Verkkojen merkintä ja vähän muuta.

Tämmöinen kaunis kevätaamuhan se oli; kunhan selvisin sieltä veneenlaskuluiskalta ulos lahdesta. Asia nyt oli niin, että lahden suu oli niin täynnä verkkoja, että meikäläisellekkin, jo hieman kokeneemmalle oli vaikeuksia selvittää tiensä ulos lahdesta.
Onhan se niinkin, että verkkojata on selkeä kun kummassakin päässä on lailliset tuplaliput. Kylläpä hyvinkin mutta kun lahdensuulla on jatoja kymmenkunta ja kun lahdensuu on vain vajaat 500m leveä. Siinä onkin hieman miettimistä, mitkä liput kuuluvat mihinkin jataan.
Yksinkertainen asia olisi, jos jokaisen verkon jälkeen olisi pienikin havaittava pola, helpottaisi asiaa kummasti. Itse käytän merkintätapaa, jossa pohjaverkoissa on keltainen miltei jalkapallon kokoinen koho aina 30m välein.
Ongelma kyseisellä järvellä on, että keskisyvyys on vain 2,5m, jolloin perusverkon, 1,8m, yläpuolelle jää vettä maksimissaan 1,5m ja pääsääntöisesti ei sitäkään. Luulisi arvon kalastajien arvostavan verkkokalustoaan edes senverran, että tuosta lainvaatimuksesta hieman petrattaisiin, se olisi kaikkien etu.
Ulappa-alueella, niinkuin kuvastakin näkyy, mitään tungosta ei ole. Tämän ruuhkan saa aikaan kuhankutu, ainakin odotettava. Lahdensuun alueella on lukuisia kuhan kutupenkereitä ja siksi tämä ruuhka ko alueella.
Se kuhan kutupyynti on yksi järjettömimpiä hommia mitä tiedän; voisi verrata kun pakkasella kusaisee housuihinsa, hetken lämmittää mutta sitten entistä kylmempi.
Muistaa pitäisi, että jokaista keväistä koiraspuolista saaliskuhaa kohden kuolee, jopa miljoona mätimunaa särkikalojen ja ahventen suihin. Koiraskuha kun vartioi mätiä kutupaikalla kuoriutumiseen asti.