torstai 24. huhtikuuta 2014

Verkkojen merkintä ja vähän muuta.

Tämmöinen kaunis kevätaamuhan se oli; kunhan selvisin sieltä veneenlaskuluiskalta ulos lahdesta. Asia nyt oli niin, että lahden suu oli niin täynnä verkkoja, että meikäläisellekkin, jo hieman kokeneemmalle oli vaikeuksia selvittää tiensä ulos lahdesta.
Onhan se niinkin, että verkkojata on selkeä kun kummassakin päässä on lailliset tuplaliput. Kylläpä hyvinkin mutta kun lahdensuulla on jatoja kymmenkunta ja kun lahdensuu on vain vajaat 500m leveä. Siinä onkin hieman miettimistä, mitkä liput kuuluvat mihinkin jataan.
Yksinkertainen asia olisi, jos jokaisen verkon jälkeen olisi pienikin havaittava pola, helpottaisi asiaa kummasti. Itse käytän merkintätapaa, jossa pohjaverkoissa on keltainen miltei jalkapallon kokoinen koho aina 30m välein.
Ongelma kyseisellä järvellä on, että keskisyvyys on vain 2,5m, jolloin perusverkon, 1,8m, yläpuolelle jää vettä maksimissaan 1,5m ja pääsääntöisesti ei sitäkään. Luulisi arvon kalastajien arvostavan verkkokalustoaan edes senverran, että tuosta lainvaatimuksesta hieman petrattaisiin, se olisi kaikkien etu.
Ulappa-alueella, niinkuin kuvastakin näkyy, mitään tungosta ei ole. Tämän ruuhkan saa aikaan kuhankutu, ainakin odotettava. Lahdensuun alueella on lukuisia kuhan kutupenkereitä ja siksi tämä ruuhka ko alueella.
Se kuhan kutupyynti on yksi järjettömimpiä hommia mitä tiedän; voisi verrata kun pakkasella kusaisee housuihinsa, hetken lämmittää mutta sitten entistä kylmempi.
Muistaa pitäisi, että jokaista keväistä koiraspuolista saaliskuhaa kohden kuolee, jopa miljoona mätimunaa särkikalojen ja ahventen suihin. Koiraskuha kun vartioi mätiä kutupaikalla kuoriutumiseen asti.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kaunis kevätaamu järvellä.

 
Tämmöisenä aukeni kevätaamu; 19.4. klo 07,00. Kun ei ollut kiirettä, verkkoja oli vain runsaat 200m vedessä, pyhien välinen arki, siis ei mitään kiirettä, joten ajelin sähköperämoottorilla, nojaillen selkääni ylöskipattuun perämoottoriin.

On se vain uskomaton fiilis ajella siten, että perälaineiden liplatuskin kuuluu; telkkäkoiraatkaan eivät häiriintyneet ja ihan vierestä sain ajella.
 Nykyisessä systeemissäni homma pelaa siten, että sähköperämoottorilla ajetaan verkkojadan vieressä ja nostetaan verkko veneeseen. Eteen ja pakkia käyttäen homma toimii siten, että mitään mahdollisuutta sotkeutua verkkoon ei ole. Sähköperämoottori on aina käyttövalmis; käännä itseen päin, pakki, poistäin eteen. Simppeliä.
Sittenkun verkko on nostettu veneeseen ja tullaan päätylipulle; seis.
Sitten aletaan laskea verkkoa takaisin; kone peruutukselle ja 1-asennolla hiljalleen liutellaan takaisinpäin. Siksi mahdollisimman hiljainen laskuvauhti, että pohjaverkkoihin saadaan mahdollisimman suuri löysyys. Ohjailu onnistuu aivan normaalisti kahvaa kääntelemällä. Näillä systeemeillä en soutumiestä tarvitse, enkä huoli. Laitteistoni hoitaa hyvänkin soutumiehen hommat ja minun ei tarvitse komennella ketään.
Tuo hankain, mikä kuvassa näkyy, on verkon stoppari, roudarinteipillä hoidettu, ettei liina jumitu ulokkeihin.
Akkupatteri veneessäni on runsaat 150ah, mittari kertoo reissun jälkeen, josko lataustarvetta olisi. Akut siis ovat erillisiä, -kytketty molempiin akkuihin ja +pikaliittimellä vaihdetaan "väsynyt" akku tuoreeseen.
Noin tunnin kalastussessio pudottaa 14v lepojännitteen tuonne +/- 13v, siis ei kovin paljon vaikka ajelenkin tuolla 5-asennolla joskus parikymmentä minuuttiakin kerrallaan.
Moottori on normaali Min-Kotan 30 ja se on aivan riittävä tämmöisen 4mx160cm  veneen siirtelyyn n 3knot maksimissaan 5-asennolla.
En oikein koskaan vuosikymmeniä kestäneen kalastajaurani aikana ole mieltänyt sähköperämoottorin monikäyttöisyyttä kalahommissa. No, toki uistelukäytössä mutta kun minä kalastelen vain verkoilla, katiskoilla ja rysillä.
Nuo pidemmät ja kiireisemmät siirtymät ajelen tuolla 5-heppaisella ja se on aivan riittävä kone minun käyttööni. Ylipäätään, minulla ei ole kiirettä minnekkään, koska tiedän, että kiire maksaa rahaa.
Olisikohan niin, että olen ihan itse kehitellyt erilaisista mahdollisuuksista parhaan mahdollisen systeemin; minun käyttööni.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kalaveneen testailua.


Ylläolevassa kuvassa näkyy uusi systeemini. Edessä vasemmalla, Min-Kota sähkömoottori, joka on käytössä pyydyksiä laskiessa ja nostaessa. Käyttökahva on käden ulottuvilla ja jatkuvasti käyttövalmiina. Kitkaliittimellä voidaan moottori lukita tiettyyn asentoon ja antaa pyöriä, silti kahvan kääntely on mahdollista.
Polttomoottori taas on siirtymisiä varten. Tuo 5hp:n kone riittää kuljettamaan tätä runsaan 4metristä ja 1,65m leveätä venettä aivan riittävän rivakasti. Vasemmalla s-moottorin alapuolella on kaikuluotaimen anturi. Kaiku on pelkästään syvyys ja pintalämpöilmaisua varten. Tuo sininen laatikko on jäähdytysboxi ja toimii jäärouheella, jota teen kotona jääkoneessa. Aamun jäät valmistan illalla ja säilytän pakastimessa yön yli.
Eilen sitten kävin testaamassa järjestelmäni; laskin pari 75m verkkoa ulappasyvänteen penkkaan. Teknisesti tuo s-moottorin käyttö laskiessa toimi kuin unelma, ei todellakaan tarvinnut soutumiestä vaikka laskin lievään vastatuuleen n 3-4m/s.
Aamulla sitten nähdään mitä Ahti suo.

Min-Kotan "konehuone", 2x75ah vapaa-ajanakkua. Pitäisi riittää muutaman tunnin ajoon.