lauantai 29. joulukuuta 2012

Tänään melko mielenkiintoinen sää.


Tänään varsin mielenkiintoinen sää. Pakkasta -15astetta, tyyntä, sankka sumu, järvellä vähemmän mutta kuuraiset puut loivat uskomattoman kauniin talvimaiseman koko luontoon. Kalaa ei nyt varsin kaksisesti tullut mutta upea järvimaisema korvasi osittain asian.
Tyynellä pakkassäällä ihmisellä tuntuu kuin olisi jossain avaruusmaisemassa; palelevat sormet aluksi hieman häiritsivät kun neopreenihanskat eivät olleetkaa aivan kuivuneet yön aikana. No, kymmenen minuutin kuluttua kädet lämpenivät, on se neopreeni ihme materiaali.
Näiden kuvien myötä terveisiä tuttavaperheelleni Ecuadoriin, Alfille, Luisille, Esthellelle ja pikkuiselle Chaska Asirille. Kuvissa näkyy kotiseutujemme lämpötilaero; Ecuadorissa päivä +25astetta, yö +18astetta....meillä päivä/yö -15astetta. Perustelen näitä terveisiäni sillä, että vaikka blogini lukijoita on ympäri maailman; Ecuadorista tuskin muut kuin Camuendon perhe.
Vähän se meikäläisenkin naamaa rypistelee tuo lämpötila, vaikkei se asteissa niin paljon mutta se sumu lisää purevuutta.
 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Talvikalastuksen haasteita.

 
Melkoisen vaarallisia ovat jäät tänä talvena. Kuvassa suhdeluvuksi puukkoni, 100mm terä ja kahva. Ei ole teräsjää kovinkaan paljon päälle 100mm:n. Puukko on muuten oma tekeleeni; Brusletton norjalainen terä (mielestäni ehkä paras mahdollinen kalastajan puukoksi, merellekkin). Kahva on poronluuta, suomalaista visakoivua, messinkiä ja nahkaa.
Terän kärki on muuten siellä jään alapuolisella osalla; teräsjäätä.

Uutta reikää tehty uuden verkkojadan saamiseksi jään alle.

 

Kalastaja pärjäilee talvellakin yksikseen; siitä juoksee naru vastakkaiseen avantoon, sitten verkko avannon reunalle ja narusta vedetään se takaisin syvyyksiin. Kalaakin tuli edes vähän, pari kaksikiloista ja yksi puolitoistakiloinen kuha. Poikkeuksellisesti minulla on tässä jadassa 55mm verkko; siikaa kun tekisi mieli. Saas nähdä huomenissa. On muuten mielenkiintoista lukea aina sillointällöin kalastajien mielipide, että ei talviverkkoja tarvitse kokea kuin muutaman päivän välein koska vesi on niin kylmää; no onhan se, eilinen mittaus, pintaveden lämpötila +3astetta. Kuitenkin, kuha kuolee vuorokaudessa verkkoon ja silloin verestäminen ei onnistu. Verestäminen välittömästi pyynnin yhteydessä on ehdoton kalan maun ja säilyvyyden takia. Valitettavasti tuolla kaupan tiskissä makaava kuha on aniharvoin verestetty, joskus kidukset katkaistu mutta kalastaja näkee heti, että vasta tukkurilla; ei ole verestetty.
Mateen kohdalla pätee aivan sama; en ole vielä koskaan nähnyt kalatiskillä verestettyä madetta. Made muuten on läpivuotinen herkku, ei mikään talven kala; mädin vuoksi talvinen made on saanut talvikalan maineen.
Madekatiskoitakin tuolla jään alla on jo muutama. Ihmeen hyvä kysyntä jo tähän aikaan mateesta, tukkurikin maksaisi kohtuullisesti, vaan menee tuo kaupaksi ilman tukkuriakin.

Ei se muuten kummoinenkaan lasti mönkijän päällä ole tämä talvikalastajan varustus. Takana kaira, jääsaha, lapio. Keltainen pytty on verkkokaluston(vaihtoverkot) kuljetusta varten. Sinisessä laatikossa kulkevat kalat jäätymättä ja kesällä viileinä. Sohjokauha verkkopytyssä tarvikepurkin kanssa. Etupäässä vetonaru ja rautalankakoukku nostonarujen saamiseksi jään alta. Varaköysi, 8mm mönkijän vinssin käyttöön, jos kiinni jäädään. Siinä kaikki; alle 500kg:n kokonaismassa.
 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kovin ovat kelit haasteellisia.

Näin hienot urat johtavat pyydyksilleni. Lunta 40cm ja lumen alla vettä 10cm. On siinä mönkijällä selviytymistä eteenpäin. Yön aikana sohjo jäätyy kivikovaksi ja siinä on pysymistä uralla, uran sivuun sortuminen tietää rypemistä sohjolumessa, kyllä on nelivedolle töitä.
Kuhaa on tullut melko mukavasti, syytäkin kun kysyntä on niin hyvä ja hintakin ihan mukava.
Jään alla on 180m verkkoa kolmessa jadassa, 60mm:n solmuvälillä.
Lunta en toivoisi enää yhtään lisää, pikemminkin hieman suojasäätä niin tuo hankala puuterilumi painuisi hieman kasaan ja kulkeminen helpottuisi.
No, eiköhän sitäkin tule.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Jäätiedustelua.

Sunnuntai 9.12.2012 klo 08.30
 
Tulipahan sitten lähdettyä tarkastelemaan jäätilannetta lähijärville. Viikon päivät ollut pakkasta, pari päivää yli -20astetta, olettaisi jonkinlaisen jään jo syntyneen.
No, olihan sitä jäätä, kuvissaolevassa järvessä 15cm ja isommassa 10cm. Ei vielä muutamaan päivään asiaa jäälle; kulkuneuvo kun painaa nelisensataa kiloa varusteineen ja omapainokin siellä satasen pintaan.
Eiköhän tuosta ensi viikolla jo saada riittävästi jäätä; kunhan mittailen sellaiset 20cm niin sitten voi jo ajatella parin verkkojadan verran jään alle, narut ovat jo paikallaan, sulan veden aikana jo laittelin, helpottaa hommia.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Avovesikausi päättyi

Näin se päättyi, iltahämärissä, viimeinen kuorma ja vene, siis avovesikausi 2012, liittyessään kalastuskausieni pitkään jonoon. Lunta sateli jo melkoisesti ja pakkanen -11astetta.
Kausi oli kaikenkaikkiaankin haastava; kalaa tuli n 30% vähemmän kuin edellisellä kaudella ja se ei johtunut kalojen vähyydestä. Kalaahan kyllä meillä on mutta kun kuhakin piti etsiä 25m syvänteiden ja runsaan metrin rantasyvyyksien väliltä; se on melkoista hakemista.
Verkkoja minulla oli aivan pinnassa, syvänteiden päällä, välivedessä n 1-1,5m pinnasta ja sitten pohjassa; 20m syvällä ja 10m syvällä.
Kaikista tuli, mutta harvakseen. Syitäkin olen etsiskellyt, niinhän kalamies aina tekee (peiliin en kyllä katsonut), osatekijöinä oletin kylmän ja itäpuolen tuulisen kesän, vesi koko kesän tulvakorkeudessa ja kylmää. Luulisi noiden olosuhteiden harmittavan kuhaakin; no niukastihan sitä tuli kalastuspäiväkirjaan merkityksi. Haukea taas tuli poikkeuksellisen paljon, ylitti kuhasaaliin ensimmäisen kerran. Ahven oli kuhan tavoin hakusessa, särkikalaa tuli kuitenkin mukavan runsaasti. Rapua tuli yllättävänkin hyvin mutta aivan onnettoman pientä; vain runsas kolmasosa myyntikelpoista.
Eipä ollut eteläisellä naapurillakaan kalansaaliin kanssa yhtään paremmin. Haapsalussa käydessäni, kalatiskillä oli oikeastaan vain silakkaa, haukea, madetta ja hieman pienehköä taimenta. Ei kuhaa. Mailailin kaverilleni Peipsijärvelle; sama tilanne, säätila; tuulet, sateet, kylmyys ja korkea vedenpinta haittasivat kuhanpyyntiä.
Jäitä odotellaan ja saadaankin, yli kymmenen asteen pakkasia luvassa miltei viikonpäivät; lupaa hyvää talvikautta.

