Juhannus on mennyt ja taas kerran ihmettelin tätä seikkaa, että verkonkokija hukkui horjandettuaan veneestä. Miten ylipäätään veneestä voi horjahtaa pyydyksiään kokiessa? En koskaan kalareissuillani nouse seisomaan veneessä; sehän on kuin kutsuisi onnettomuutta. Istualtani siintä soutajan paikalta lasken ja koen verkkoni, verkkojadan puoleinen airo on vieressäni penkillä ja toisella, paikallaanolevalla teen tarvittavat muutokset veneen asennossa suhteessa verkkojataan.
Verkkoni ovat 3-5m korkeita, laskua varten muovisaaveihin selviteltyjä ja kohot kiinnitettyinä silloinkun pyydän välivedestä tai pinnasta. Helppoa; tyynellä ilmalla pitää soutamalla auttaa verkkojadan juoksua oikeaan suuntaan, tuulella ei sitäkään, vain ylä- ja alapaulat pitää pitää erillään.
Kokiessa, riippuen tuulesta, selaan joko ylä- tai alapaulaa myöten jadan, kovalla tuulella ja aivan tyvenellä, yläpaulasta, heikolla alapaulasta. Näin se menee.
Rysien kokeminen menee samalla metodilla; aita tarkastellaan ja puistellaan yläpaulasta, samoin potkut. Rysän perän nostan vanne kerrallaan veneeseen, edelleenkin istualtani. Rysän suoristaminen pyyntiin tapahtuu ikäänkuin taljaa käyttäen; 2x3m on pyynnissä kaksinkerroin hakalukituksella ja sitten vapautettuna haka juoksee toista köyttä pitkin ja saadaan 6m vetoköyttä; takaisin taas vetämällä tämä, ikäänkuin talja kaksinkerroin ja rysä on pyynnissä. Helppoa.
Kalaa tulee tässä juhannuksen molemmin puolin yleensäkkin heikohkosti; tänä alkukesänä todella heikosti mutta kalastajahan jaksaa yrittää; kyllä se onni vielä kääntyy ja kalaseitani on suosiollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti