Tämmöisenä sumuisena aukeni tämä syysaamu 9.10.2012.
Yksinäinen verkkojadan lippu ainoana laiskasti liikkuvana.
Tämän näköiseksi muuttui venerantani sankka kuusikko kahden ämmän jälkeen; ensimmäisenä runsas vuosi sitten syysMYRSKY, sitten kesällä tuli toinen ämmä, MOTO. Jälki oli sitten tämännäköistä, ammottava aukko metsikössä.
Tänään ei kalajumalani hymyillyt, miksi hymyilisikään; kuoleva kuu, ei sille kukaan mitään voi, ei tule kalaa. Kolme pientä kuhaa, noin puolikiloisia ja virkeitä; tervemenoa kasvamaan. Katiskoista tuli muutama sorva ja kilon verran särkeä. Meidän kanat saavat kuivattua kalarouhetta.
Mielenkiintoinen asia muuten; kokeilun vuoksi pidin 55mm verkkojataa (60m). Tuli tuommoista +kilo kokoista kuhaa, kaikki hyvin hengissä, sitä pienemmät samoin. Isompia irroitellessa kiinnittyi heti huomio siihen, että kiinnijääneelle kalalle ei tullut kiduskansien yli havaslankoja, tällöinhän kala ei olisi pysty hengittämään ja tukehtuu. Pienemmät taasen olivat uineet lankaa/lankoja suuhunsa ja sitten pyöräyttäneet itsensä pussiin mutta hyvin selvisivät vapauttamiseen asti. 50mm solmuväli, tai sitä pienempi taasen olisi aiheuttanut melkoisen tehokkaasti niin pienen silmän, että ainakin tuommoinen 800-1000g kuha olisi tukehtunut. Siis tuo vähintäänkin 60mm solmuväli tai isompi olisi selkeästi paras ja niinhän se käyttöverkoissani on. Kalaa tulee vähemmän mutta isompia, liian pienet eivät tukeduta itseään kiinnijäätyään ja näin on hyvä, kappalemäärä vähenee, kilomäärä lisääntyy. Meidän vesillämme on muuten 55mm solmuväli alin tai sitten 26mm ja siitä pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti