Tänään, 31.3.2011; mikä upea aamu. Pakkasta -14, tuulta 0 m/s, aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta. Ei kun verkkoja katsomaan. Rannassa puut olivat juhlallisessa kuuravaipassa, saukko oli käynyt jokisuun sulassa lumella, makuujälkiä, ketunkin piirroksia näkyi ristiin rastiin hangella. Sitten vain järvelle, pulkka varusteineen perään. Sain siitä syystä ylimääräisen liikunta-annoksen, että mönkijän vaihdelaatikko irtisanoutui palveluksesta, joten pulkka kulki yhden miesvoiman teholla.
Uskomattoman upea maisema, järvellä ainoastaan polkuni verkkoavannoille, muutamia pilkkimiehen jälkiä ja kairanreikiä, veturi silläkin oli näköjään ollut perässä, no miksei, kätevä kapine.
Ensimmäisen avannon puhkominen, sohjot pois ja koukulla jään alta naru ylös. Sitten vaan naru kiinni kelalta juoksevaan vetonaruun ja nostoavannolle päin. Olipa tuo kettukin käynyt tarkastamassa tavan mukaan nostoavantoni, olisikohan perkkeitä? Samat kuviot, faneerilevy pois avannolta, jää sahalla puhki ja sohjot pois. Taas koukulla naru ylös ja sielläpä joku "sähkötti" alevansa verkon kyydissä. Siitä vaan verkkoa ylös avannon reunalle ja pianhan yläpaulassa tuntui jatkuva elämä. Haukihan se, kuha ei tämmöistä vauhtia pidä.
Pian oli haukimamma, (selvisi sukupuoli myöhemmin) avannossa. Senverran vaikutti isolta, että oli pakko nostaa koukulla, ettei turhaan repisi verkkoa. Hauki ylös, henki pois ja kidukset poikki, että veri valuu pois ja toiset kateelliset kalamiehet näkevät jäljet; taas se on saanut jotain. Nättihän tuo kala oli, punnitus ja mittaus osoittivat kotona strategiset mitat; paino 3,290kg ja pituutta 78cm, että tämmöinen tänään. Totta Mooses, veti kalamiehen suupieliä ylöspäin kun kaksi tyhjää päivää oli takana.
Maukasta kotimaista lähiruokaa siis tiedossa kalastajan pöytään, useammaksikin päiväksi kun filesaanto näytti 1,6kg, siis 48,9%. Tämähän oli hyvä päivä.
Uskomattoman upea maisema, järvellä ainoastaan polkuni verkkoavannoille, muutamia pilkkimiehen jälkiä ja kairanreikiä, veturi silläkin oli näköjään ollut perässä, no miksei, kätevä kapine.
Ensimmäisen avannon puhkominen, sohjot pois ja koukulla jään alta naru ylös. Sitten vaan naru kiinni kelalta juoksevaan vetonaruun ja nostoavannolle päin. Olipa tuo kettukin käynyt tarkastamassa tavan mukaan nostoavantoni, olisikohan perkkeitä? Samat kuviot, faneerilevy pois avannolta, jää sahalla puhki ja sohjot pois. Taas koukulla naru ylös ja sielläpä joku "sähkötti" alevansa verkon kyydissä. Siitä vaan verkkoa ylös avannon reunalle ja pianhan yläpaulassa tuntui jatkuva elämä. Haukihan se, kuha ei tämmöistä vauhtia pidä.
Pian oli haukimamma, (selvisi sukupuoli myöhemmin) avannossa. Senverran vaikutti isolta, että oli pakko nostaa koukulla, ettei turhaan repisi verkkoa. Hauki ylös, henki pois ja kidukset poikki, että veri valuu pois ja toiset kateelliset kalamiehet näkevät jäljet; taas se on saanut jotain. Nättihän tuo kala oli, punnitus ja mittaus osoittivat kotona strategiset mitat; paino 3,290kg ja pituutta 78cm, että tämmöinen tänään. Totta Mooses, veti kalamiehen suupieliä ylöspäin kun kaksi tyhjää päivää oli takana.
Maukasta kotimaista lähiruokaa siis tiedossa kalastajan pöytään, useammaksikin päiväksi kun filesaanto näytti 1,6kg, siis 48,9%. Tämähän oli hyvä päivä.
Komean hauen sait. Kotimaista vasta kalastettua kalaa ei todellakaan marketeista useinkaan löydy. Nieriäkin oli tullut Islannista. Saako sitä rautua kotimaan järvistä, sitä niin mielelläni ostaisin nieriän sijaan.
VastaaPoistaLahnasta en ole koskaan tehnyt mitään, sitä oli tiskissä viimeksi kun kävin. Pitäisi tutkia reseptiikkaa ja hakea lahnalle hyviä ohjeita.
Hyvää kalaonnea.
Rautua ei kaupasta juurikaan saa. Se on liian vaikea pyydettäväksi myyntitarkoituksiin.
VastaaPoistaLahnasta kun ei ole oikein mitään fileerausohjeita; joten päätin kun seuraavan sopivan lahnan saan, laitan kuvasarjan hommasta. Ei se vaikeaa ole se lahnankaan fileeraaminen.
Lahnareseptejä alkajaisiksi; http://www.ahven.net/opetusmateriaali/talouskalalajit/kalat/lahna_2.html