torstai 31. maaliskuuta 2011

Upea kevätaamu

Tänään, 31.3.2011; mikä upea aamu. Pakkasta -14, tuulta 0 m/s, aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta. Ei kun verkkoja katsomaan. Rannassa puut olivat juhlallisessa kuuravaipassa, saukko oli käynyt jokisuun sulassa lumella, makuujälkiä, ketunkin piirroksia näkyi ristiin rastiin hangella. Sitten vain järvelle, pulkka varusteineen perään. Sain siitä syystä ylimääräisen liikunta-annoksen, että mönkijän vaihdelaatikko irtisanoutui palveluksesta, joten pulkka kulki yhden miesvoiman teholla.
Uskomattoman upea maisema, järvellä ainoastaan polkuni verkkoavannoille, muutamia pilkkimiehen jälkiä ja kairanreikiä, veturi silläkin oli näköjään ollut perässä, no miksei, kätevä kapine.
Ensimmäisen avannon puhkominen, sohjot pois ja koukulla jään alta naru ylös. Sitten vaan naru kiinni kelalta juoksevaan vetonaruun ja nostoavannolle päin. Olipa tuo kettukin käynyt tarkastamassa tavan mukaan nostoavantoni, olisikohan perkkeitä? Samat kuviot, faneerilevy pois avannolta, jää sahalla puhki ja sohjot pois. Taas koukulla naru ylös ja sielläpä joku "sähkötti" alevansa verkon kyydissä. Siitä vaan verkkoa ylös avannon reunalle ja pianhan yläpaulassa tuntui jatkuva elämä. Haukihan se, kuha ei tämmöistä vauhtia pidä.
Pian oli haukimamma, (selvisi sukupuoli myöhemmin) avannossa. Senverran vaikutti isolta, että oli pakko nostaa koukulla, ettei turhaan repisi verkkoa. Hauki ylös, henki pois ja kidukset poikki, että veri valuu pois ja toiset kateelliset kalamiehet näkevät jäljet; taas se on saanut jotain. Nättihän tuo kala oli, punnitus ja mittaus osoittivat kotona strategiset mitat; paino 3,290kg ja pituutta 78cm, että tämmöinen tänään. Totta Mooses, veti kalamiehen suupieliä ylöspäin kun kaksi tyhjää päivää oli takana.
Maukasta kotimaista lähiruokaa siis tiedossa kalastajan pöytään, useammaksikin päiväksi kun filesaanto näytti 1,6kg, siis 48,9%. Tämähän oli hyvä päivä.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Erilaisista kalalajeista tietoutta

