Pyyntivälineen vaikutus kalan laatuun.

Kaupan kalatiskillä kalojen myyntitietoihin pitää sisältyä; pyynti-/nostopäiväys, pyyntialue, pyyntiväline...jne.

Pyyntiväline, varsinkin pienen kalan kohdalla on kovinkin vaikuttava tekijä. Esimerkkinä otettakoon muikku. On kalan laatuun nähden varsin merkittävä seikka tuo pyyntiväline, kalankäsittelyn (jäittäminen/jäätymisen estäminen) lisäksi. 

Verkolla pyydetty muikku on paraslaatuista muikkua, mikäli verkot koetaan, kesäisin kaksi kertaa vuorokaudessa ja kylmän veden aikana kerran vuorokaudessa. Verkossa muikku ei tukehdu koska se ui itsensä yhdestä silmästä läpi, ja saadaan elävänä veneeseen.

Kuva Yle

Sitävastoin troolaamalla saatavan muikun laatu heikkenee ratkaisevasti, koska muikku, pehmeänä kalana on silakkaakin arempi troolissa aiheutuvalle puristukselle. Troolin vetonopeus/vetoaika huonontavat myöskin kalan laatua. Muikkutroolin vetonoeus on 4-5km/h johtuen kalan käyttäytymisestä sen joutuessa pyydyksen sisäpuolelle. Pyydyksen vetonopeus on oltava muikun uintinopeutta  suurempi. Kun sitten vetoaika kasvaa suuremman saaliin toivossa, yhtälö on ratkaisematon. Lopullinen vahingoittuminen tapahtuu troolin noston yhteydessä. Trooli nostetaan sellaisenaan ilmaan ja veden hieman keventävä vaikutus loppuu; kala puristuu. Siis troolimuikku on pääsääntöisesti huonolaatuisinta muikkua.

Nuottapyynnissä vetonopeus muodostuu huomattavasti troolia hitaammaksi johtuen nuotan rakenteesta (rantanuotta).  
    
Kuva Rktl                                                                                               Kurenuotalla taas kala saarretaan ja nuotan alaliepeet kurotaan yhteen kureköydellä ja muodostuu pussi ja kalalat nostetaan, kuten rantanuotastakin, haavilla pienissä erissä astioihin. Siis, kalankäsittely on ratkaisevasti troolisaaliin käsittelyä hellävaraisempaa. Edellämainittu pätee myöskin rysäpyyntiin.

Kuva Länsi-savo

Muikku on kala, johon pätee erinomaisesti se seikka, mitä pidempi kuljetusmatka, sen laaduttomampi kala. Paras kala on yleensä se lähialueen muikku ja muu kuin troolipyynti.

Täysin tuomittavaahan kalan laatuun nähden troolipyynti ei suinkaan ole; troolinkin huonoa vaikutusta voidaan lieventää mutta silloin myöskin kertasaalis pienenee ja pyyntiponnistus kasvaa. Troolipyynnin ongelma on myöskin pyyntitavan raskas pääomarakenne, suuret pyyntikustannukset ja ne sitten pakottavat pyytämään enemmän ja enemmän.

Suurien kertasaaliiden ongelmaksi, varsinkin troolipyynnissä muodostuu ns hukkapyynti. Saaliin muodostuessa pääsääntöisesti ns hottamuikusta, joskus troolarit yksinkertaisesti avaavat pussin ja saalis joutuu järveen ja kuolleena; kalakannan tuhlausta.

Edellämainittuja seikkoja kannattaa kaupan kalatiskille mennessä miettiä. Pyyntitapa, lähikala ja tietenkin pyyntipäiväys. Nämä seikat muuten tulee olla ilmoitettu kalalaatikon etiketissä.

Tilajärjestelyt kalaveneessä.

Veneen kalustojärjestys. Vähän näitä ikääntyvän kalastajan järjestelyitä veneessä olen järkeillyt. Veneessä tulisi olla aina selkeä ns työskentelytila. Jaloissa ei saisi pyöriä mitään sellaista, mitä ko reissulla ei tarvita. Alueet olen jaotellut seuraavasti, keulapiikki, työskentelytila+kalusto, työskentelypaikka(veneen peräpenkki). Rannassa, ennen vesillelaskua, laitan työskentelytilaan (mahd. verkot, kohot, ankkurit...jne).

