysytty karjalaisilta; heimosodat, sitten vielä heimokansojen vapauttaminen; sodat balttian maissa, ei kysytty kansalta.
Karjalainen on aina ollut luontaistaloudesta elävä, kalastaja, metsästäjä, keräilijä ja kauppias.
Edellämainituista syistä ja sukujuuristani johtuen suhtautumiseni kalastukseen, luonnontuotteiden keräilyyn ja niiden tuotteiden kauppaan lienee sieluni ikiaikoinen vamma tai sitten ei. Nykypäivän ihmisen lienee hiukan vaikeata ymmärtää esim kalastuksen, nimenomaan pienimuotoisen, ideaa. Äärettömän paljon työtä, pitkiä työpäiviä. Ei sillä rikastu mutta tulee toimeen. Miksi minun pitäisi rikastua? Pääasia nykypäivinkin on se, että pöydässä riittää ravintoa; laadukasta, ei eletä "tilistä tiliin", vaan tulot ja menot suhteutetaan. Tullaan omillaan toimeen. Se on karjalaisen ikivanha periaate.
Kalastan varmaan niinkauan kuin veneessä pysyn, pyydykseni veteen saan ja voin ilahduttaa asiakaskuntaani laadukkaalla kalalla ja loppupelissä; hieman rahaa ja tuoretta villikalaa omaan pöytään.
Vielä loppukaneettina; kaikki eivät varmaan tiedä, että maailman vanhin tunnettu kalaverkko on löytynyt Karjalan Antreasta. Verkko on tutkimusten mukaan n 8300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Täältä on sukuni kotoisin, Laatokan rannalta. Karjalaiset täällä olivat pienviljelijöitä, kalastajia ja kauppiaita.
Sieltä verenperinnöstä kumpuaa, intoni kalastaa, saada kalasta pientä toimeentulon lisää, elää vahvasti luonnon antimista; kalasta, sienistä, marjoista ja jokus vuosikymmen sitten metsästelinkin.
Karjalaisuus ymmärretään nykysuomessa aivan väärin hyvin useastikkin. Karjalainen on karjalainen, ei välttämättä suomalainen.
Pieni katsaus historiaan; 20-40-luvuilla poliitikot yrittivät selittää, että karjalaiset pitää "vapauttaa" silloisen Neuvostoliiton alaisuudesta. Ei muuten kysytty karjalaisilta; heimosodat, sitten vielä heimokansojen vapauttaminen; sodat balttian maissa, ei kysytty kansalta.
Karjalainen on aina ollut luontaistaloudesta elävä, kalastaja, metsästäjä, keräilijä ja kauppias.
Edellämainituista syistä ja sukujuuristani johtuen suhtautumiseni kalastukseen, luonnontuotteiden keräilyyn ja niiden tuotteiden kauppaan lienee sieluni ikiaikoinen vamma tai sitten ei. Nykypäivän ihmisen lienee hiukan vaikeata ymmärtää esim kalastuksen, nimenomaan pienimuotoisen, ideaa. Äärettömän paljon työtä, pitkiä työpäiviä. Ei sillä rikastu mutta tulee toimeen. Miksi minun pitäisi rikastua? Pääasia nykypäivinkin on se, että pöydässä riittää ravintoa; laadukasta, ei eletä "tilistä tiliin", vaan tulot ja menot suhteutetaan. Tullaan omillaan toimeen. Se on karjalaisen ikivanha periaate.
Kalastan varmaan niinkauan kuin veneessä pysyn, pyydykseni veteen saan ja voin ilahduttaa asiakaskuntaani laadukkaalla kalalla ja loppupelissä; hieman rahaa ja tuoretta villikalaa omaan pöytään.
Vielä loppukaneettina; kaikki eivät varmaan tiedä, että maailman vanhin tunnettu kalaverkko on löytynyt Karjalan Antreasta. Verkko on tutkimusten mukaan n 8300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti