Kalastajan saapas.

Tämmöiset saappaat tuli hankittua viikko sitten. Terät kumia, varret neopreenikumia, neopreenivuorilla.

Aikanaan olin 70-luvulla Nokian saappaiden testaajana; piti löytää saappaat, jotka pitävät vettä, ovat lämpimät, eivätkä hiosta. Käytössäni oli 8 paria erilaisia saappaita. Kokonaisuus ei toteutunut. Olin aivan varma, että sellaisia saappaita ei voi olla olemassakaan.

Nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin; kyllä sellaiset löytyvät. Avainsana neopreeni.

Olen nyt kyseisiä saappaita käyttänyt viikon verran; pitävät vettä, lämpimät, eivätkä juurikaan näissä olosuhteissa (+2--3) hiosta päivänkään käytössä.

Yksi ominaisuus on se, että normaalissa "kuivanmaan" käytössä varret taitetaan n 30% ja ilma kiertää paremmin saappaassa. Varren nilkkaosa on tarpeellisen kireä, askeltamisen mukavuudeksi, lesti on leveä, siis ilmava. Karkea pohjaprofiili on mahdollisuus nastoittaa.

Saapas on mielestäni mitä ihanteellisin kalastajalle; tosin hinta n 120,00€ ei ihan halpa mutta, köyhän ei kannata halpaa ostaa.

Selvyyden vuoksi; en ole missään mnainosmielisessä tekemisissä myyjän, tosin tuttavani, enkä maahantuojan/valmistuttajan kanssa, mielipiteet ovat aivan henkilökohtaisia.

Kuitenkin, mielestäni aivan huippuluokan tuote vaativalle käyttäjälle.

Ei ole kuhan tulo mallillaan.

 

Kalastuspäivän lämpötila +2,0, tuuli 1m/sw, veden pintalämpötila +4astetta.

Siinä päivän saalis. 2kg kuhaa ja 2,2kg haukea. 240 metriä verkkoa ulkona, välivedessä 180m ja sieltä se vähäinenkin kala tulee. Pohjasta, 60m, en ole saanut mitään. Pyyntipaikat syvyydeltään 6-14m. Näyttäisi kuha, se vähäkin uivan siellä 1-3m syvyydellä; ihme juttu kun muikun kutu on just kohdillaan ja muikku tuolla 3m syvyydessä ja rannassa. Kuhan poikasia ei ole kahteen viikkoon jäänyt verkkoihin, lienevät siirtyneet särkiparvien mukana ...jonnekkin, hyvä asia kuitenkin, ettei niitä verkkoon jää.
Pitänee tuplata tuo verkkomäärä ennen kuin tulevat pakkaset, aikaa tuskin enempää kuin 2-3vko. Sitten vaan odottelemaan jäiden tuloa. 

Verkonvetolaite.

Ihan heti alkuunsa; kaikissa blogeissa pääsääntöisesti kirjoittaja on ns anonyymi, ei kuvaa....ets.

Nyt korjaan omalta osaltani; tämmöisen näköinen olen. Kalastaja viimeisen päälle ja kotimaisen villikalan puolestapuhuja.

Allaolevan laitteen uudiokäyttyöön perustuen; laittelin laitteen koekäyttöön.

Se muuten toimii ja kustannukset lähes nollatasoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Auton varusteiden käyttö kalastuksessa.

Tässä näkyy, miten 3m verkko on hienosti laitettavissa "pyttyyn". En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että tuon mersun karjapuskuri on mitoitukseltaan juurikin sellainen, että 3m verkon selvittely laskuvalmiiksi voisi käydä näin hyvin.
Uskoisin, että 5m onnistuisi lähes yhtä hyvin. Se tämä kalastajan elämä näköjään tuppaa olemaan ainaista keksimistä, soveltamista...jne. Mutta hyvä näin. Nämä 3m verkot kun ovat valtaosa pyyntivälineistäni, näin tämäkin "keksintö" vie asioita taas eteenpäin.
Tänään muuten viimeinen ravustuspäivä ja saalis kokonaista 28 kpl; melko pieniä, 12-13senttisiä kaikki. Alle 11cm silti lukuisasti, antaa uskoa ensi kauteen.

Tämmöisiä rapuja.

No, tämän kokoluokan rapuja tänä vuonna löytyy. On mukavaa tosiaankin myydä jumbo-luokan rapuja, se pikkuisen lihottaa pienkalastajan kukkaroa.
Täplärapu löytyy meidän vesistöissämme n 4,5-5,5m:n syvyydestä. Syvemmältä ei tule mitään. matalemmasta, n 2,5-2m tulee sillointällöin joku jokirapu.
Rapu on jo heti alkukaudesta ollut viimevuotista kookkaampaa; näyttäisi siltä, että tuo 10-8cm rapu vaihtaisi kuorta jo toiseen kertaan, siksi ohutkuorisia tulee.
Viime kaudella n 1500kpl saaliista oli myyntikelpoisia; 11cm ja yli, noin kolmannes, tällä kaudella myyntiravun osuus asettuisi n puoleen saaliista. Melko hyvä kuitenkin.
Rapukautta jatkuu vielä ja kysyntääkin ilahduttavan paljon. Suomalaiset ovat oppineet syömään rapuja myöskin sesongin ulkopuolella. Jo nyt on kyselty mahdollisuuksia saada valmiiksi keitettyjä ja pakastettuja rapuja. Näyttäisi siltä, että rapuja riittänee siihenkin markkinarakoon.

Rapukausi 2014.

Ylläolevissa merkeissä alkoi kausi. Aluksi ei kummoisetkaan saaliit mutta sitten kauden edetessä saaliitkin lisääntyivät ja mikä parasta, isoa rapua. Pitkästä aikaa sain myyntiin kokoluokan 13cm+.
Normaalit kokoluokitukseni ovat 11cm+, 12cm+ ja 13cm+.
Kysyntäkin oli siksi vilkasta, ettei tarvinnut myydä välittäjälle, kauppoihin eikä ravintoloille. Loppukäyttäjä kun maksaa parhaan hinnan ravustajalle ja näinollen raputilikin tulee tukevampi. Kaikinpuolin hyvä.
Nyt näyttäisi myöskin siltä, että rapukausi myynnillisesti jatkuisi vähän normaalia pidempään, ainakin sellaiset merkit ilmassa.

Kesäaamuista ahvenenpyyntiä.

Tämän näköistä 9.7. klo 05.30. Järvi Tammelan Saloistenjärvi; ei kesämökkejä, aitoa erämaajärven tunnelmaa. Täällä kuikkakin huutelee. Saaliskaloiksi saadaan isoja ahvenia, lahnaa, siikaa, isoja särkiä, haukea luonnollisestikkin.



Tässä kalamiehen työväline; kaikuluotain. Uskomattoman hyvä apuväline, etsittäessä kalaparvia ja mahdollisia kookkaita petokaloja. Tämän avulla etsin pohjasyvänteet, ns "penkkapaikat" jne. Näin helteellä kalaparvien tavoittaminen on todella haasteellista joskaan ei koskaan helppoa.
Tämä välineeni on halvimpaan hintaluokkaan kuuluva mutta se välittää juurikin sen infon, mitä tarvitsen. Pitää vain opetella lukemaan sitä.

No niin; jossain aiemmassa jutussa kiistelimme siitä, otetaanko verkot kaloineen ja selvitellään vasta maissa, kotona ehkä.
Oma tyylini on, että jokainen kala otetaan erikseen jo veneessä verkosta, tainnutetaan ja verestetään ja loppuhommana suolistetaan. Sitten kalat jäärouheeseen ja lähtö kotiin verkkojen kera tai ilman. Jokaisen arvonsa tuntevan kalastajan ykköskriteeri on huippuluokan villikala, oikein käsiteltynä ja laadukkaana asiakkaalle asti. Jokainen pystyy kalastamaan, saamaan kalaa mutta oikea kalankäsittely ja laadukas saalis; siitä tunnistetaan ammattitaitoinen kalastaja. Kalastajan kun tulee hallita koko tuotantoketju; pyynti, saaliinkäsittely, saaliin jatkojalostus, markkinointi ja myynti.
Kuvassaolevan puolikiloisen ahvenen irroittelu muuten kesti lähes puoli tuntia mutta yhtään lankaa ei katkennut; kiitos "virkkuukoukun". Kalastajan tulee olla äärimmäisen kärsivällinen välineitään ja saalistaan käsitellessä. Pienkalastajalle verkot ovat kalliita, saaliit  vähäisiä mutta kun vähäisestäkin saaliista on saatava edes kohtuullinen tuotto; hyvät välineet ja huippulaatuisesti käsitelty saalis takaavat kohtuullisen tuoton.
Päivän saalis oli I-luokan ahventa n 8kg, 5kg kookkaita lahnoja, pari runsaan kilon siikaa ja särkeä parisen kiloa(särki päätyy purkkiin ja graavattavaksi). Saaliin arvioitu rahallinen arvo hieman päälle parisataa euroa. Ei runsasta rahantuloa mutta minulle riittää.
Ammattitaitoisen ja saaliistaan huolehtivan pienkalastajan tuote on lähiruokaa parhaimmillaan. Poliitikot liturgioineen lähiruoasta tarkoittavat aivan muuta kuin esim marjojen, yrttien ja sienien keräilijän sekä kalastajan tuotteita; me olemme heille liian marginaalinen ryhmä, tuotamme liian vähän. Kumpi sitten on parempi; bulkkia paljon vaiko laatukalaa/-keräilytuotteita vähemmässä määrin?
Lopuksi ja selvennykseksi; päivän saaliin hankinta alkoi klo 05.00 ja saalis oli jäitettynä kotikylmiössä klo 12.30, siis 7,5tuntia saaliin hankkimiseen; vielä pitää savustaa osa ahvenista, fileerata loput vakumiin ja pakkaseen, samoin lahnojen savustaminen ja siikojen fileeraus ja mahdollinen pakastaminen, särjetkin, vaikka kotikäyttöön tulevat, käsiteltävä nekin. Huomiselle ei käsittelemätöntä kalaa saa jäädä.