Kuha;
http://www.ahven.net/ksuunnitelmat/44.pdf
Kuha on ehkä eniten arvostamani kala. Sen huippuominaisuuksiin kuuluu mm se, että se on normaalisti lisääntyvä suomalaisissa vesistöissä, ei siis kulu energiaa, verorahoja istutustoimintaan, esiintyy pohjoisinta Suomea lukuunottamatta kaikkialla Suomessa. Siis todella suomalainen kala.
Siika;
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/siika/
Villiä siikaa saadaan Suomessa ainoastaan sisävesiltä, jonkinverran merialueelta mutta siellä kovin vähiin käynyt.
Kaupan siiat ovat pääsääntöisesti istutuskaloja ja tuontikaloja mm Kanadasta.
Siikaa saa sekä mereltä; merialueella istutusten varassa ja pienet karisiikakannat uhanalaisessa tilassa. Järvialueelta, sieltä saa siikaa, joka on vielä kestävän kehityksen mukaista.
Järvisiika saattaa olla jopa kolmekiloista tai sitten parinsadan gramman luokkaa, tai jotain siltä väliltä, siis koko vaihtelee tosi paljon.
Peledsiika on istukaskala, joka lisääntyy luontaisestikkin, kasvaa 300g-1500g, vaellussiika on taas merialueelta makeisiin vesiin vaeltava siika, lähes istutusten varassa, voi painaa jopa 3-4kg, pohjasiika, lähinnä pohjoisten järvien kääpiöitynyt siikalaji, n muikun kokoinen, lisääntyy luontaisesti, karisiika, esiintyy vaellussiian tavoin lähinnä Pohjanlahden alueella, hieman vaellussiikaa pienempi, järvisiika, makean veden siika, kooltaan 1-3kg, luontaisesti lisääntyvä ja planktonsiika, suurinpiirtein edellisen kokoinen, lisääntyy luonnollisesti mutta istutetaan myöskin melko voimaperäisesti.
Ahven;
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/ahven/
Ahven on kuhan ohella, ahvenkaloja molemmat, suosikkikalani. Villikala kuten kuhakin. Älkää muuten sekoittako Niilin ahventa, ahvenkaloihin, tuontikala niinkuin jo nimikin sanoo ja ei ole edes ahven. Puna-ahven lukeutuu taas syvänmeren kaloihin; ylikalastettu ja kalastusmenetelmät hyvin kyseenalaisia. Tuontikala.
Ahvenen valmistuksessa vain mielikuvitus on rajana; paista, hauduta, savusta, kylmäsavusta, kuivaa....jne.
Oletkos maistanut ahvenfileistä tehtyä kalakeittoa, joka on ryyditetty mustalla Koskenlaskijalla?
Hauki;
http://www.fishfood.fi/index.php?pageid=410&aid=427&lang=fi
Aivan turhan aliarvostettu kala. Jos hauki ei maistu; vika on kokissa. Hauki on myöskin villikala, joka on todella ekologinen, ei juurikaan vaadi istutustoimia, helposti pyydettävä, valmistustavoissa pätee sama kuin ahvenessakin.
Lahna;
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/lahna/
Minkä kirjoitin hauesta, pätee myöskin lahnaan; erityisen hyvää uunikalana ja on myöskin todellinen villikala, ei ylikalastettu.
Särki;
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/sarki/
Todella aliarvostettu ja alikalastettu entinen arvokala. On ekoteko kalastaa ja käyttää ravinnoksi särkeä. Huippuhyvä ruokakala. Muutama vinkki; http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/S%C3%A4rki+tuo+kalojen+aatelinen/1135247003234 , http://www.jellona.net/ruoka/reseptit.htm

Kalan perkaus ja käsittely.

Linkkejä;
http://www.ahven.net/suomi/esitteet/Perkausesite.pdf
http://www.fishfood.fi/index.php?pageid=2&aid=339&lang=fi
Arvostetun oppi-isäni vihjeitä;
http://www.fishfood.fi/index.php?pageid=2&aid=484&lang=fi
Kalankäsittelyvälineitä.


Puinen kalalauta,lasta,pitkä filetti, lyhyetfiletit; jäykkä ja notkea,kalapiikki, sakset, muovilasta.

Millä välineillä kalastan

Verkkokalastus.
Verkko on ikivanha kalastusväline kuten katiskakin. Passiivisiin välineisiin lukeutuva verkko on siinä mielessä hankala kalastusväline, että se ei juurikaan valikoi tehokkaasti eri kokoisia saaliskaloja. Väärään paikkaan laskettu, silmäkooltaan väärä pyyntiväline on melkoista haittaa aiheuttava.
Silmäkoolla ( tarkoittaa aukilevitetyn silmän mittaa äärisolmusta toiseen. Erheellisesti puhutaan solmuvälistä, silmäkoko on solmuvälix2), pyritään valikoimaan alamittaiset pois mutta suurikaan poikkeama ei täysin poista ongelmaa. Kalastan kuhapitoisissa vesissä 60-65mm, silmäkooltaan olevilla verkoilla ja esim pienin kuha on ollut 310g!
Yleinen käytäntö jakokunnilla on 45mm silmäkoko, aivan liian pieni. Ammattikalastajilla simäkoko on yleisesti 40mm.
Kuhan alaraja on määritelty 37cm pituus, eilen sain kuhan, ei vironnut enää liikkeelle kun yritin, pituutta kuhalla oli 42cm ja painoa 670g; siis aivan liian nuori yksilö, ei vielä koskaan kutenut. Siis tavallaan syyllistyin tahtomattani ryöstökalastukseen. Käyn päivittäin verkoillani juuri eliminoidakseni kalojen kuoleman verkossa.
Kun talvella laittelen verkot jään alle, teen yhden isomman nostoavannon ja siitä säteettäin kolmesta neljään suuntaan 60m verkkojata. Siis periaatteessa samasta avannosta 240metriä verkkoa. Toisaalta; ei minulla ole yleensä kuin 60-90m pyytämässä kerralla; kalaa tulisi yli oman tarpeen. Systeemini mahdollistaa joka tapauksessa muutella pikkuisen verkkojadan paikkaa, jos kovin hiljaiseksi tuo kalantulo äityy, varsinkin helmikuussa. Jokaiseen suuntaan on jään alla nimittäin valmiina vetonarut.

Nostoavanto maaliskuussa
Miten siis saada verkot jään alle? Ensin se jo mainittu nostoavanto, n metri kertaa metri. Sitten otetaan uittolauta; se on lauta, jossa on eräänlainen jousilaite, joka jännittyy kun vetonarusta kiristetään ja löysättäessä lauta ponnahtaa eteenpäin. Vetonarussa on 65m:n kohdalla merkki ja kun se on nostoavannolla, etsin uittolaudan jään alta. Avanto valmiiksi ja koukulla lauta ylös; ensimmäisen verkon naru on nyt jään alla.
Nyt vetonaru viedään nostoavannolle ja verkon pää sidotaan jään alle menevään naruun. Sitten vaan lasketaan selvitelty verkko, alapaulastaan veteen ja yläpaula jää vyyhdelle avannon reunalle. Siitä sitten vedellään rauhallisesti verkkoa jään alle. Kalastan 3/5 metrisillä verkoilla ja vetovastus on melko kova, joten malttia. Tuo 3/5 tarkoittaa 5metriä korkeata verkkoa, joka on pystyriimutettu 3 metrin välein 3metriä korkeaksi.
Kun sitten koko verkko on jään alla, sahataan verkkojadan suuntaisesti 20-30cm viilto avannon reunaan, sitten otetaan 2m pitkä naru, alapäähän iso pronssilukko ja yläpäähän 30cm pitkä oksa keskeltä kiinni. Nyt naru uitellaan siihen viiltoon, alapää jo vedessä. Sitten tämä poikkioksa peitellään lumisohjolla tiukasti ja meillä on nostonaru valmiina. Nyt verkkoon liitetään muovilukon kanssa toinen naru, verkko lasketaan pohjaan ja sitten naruun lenkki ja nostonarun lukkoon kiinni. Sama menettely verkkojadan alapäässä. Nostonaru saadaan ylös isolla, varrellisella koukulla verkon kokemista varten.
Näin menetellään kolmeen muuhunkin suuntaan. Täytyy muistaa, että "tyhjään" vetonaruun pitää panna pari pronssilukkoa painoksi jotta kelluva naru ei jäätyisi kiinni varsinkin jos vettä on alle 5metriä.
Talvikalastus vaatii jonkinverran karua luonnetta, varsinkin keskitalvella kun pakkasta saattaa olla jopa yli kaksikymmentä astetta ja tuuli tuiskuttaa lunta päin naamaa. No, se on hyvää vastapainoa meidän muuten niin helppoon elämisen tapaan; kaikkea työtä helpottavia laitteita kun on vaikka mitä. No, täytyy tunnustaa, mönkijän ja peräkärryn kanssa minäkin kyllä kalastusreissut teen, veden syvyys tarkastetaan kaikuluotaimella jne. Avannot sentään pitää sahata, jotkut tekevät senkin pitkälaippaisella moottorisahalla, sohjot poistaa reikälapiolla jne. No, kyllä esim kolmireikäisen verkkosysteemin avaamisessa jopa hiki tulee jos on sattunut yön yli runsaat kaksikymmentä pakkasastetta ja varsinkin silloin kun jään paksuus huitelee yli puolessa metrissä, avanto kun pitää avartaa sieltä alapuolelta myös aika-ajoin, se kun umpeutuu muuten.
Yli viisikymmentä vuotta olen noilla talviverkoilla puljaillut eikä vieläkään yhtäkään talvea ole jäänyt väliin, olisikohan tämä aidsin veroinen tauti; vain kuolema vapauttaa. Tiedä häntä.
Talviverkkokalastusta esiteltäessä yleinen väite on, ettei talvella verkkoja tarvitse kokea kuin kerran viikossa; järjetön väittämä; kaksikin asiaa, kun kala kuolee verkkoon, millä sen sitten verestät, toisekseen poislaskettavat yksilöt ovat takuuvarmasti kuolleita. Kaikki saaliskalani verestän jo heti veneessä tai avannolla; kalan liha säilyy maukkaampana ja tuoreempana. Vuosikymmenien kokemuksella pystyn sanomaan, että suomalainen kalastaja on melkoisen tumpelo kalankäsittelyssä.
Verkkokalastus on minulle kalastusmuoto, jolla on mielestäni melkoinen teho, jos verkot ovat laadukkaita; tavaratalosta ostetut mökkiverkot sitten asia erikseen, ensinmainitusta seikasta johtuen sulan veden aikaan laitan verkot, yleensä 2-3, kolme metrisiä, komekymmentä pitkiä pystyriimuverkkoja, jotka ovat kolmeen metriin   pystyriimutettuja viidestä metristä. Tämä edellämainittu koskee kuhan ja siian kalastusta.
Kalaa pyydän vain omaksi tarpeekseni.

Talvikalastusvälineitä

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Millä välineillä kalastan

Katiskakalastus
Hyviä katiskoita yleiskalastukseen ovat; http://shop.kivikangas.fi/PublishedService?file=page&pageID=3&action=view&groupID=981
Ylläolevasta löytyy kohtuuhintaisia ja toimivia katiskoita. Olen kalastanut pikkuteholla ja saaliskalojen kirjo on melkoinen mittava.
Talvisin saan matikkaa, ahventa, särkeä ja pikkuisia kuhanpoikasia; laskettu luonnollisestikkin takaisin uimaan. Talvella muuten hiljaista kalansaantia (pl made), voi hieman auttaa sijoittamalla katiskan syöttipussiin kauraryynejä, vaaleaa leipää yms. Parantaa kalantuloa melkoisesti.
Keväällä sitten aivan rannan läheisyydestä, haukea, ahventa ja  särkeä, varsinkaan kutuaikaan, kalantulolla ei ole juuri määrää. Sitä tulee ja paljon.
Juhannuksen jälkeen hiljenee ja on aika siirtää katiskat syvempään ja karikoiden vierille; paikkaa kannattaa vaihtaa usein.
Loppukesällä taas särki ja ahven siirtyvät matalampaan ja kaislikkojen reunoille, sieltä kalaa.
Talvi kun tulee; katiskojen paikat tulee miettiä tarkoin, et juurikaan pysty paikkoja vaihtelemaan. Ns juuman rinteet, jyrkät matalan ja syvän alueet ovat talvisin hyviä paikkoja ja saalista tulee, joskin harvakseltaan niinkuin muistakin pyytimistä.
Katiskapyynti on yksi ekologisimmista pyyntimuodoista, valikoivaa, kalat eivät havaskatiskassa vahingoitu jos kalastaja käy päivittäin kokemansa pyytimet.
Väitetään, että katiska on laiskan miehen pyydys; jos kalaa halutaan, katiskaa pitää hoitaa, vaihtaa paikkaa, pestä ja tarkistaa nielujen kunto; kyllä katiskamiehelläkin hommaa riittää, varsinkin jos kalaa aikoo saada.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kalan ostaminen

Kaikkihan eivät luonnollisestikkaan pysty itse kalastamaan; siis kalanostajan vinkeiksi, koskien kotimaista villikalaa.
Kun olet aikeissa ostaa kalaa, katso ensimmäiseksi ns pyöreän kalan kohdalla, onko kala verestetty; siis tuoretta verta katkaistuissa kiduskaarissa, kiduskaaret helakan punaisia. Ellei, älä osta; minkinrehua. Tämä koskee ns kookkaita kaloja.
Pikkusiiat, muikut ja silakat/kilohailit; ota kala talkasuomujen(viimeisen eväparin kohta), kohdalta käteesi, jos kala "nöyrtyy", siis taipuu mutkalle enemmän kuin 90astetta, jätä ostamatta.
Jos esim kuhafile on normaali lautaselle mahtuva; se on alamittaisesta kuhasta kotoisin.
Onneksi monet esim torikauppiaat, myyvät ulkopuolelta tukun ostamaansa kuhaa ja se on usein kunnollista.
Suhtaudu kriittisesti ns puhkottuun muikkuun.
Jos kalan pinnalla on limaa; jätä ostamatta. Tuore kala on pinnaltaan kirkasta; värit selviä.
Marketeista tuskin saat tuoretta kalaa. Usein satoja kilometrejä kuljetettua ja vuorokausien vanhaa. En ostaisi.
Jos tunnet esim paikallisen ammattikalastajan; sinulla saattaa olla mahdollisuus saada hyvänlaatuista kotimaista kalaa kohtuuhintaan.
Kun puhutaan kalasta; unohda norjalaiset/chileläiset kassilohet, korkeintaan kotimainen kirjolohi voisi olla vaihtoehto. Kuitenkin, muista; kasvatettuun kalaan dumpataan väriaineita, antibiootteja jne, todella paljon.
Molemmat vaihtoehdot saastuttavat luontoa todella paljon. Sama koskee siikaa ja nieriää kuin monia muitakin kasvatettuja kaloja.
Oli se tänä aamuna aivan upea auringonpaiste. Kalaa ei kummemmin tullut, 1,1kg kuha, (punnitsin saalispäiväkirjaa varten), vapautin takaisin syvyyksiin. Eilen sain parikiloisen, joten ihmeempää kalantarvetta pakastimessaolleiden lisäksi esiintynyt.
Paistettu kuha vuolukerman kanssa; voiko parempaa olla.
Tänään sentään pilkkimiehiäkin järvellä ja eräs hirvitteli kun laskin kuhan takaisin uimaan; noin komea kala, joopa joo, komea ja komea.
Tämän talven suurin yksilö muuten 7,9kg. Yläkuva.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kotimainen kala

Minun kala-aittani
Aloitan tämän blogini äärimmäisen tuskastuneena kotimaisen kalan tilaan, niin kaupoissa kuin kotipöydässäkin.
Kalastan, väheksymättä mitään kalaa. Omiksi tarpeikseni kalastan, en varsinaisesti harrasteekseni, tai toisaalta, miten sen nyt ottaakaan.
Kalastanut olen pl pikkupojan onkivuodet; yli 50 vuotta ja edelleenkin kesät talvet. Katiskoilla ja verkoilla saaliini olen saanut, pitänyt saalispäiväkirjaa vuosikymmenet.
Parhaat oppini olen kalankäsittelyssä saanut 70-luvulla Veijo Vanamolta ja Jaakko Kolmoselta; vielä tänäkin päivänä pätevät.
Katsellessani kauppojen kalatiskejä; pangasiuksia, puna-ahvenia, norjalaista kassilohta, kirjolohta jne. Surkeata.
Sitten jos kotimaisia villikaloja löytyy, ensimmäiseksi kiinnittää huomiotani alamittaisten kuhien yleisyys, harvoin löytyy haukea, lahnaa, ahventa. Särki, oivallinen ruokakala puuttuu kokonaan ja made ainoastaan sesonkikalana. Kaiken kukkuraksi pyöreässä kalassa löytyy harvoin verestettyjä, siis oikein käsiteltyjä ja sehän tulee tehdä pyyntipaikalla.
Ylläolevan pohjalta ajattelin tätä blogiani, minulle uusi harrastus, jatkaa.