Keulapiikki; astiat, kohot, yms. Sieltä ennen vesillelaskua tarpeelinen kalusto työskentelytilaan.

Tämmöisen näköinen sen tulee olla rannassa. Köydet roikkuvat tuolla haavin takana vyyhdettyinä, haavi, mela(koukkupäinen). Kalankäsittelyvälineet; puukko, sakset, koukku, kalapappi...perälokerossa moottorien edessä.

Varsinainen työtilani on takapenkki; siitä hallitsen molemmat moottorit, verkkojen käsittelyn, kalojen käsittelyn yms. Istualtani en nouse kuin vasta rannassa. Tästä paikalta hallitsen koko kalastustapahtuman. Kaikuluotain tuossa s-moottorin kahvan vieressä.

Nämä järjestelyt ovat ehdottomat; kalastushan on yksi maailman vaarallisimmista ammateista.

Näiden järjestelyjen lisäksi henkilökohtaiset turvavälineet; neopreenisaappaat karkealla pohjalla, kalahaalari(pvc), paukkuliivi. Nämä tärkeimmät. Neopreenisaappaat antavat tukevan liikkumistuntuman, kalastushaalari ei sisällä mitään, mihin esim havas voisi tarttua, paukkuliivi aukeaa veteen mahdollisesti jouduttuasi. Paukkuliivin säilytyspaikka muuten ei ole veneessä vaan kuivissa sisätiloissa, ettei laukaisupatruunan suola kostu.

Tämmöisistä komponenteista koostuu kalastajan työturvallisuus.

Min-Kota, Endurance2.

Tämmöinen tuli eilen hankittua kun viisitoista vuotta vanha Min-Kotani sanoi työsopimuksensa irti.
Niinkuin kuvasta näkyy, käytän tätä "sähkövispilää" kun käsittelen verkkoja. Siirtymiset tapahtuvat aina tuolla taustalla näkyvällä Tohatsulla; 4-tahtinen.
Uutta tähän malliin on näköjään tullut vain tuo päällä näkyvä akkutason ilmaisin.
Akkuja on käytössä 2x75ah, riittää pitempäänkin käyttöön.

Tässä kuvassa näkyy s-perämoottorin "konehuone". Etualalla CRX-322 älylaturi, volttimittari, ja rinnankytketyt akut.

Kuvassa näkyy, miten tämä moottorijärjestelmäni sijaitsee. S-perämoottori siis asennettuna perälaidan reunaan. Kaikuluotaimen anturi sijaitsee tuolla moottorin vieressä.

Tuo 5-heppainen perämoottori riittää aivan hyvin siirtelemään 4,2m venettä, leveys 162cm,(vanha mies tarvitsee tukevan veneen), siis riittävästi minun mittapuuni mukaan. Kulutus on aivan älyttömän pieni.

Tämmöisellä kalustolla siis kalastelen. Siirtymät rannasta pyydyksille ovat yleensäkkin alle 1mpk.

Made.

Kalaherkku nimeltään made.  Made mielletään pääsääntöisesti sydäntalven herkuksi. Kuitenkin made on yhtä herkullista niin kesällä kuin talvellakin.
Made niinkuin muutkin kalat tulee verestää heti veneessä. Sisälmykset kuitenkin jätän poistamatta, jotta nylkeminen olisi helpompaa.

Nylkeminen aloitetaan tekemällä viilto  ympäri kalan aivan rintaevien takaa. Sitten sormin ujutellaan nahkaa pois yllänäkyvään vaiheeseen.

Tämän jälkeen kietaistaan sanomalehteä nahan päälle ja nykäistään nahka pois. Helppoa.

Mateen maksan otan talteen; savustettaessa laitan sen avattuun vatsaosaan ja sitten uuniin. Mateen suolaan aivan normaalisti 10% liuoksella, puoli tuntia on lämpimälle kalalle riittävä aika.

Sitten ei muuta kuin herkuttelemaan. 

Kaunis syyspäivä.

Kaunis syksyinen kalastuspäivä. Klo 08.00, lämpötila +15, pintavesi +14,5, reippaan navakka tuuli.

Reipasta tuulta pitkin järveä tuulen suunta itä-kaakosta.

Kalaakin tuli, muikkua. Näyttäisi nyt jo parveutuvan vaikkakin yön yli välivedessä n 4m syvyydessä.

Siinäpä sitä muikkua olisi. 14mm verkossa, lanka 0,20. Helppo irroitella kalat kun liina on juuri sopivan jäykkää. Muikun keskikoko oli tuommoiset 18cm, siis ihan oivallista kukkokalaa, paistokalaa jne. Neulamuikkua sitten tulee tuommoisella 9mm - 10mm verkolla mutta siinä langan sitten pitääkin olla jo 0,15mm.

Merkillepantavaa muuten; samassa paikassa verkkojata ja vain muutama ahven, pienisilmäisemmässä ja ohutlankaisemmassa verkossa taas pikkuahventa kolmasosa.

Mielenkiintoinen huomio muuten sekin, että muikkua näyttäisi löytyvän ihan tuommoisesta 8cm - 20cm. Se on hyvä se, että muikkua löytyy useampaa vuosikertaa. Se 8cm muikku lienee n vuoden ikäistä.

"Roskakalasta" herkkua...lemmikeille.

Suomen vesissä kun kalaa riittää; roskakalaakin, vaikka en sitä nimikettä oikein hyväksy. Tuota pientä kalaa minulle tulee oheissaaliina muikunpyynnin yhteydessä. En pistä kompostiin, vaan kuivuriin ja kuivaan +40asteen lämmössä ja puhallin poistaa kosteata ilmaa kaapista. Tästä tulee oivallinen kuivakalaherkku lemmikeille.

Kuivakala pakataan 100g pusseihin myyntiä varten, kilohinta n 30,00€/kg. Kala on kuivattu alle 10% kuivuuteen, siis vettä alle 10%. Kuivaus kestää n 36 tuntia.

Kala punnitaan, jokainen pussi ja ennen punnitusta vielä lajitellaan, pienet ja isommat erikseen.

Vakuumilaitteessa imetään pussista ilma pois ja näin kala säilyy vaikka vuosia. ei pysty imemään kosteutta.

Tässä sitten myyntivalmista kuivakalaa, siisteissä pusseissa. Näin tulee hyödynnetyksi järviemme sitä vähemmän arvokastakin kalaa. Meillä valmistetaan omasta pyytämästämme kalasta kuivakalana; pasuria, ahven+särkikalat (pienet), kuivakalasiivua, kuoretta, kalarouhetta, kuivattuja kalannahkoja (fileerausjäämä), kuivattua pienen lahnan/sorvan filettä. Kaikki kelpaa myyntiin.

Pienistä särkikaloista ja ahvenesta tehdään purkkikalaa omaan pöytäämme.

Rapukausi 2015.

Loppukesän aamu klo 06,00, järvi tyyni, pintavesi +17astetta. Ravut mielessä järvelle ja tulihan niitä tänäänkin. Muikkuverkotkin laitoin saadakseni varmuudella tuoretta syöttikalaa sivusaaliina.

Tämmöisillä merroilla pyydän, Fladen-täkykalamerta, pituus 80cm ja korkeus 55cm. Nielut molemmissa päissä ja syöteistä päätellen ravun ulospääsy melkoisen vaikeata.

Tämmöistä vilinää sumpussa; isoja ovat ja pääasiassa koiraita, useita yli 13-14.senttisiä.

Muikkuakin tuli kohtalaisesti, tosin oheissaaliina särkeä, pikkuista pasuria ja ahventa. Yllä kuvassa perattua muikkua menossa pannulle. Tänä vuonna(varsinkin), kylmien pintavesien vuoksi harppauskerros on mukavalla korkeudella, siinä viiden metrin syvyydestä muikkua tulee, siis välivedestä. Verkkona 3mx33m ja solmuväli 14mm.

Pian, luulisin vedet alkavat jäähtyä ja muikku parveutuu, särkisaaliit vähenevät mutta ahventa joissain kohdin tulee paljon