tiistai 27. marraskuuta 2012

EU:n kalastuslaivasto

EU:ssa toimii suuri määrä kaikenkokoisia kalastusaluksia. Nämä sijaitsevat Irlannissa. © Lionel Flageul
Kalastuaaluksia satamassa. Pieniä kalastusaluksia Irlannista.
http://yle.fi/uutiset/komissaari_eun_kalastuslaivastoa_leikattava_rajusti/5852722
EU yrittää vaiko vain yrittää tehdä jotain ns "kalatehtaiden"=valtavat troolarit, jotka kalastavat 90% merelläolopäivistään EU:n vesien ulkopuolella.
http://yle.fi/uutiset/eu_ryostokalastaa_ja_ajaa_kestavaa_kalastusta_-_tah/6391129
Ylläoleva linkki kertonee jotain EU:n toimista kalastuksen, säätelyssä. Toisaalta on suojelevinaan kalakantoja ja toisaalta hyväksyy ylisuuren kalastuslaivaston, siis ryöstökalastuksen; pahimpana esimerkkinä Espanjan kalastuslaivasto.
Kaikenkaikkiaan maailmalla on kalastus muodostunut, kansainvälisistä määräyksistä huolimatta, totaaliseksi luonnonvarojen tuhoamiseksi. Samalla tuhotaan pienimuotoinen rannikkokalastus ja riistetään kehitysmaiden kalastajilta toimeentulo.
Pienemmässä mittakaavassa esim Itämeren alueella kalastuskiintiöistä huolimatta, mm lohia kalastetaan ns pimeinä saaliina melko mittavia määriä, vaellussiika on häviämässä, turskakannat on tuhottu melko tehokkaasti, silakka- ja kilohailisaaliit ovat supistuneet murto-osaan entisestään ja saaliit menevät kalavalkuaiseksi minkkitarhoille tai kalarehutehtaille. Kalastajien tulee saada enemmän ja enemmän saalista rehukalan huonosta hinnasta johtuen.
Toisaalta, EU tukee esim Suomen kalastuselinkeinoa 60 000 000,00€/v (v2009), toisinsanoen 25 000,00€/tukikelpoinen ammattikalastaja, siis kalastaja, joka saa enemmän kuin 30% verotettavista tuloistaan kalastuksesta.
Miten tähän on jouduttu? Troolikalastus, valtavat troolarilaivastot, emoaluksineen; pohjatrooli, pelaaginen trooli ja kurenuotta, ovat pyydyksiä, jotka tuhoavat sivusaaliina käsittämättömiä määriä uhanalaisia lajeja. Nämä laivastot ovat mittakaavassaan aivan järjettömän suuria kalakantoihin nähden ja siirtyessään rannikon tuntumaan, hävittävät pienkalastajan toimeentulon totaalisesti. Näin maailmanlaajuisesti.
Suomessa sisävesilläkin yleistynyt troolikalastus on osoittautunut tehokkuudessaan uhaksi kalakannoille, jopa tuhonnutkin niitä; mm Inarinjärven muikkukannat tuhoutuivat muutamassa vuodessa.
Nuottaus vielä jotenkin menettelee mutta valikoimaton troolaus on pienvesien kalakantojen surma ja uhka mm osa-aikaiselle ja pienimuotoiselle kalastukselle. Vanha totuus on, että kysynnän ja tarjonnan laki kalastuksessakin on todella raakaa; saaliin kasvaessa, hinta putoaa, pitää saada saalista lisää ja oravanpyörä on valmis.
Suomessa kalastetaan mm kuhaa, rannikkokalastuksessa aivan kestämättömin kriteerein; ammattilaisilla 49mm verkot sallittuja, siis saaliina kuhaa, joka ei pääsääntöisesti olekoskaan kutenut. Ko verkoilla saadaan kuhaa, jonka koko on keskimäärin, pituus, 35cm, paino n 400-500g. Siis eräänlaista ryöstökalastusta tämäkin. Saalis on täysin istutusten varassa.
Omat havaintoni vuosikymmenten ajalta kuhan osalta; 50mm verkossa kalaa keskimäärin painoltaan 800g, pikkukuhat usein tukehtuneet. 55mm, keskikoko n 1kg, pikkukuhia ei kuolleina, kunhan päivittäinen kokeminen. 60mm, keskikoko yltää jo 1,5kg ja hieman ylikin.
Ylläoleva kertonee sen, että mitä pienempi silmäkoko, sen useampia pikkukuhia kuolee "hirttäytyneinä".
Hoitokalastuksesta; nykypäivän trendi, sanoisin, troolilla tehtynä kuhanpoikasia, siianpoikasia ja pientä muikkua kuolee toimenpiteessä; lapsi menee pesuveden mukana.
Isoilla kastiskoilla ja rysillä pyynti sitävastoin mahdollistaa em lajien vapauttamisen vahingoittumattomina.
http://esittelyvideo.1g.fi/vesienhoito/hoitokalastusta_tuusulanjarvella.html
Katsokaahan video tarkkaan ja pankaapa merkille lokkien paljous perän vetämisen ajalla.
Kuha mm on arka kala stessaantumaan ja ei heti selviä stressistään; se on lokkien saalispaikka. Sama pätee moneen muuhunkin ns arvokalaan.
Me ihmiset olemme ahneita, tulot eivät tosiaankaan voi aina nousta ja nousta; pätee myös kalastukseen.
Jos kalastus tapahtuisi pelkästään ihmisravinnoksi, pienkalastuksena, (Pentti Linkola hyvä esimerkki), meillä saattaisi kalastajan kalastustulo olla huomattavasti korkeampi kuin harjoittamalla ns tehokalastusta. Luonto kiittäisi.
Olen omalta kohdaltani huomioinut sen, että pienehkö saalis ja korkea jalostusaste tuo kalastajalle leipää pöytään, runsaastikkin.
 
Eli, tämmöistä kalaa, kuha-, hauki-, säyne-, lahna-, särki-, madefilettä. Savustetaan, kylmä- tai lämminsavu. Sitten kala siirretään kuivauslaitteeseen. Pinnalle hieman merisuolaa ja kuivatilliä. Kuivauslaite voi olla ammattimainen kuivuri, kiertoilmasähköuuni tai normaali sähköuuni luukku raollaan, kosteuden poistamiseksi. Lämnpötila +50 astetta ja siinä vuorokausi, mielellään puolitoista. Lopputulos on kovahko, helposti siivutettava makkaramainen tuote. Leivän päällä ohuina siivuina; makkarasta ei kannata edes keskustella.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kalastajatko katoavat...

Olen näinä vuosina miettinyt kalastajien, siis ammattilaisten, kotitarve- ja harrastuskalastajien häviämistä järviltä. Nytkin aamuisin olen saanut käydä aivan yksin kalassa, rannassa on neljä venettä, ei varmaan viikkoihin liikkunut kuin oma veneeni.
Tämännäköistä on nyt järvellä, yksinäinen merkkilippu (minun), muut hävinneet jo yli kaksi kuukautta sitten. Kesällä sentään vielä kauniilla ilmalla joku liikkuu, nyt minulla on tilaa, ahdasta toki ei ole ollut koskaan.
Tämmöistä kalaa ei kukaan arvosta, mukamas "roskakalaa", ei arvosta, sanoisin vielä. Voi tulla sekin aika kun tämäntyyppinen saalis on todella arvossaan. Talous ja hyvinvointi ei voi jatkuvasti kasvaa; aallonpohjassa on pakko käydä määräajoin mutta siellä, ei lähelläkään vielä olla, sanon vielä.
Ihmiset valittelevat kalan kalleutta, sanoisin sen olevan lihaan verrattuna halpaa; nimittäin kun osaa arvostaa aarreaittojamme, vesiämme ja niiden aarteita.
Trendikkäät ihmiset sauvakävelevät, zumbaavat, hikoilevat sileäksi höylätyillä kuntoilu-urilla jne. Minun ei tarvitse, kuntoilen soutamalla, talvisin taistelemalla jääpeitteen kanssa; lihasvoimin. Näin minulle koituu taloudellista hyötyä, psyykkistä ja fyysistä hyötyä ja illalla ei tarvitse kuin ryömiä päivän askareiden jälkeen sänkyyn, kyllä uni tulee ja aamulla sitten ennen päivänvaloa, paljonkin ennen, ylös päivän touhuihin.
Kalastan vuoden jokaisena mahdollisena päivänä, ravintoni sisältää sellaisia kalaherkkuja, joita kaupasta ei edes saa. Madefilettä, savustettuna, kylmäsavustettuna, kuhan poskiliha-/evälihapaistosta, särki-, ahven-, säynesäilykettä. Luettelo on pitkä.
 
Kaikki tietenkin haluaisivat kalastella, kauniina kesäiltana olkihattu päässä, perätuhdolla seisten, vaimon soutessa verkonlaskua, niinpä tietenkin.
Harvalla riittää motivaatiota rypeä tämänsyksyisissä kuravelleissä jo ennen verkoille pääsyä. Kuitenkin, saadakseen kalaa joka päivä, on liikuttava säässä kuin säässä, olosuhteissa kuin olosuhteissa.
Ken ei ole kokenut nälkää, ei osaa arvostaa ruokaa, ken ei ole kokenut luonnon ankaruutta, ei osaa arvostaa sen kauneimpiakaan puolia. Näin se ihmisellä tahtoo mennä.
Kalastuspuolen järjestöammattilaiset hehkuttavat nuorten innostusta vapaa-ajankalastukseen; ovat "leipäpappeja", eivät näe tosiasioita. Tosiasia on se, että ammattikalastajat, kotitarvekalastajat ja jopa harrastuspohjaiset kalastajat vähenevät. Jonkinverran nuoria kiinnostanee tämä vetouisteluharrastus, kaikkine teknisine härpäkkeineen, mutta siihen uppoavat rahat; veneet varusteineen, niihin menee tuhansia euroja vuositasolla; saalis? Alamittaisia kuhia, tietenkin jonkinlaisia elämyksiä mutta niihin nuorilla, harvoilla on varaa. Pienten kuhantumppien kalastaminen, kevätaikaan kuhan kutuaikaan, rantojen läheisyydestä uisteleminen ja yleensäkkin kalastaminen, on törkeätä kalavarojemme suoranaista tuhoamista. Saaliiksi saadaan uroskuhia, joiden tulisi vartioida, hapettaa ja suojella mädinsyöjiltä suvunjatkamistulosta. Lopputuloksena miljoonien kuha-alkioiden tuhoutuminen ennen edes elämän alkua.

Kieltämättä minullakin tämmöisiin oheislaitteisiin uppoaa rahaa, pyydysten lisäksi; satoja euroja mutta ilman niitä ei olisi myöskään herkkuja. Toisaalta, nämä eivät ole mitään kertakäyttölaitteita vaan kestävät vuosia, siis en tuhlaa laadun heikkoudessa.
Kalastus on hieno harrastus, elämäntapa ja taloudellistakin hyötyä syntyy ja kalastuksen hiilijalanjälki ei tarvitse olla suuri, silloinkuin on kyse paikallisesta kalasta, villikalasta.
Kalankasvatus milteipä kaikkine muotoineen, hiilijalanjälki on aivan samaa kuin lihankasvatus Suomessa.
Kotitarvekalastus ei ole oikeastaan rahasta kiinni; pilkkiminen ja onkiminen on jokamiehenoikeutettavaan rinnastettavaa. Saalis tulee hyödyntää. Katiskakaan ei maksa paljon ja on nykyisin tehokas pyydys; investointi suhteessa saaliiseen on aivan varmasti kannattavaa.
Tämmöiseen seesteisen leppoisaan kuvaan päättelen tämänkertaisen juttuni; pitäisipä kelvata olkihattumiehellekkin.

 
 
 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa isomuskin.

No, tulipahan pitkästä aikaa tuommoinen, niin kuin kullankaivaja ilmaisisi, isomuskin; 5,4kg, muiden lisäksi.
Olen alkukauden pyytänyt tuommoisilla 55mm verkoilla ja sitten laittanut yhden jadan 65mm verkkoa. Ero on melko selkeä; 55mm verkolla keskipaino on tuollaista 1,1-1,2kg ja suurimmatkin alle kolmen kilon. Kuitenkin tuo silmäkoko jo takaa sen, että pienemmät, siis takaisin heitettävät eivät tukehdu verkkoon, kuten tapahtuu vuorenvarmasti pienisilmäisemmässä.
Tuo 65mm antaa sitten selkeästi isompaa kalaa; keskipaino tuolla 3,0-3,5kg. Suurin tällä kaudella 8,7kg.
Siispä kalastajan kannattaa käyttää selkeästi isompaa silmäkokoa, 60-65, jopa 80mm.
Lankana näissä isosilmäisissä 60mm+, käytän 4x0,15 multimonofiliä.
Kestäisipä nyt nämä säät tämmöisinä lämpiminä vielä kuukauden verran, saisi vähän sulavesikauden kokonaissaldoa isommaksi.
Jäiden tultua alkaakin sitten tuommoinen 2-3viikon rospuuttokausi, ennen kunnon jäitä. Talven tultua on tarkoitus panostaa myöskin mateenpyyntiin; hyvä madevuosi on odotettavissa, päätellen sulavesikauden mademääristä.
 
Olihan siellä venerannassa vastassa vähän yleisöäkin; tulivat tarkastamaan, josko mitään olen saanut. Liekköhän tässä tulevia kalastajia; ilme ainakin antaisi näin ymmärtää ja toden totta, ei meitä kalastajia liikaa ole Suomenmaassa ammattilaisia ja ei edes harrastajia. Liekköhän tämä homma sitten olevinaan niin raskasta, ettei se sen vuoksi kiinnosta. Henkilökohtaisesti en löydä tästä hommasta kuin hyviä puolia; raikasta ulkoilmaa, epäonnistumisen jälkeen onnistumisen riemua, ei stresssaa, kannustaa yrittämään ja voittamaan vaikeudet. Yksinkertaisesti ilmaistuna; mielenkiintoista ja haasteellista elämää, ei tarvitse hakea erikseen extreamia.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kalaherkkuja lemmikeille

Kalastuksen sivutuotteena tulee mm fileeratessa nahkoja. Kuivaan nahat koneellisessa kuivurissa, kuivattuna ja oikein säilytettynä säilyvät jopa vuoden. Samoinkuin kalastan tuota särkikalaa, pienimmät särjet, pasurit ja pikkulahnat kuivataan koneessa ja käytetään sellaisenaan lemmikin herkkupaloina. Kuivausprosessissa ruodot haurastuvat ja pehmenevät.
 
Kuivattua särkeä. Koiralle ja kissalle herkkupala sellaisenaan. Kala on ravintoa, joka aikaansaa mm hyvän kiiltävän turkin ja on sopivan karkeaa purtavaa ja puhdistaa näinollen hampaita. Meillä tätä kuivakalaa käytetään kanoillekkin; rouhittuna. 
 
Kuivattuja kuhan ja hauennahkoja. Varsinkin koiralle suurte herkkua. Ravitsevaa ja karkeaa purtavaa, sopivaa voimistelua ikenille ja puhdistaa hampaita.
Meillä lähes kaikki perkuujäte käytetään kotieläintaloudessa; kanoille perkkeet sellaisenaan keitetään, kanat sitten plokkaavat syömäkelpisen osan ja loppu menee kasvimaalle lannoitteeksi.
Kotimainen villikala on siksi arvokasta luonnonvaraa ja kaikenlisäksi uusiutuvaa, että sitä ei kannata käyttää tuhlaillen. Kerran vedin nyljetyn mateennahan puukontupen päälle ja kuivasin koko roskan kuivurissa +50asteen lämmössä. Lopputulos oli hieno ja kun lakkasin sen mattavärisellä lakalla, niin ei se sitten kauan minulla ollut kun eräs asiakkaani halusi sen välttämättä ostaa. Myinhän minä kun kauppiaskin olen.
 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Savukalatahnaa

Tämännäköistä savukalatahnaa tehtiin meillä tänään ja tietysti kotimaisesta villikalasta, savukuhasta.
Savukalatahna;
- savustettua kuhaa                                  400g
- ruohosipuli/tuorejuustoa                       200g
- pippuri,Castello kalamaustetta             100g
- aromisuolaa                                           1tl
- voimariinia                                             50g
- smetanaa                                                 2rl
Sekoita koko massa tehosekoittimella tasaiseksi massaksi ja laita jääkaappiin jäähtymään.
Kyllä kelpaa sivellä esim paahtoleivälle, ruisleivälle, saaristolaisleivälle jne.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kalakeitto kuhasta

Tässäpä ainekset kunnon kalakeittoon. Kaikkien suomalaisten tuntema kalastaja Pentti Linkola joskus, ehkä vähän provosoivastikkin, lausahti; kuhassa ei muuta hyvää ole kuin evä- ja poskilihat. Osittain samaa mieltä mutta vain osittain.
Kuvan kalanosat menevät kalakauppiaan käsittelyssä joko ekojätteeseen tai kalajauhotehtaaseen minkinruuaksi. Törkeätä haaskausta.
Kalakeitto: kiehauta ko fileerausjäämät höyrykattilassa; vain pieni määrä vettä ala-astiassa.
Perkaa kypsät osat ja siirrä sivuun. Keitinliemi talteen.
Kypsennä perunat, 2-3kpl, keitinliemi mukaan, lisää sipulia, porkkanaviipaleita, mausta suolalla ja pippurilla/valkopippurilla maun mukaan. Nokare voita keittoon, persiljaa ja tilliä.
Laita peratut lihat kattilaan, anna hautua muutama minuutti.
Lisää mustaa koskenlaskijaa 3-5cm liemeen; anna hauta.
Jos sitten rakastat chilin makua, lisää sitä omalle lautasellesi; esim chili explosium suoraan myllystä ja sitten nauttimaan.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Savustuslaitteen lisätuunausta

Tulipahan sitten laiteltua vähä elektroniikkaa lisää tuonne savustuslaitteeseeni;
Tämä ylempi mittari on ollut käytössä jo koko savustimen toiminta-ajan, siitä näkee savustimen lakilämpötilan.
Tämä alempi tuli asennettua tänään; siitä näkee savustettavan lihan/kalan sisälämpötilan. Oikeanpuoleiseen lukuun voi asettaa ns hälytyslämpötilan. Mittari alkaa piipata kun asetettu lämpötila on saavutettu. Joku voisi sanoa, että turhaa kikkailua; eipä olekkaan. Rasvaisen kalan/lihan sisäläpötila poikkeaa huomattavasti toisistaan. Silloinkun halutaan paras mahdollinen tulos savustuksessa; miksi ei käyttäisi nykytekniikkaa?
Kun valmistan tuotetta, miksen tekisi siitä mahdollisimman hyvänlaatuista kun tekniset seikat vielä auttavat päämäärään pääsemisessä.
Silloinkun halutaan mahdollisimman mehevää ja kuitenkin kypsää tuotetta; ylempi lämpötila kertoo maksimilämmön ja alempi tuotteen sisälämmön. Matalahko lakilämpö ja pitkä savustusaika tuottavat mehukkaan lopputuotteen ja  sitten sisälämpö kertoo kypsyysasteen. Siitä se sitten syntyy mahdollisimman hyvä tuote.
 

Taitaa tulla talvi

Tämmöiseltä näytti tänä aamuna venevalkamani, vesi älyttömän korkealla, pakkasta -9,0astetta, sumuinen järvi.
Näin mietteliään näköinen oli kalastajan ilme aamusella, vähän parani kun tuli kolme kelpo lahnaa ja kuhiakin muutama.
Nyt eletään aikaa kun uistinkalastaja on jo rasvannut kelansa, nostanut vapansa orsille, kesämökkikalastajat jo aikoja sitten lopettaneet pyyntinsä.
Nyt kysytään kalastajalta sitä jotain; kylmää, kosteata, vedet korkealla/häiritsee kalojen käyttäytymistä. Niin se vain on tuon luonnon kanssa, sopeutumista, verkot jäätyvät käsiin, näppejä palelee, sitkeyttä, periksi ei saa antaa.
Kyllä kalastaja Suomessa aina saaliinsa saa, elantonsa hankkii, kysytään vain ahkeruutta, neuvokkuutta saaliin käsittelyssä, hyviä markkinointikanavia ja laadukas tuote on paras mainosmies.

torstai 18. lokakuuta 2012

Ihan perinteistä kuivakalaa.

Tällä viikolla sitten toteutin ajatukseni perinteisen kuivakalan teosta. Tietoa sain, mistäs muualta kuin Eestistä. Katsokaahan hakusanat; vinnudus, kala vinnudus, Kalad suitsu sisse või räästasse kuivama!, särje kuivattamine.
Minäpä sitten perkasin särkiä, päät ja sisälmykset pois, suolaan; kerros suolaa astian pohjalle, sitten kalat, kerros suolaa jne. Merisuola maustettuna sokerilla ja tillillä, se toimii.
Tämmöistä se on se raaka-aine, perattu särki.
Tässä sitten maustesuolaa ja särkiä muovipytyssä. Täällä kalat pidetään vuorokauden verran ja huuhdotaan suola pinnalta pois ja ladotaan kuivausritilälle.
Kuivaus tehdään koneessa, tunti +50asteen lämmössä ja sitten pari vuorokautta +30 asteen lämmössä.
Tämän näköisiä ovat kuivatut särjet. Nauttimisresepti eestiläisittäin; kuuma sauna, kylmä olut ja suolasärkeä. On muuten maukasta.

Tämän näköistä on tuo kuivasärki kun on puukolla rapsuteltu suomut pois ja samoin evät. Eivät muuten tunnu ruodot yhtään nautittaessa. Onpa maailman maukkain pikkusuolainen kylmän oluen seurana.
Kuivakalalaatikkoani kun säilyttelen tuolla saunakamarin hyllyllä ja kun vaimo jo toista kertaa kysyi laatikon sisältöä: laitoin infotekstin kylkeen.
 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tämmöinen vetinen, miltei kalaton aamu.

 
 
 


Tämmöisenä sumuisena aukeni tämä syysaamu 9.10.2012.
Yksinäinen verkkojadan lippu ainoana laiskasti liikkuvana.
Tämä nuori lokki on hamasta harmaasta poikasasustaan lähtien päivystänyt pyydysreissuillani; toki kaverilleni sorvan, pari heitän kaveruuden merkiksi.
 
Tämän näköiseksi muuttui venerantani sankka kuusikko kahden ämmän jälkeen; ensimmäisenä runsas vuosi sitten syysMYRSKY, sitten kesällä tuli toinen ämmä, MOTO. Jälki oli sitten tämännäköistä, ammottava aukko metsikössä.
Tänään ei kalajumalani hymyillyt, miksi hymyilisikään; kuoleva kuu, ei sille kukaan mitään voi, ei tule kalaa. Kolme pientä kuhaa, noin puolikiloisia ja virkeitä; tervemenoa kasvamaan. Katiskoista tuli muutama sorva ja kilon verran särkeä. Meidän kanat saavat kuivattua kalarouhetta.
Mielenkiintoinen asia muuten; kokeilun vuoksi pidin 55mm verkkojataa (60m). Tuli tuommoista +kilo kokoista kuhaa, kaikki hyvin hengissä, sitä pienemmät samoin. Isompia irroitellessa kiinnittyi heti huomio siihen, että kiinnijääneelle kalalle ei tullut kiduskansien yli havaslankoja, tällöinhän kala ei olisi pysty hengittämään ja tukehtuu. Pienemmät taasen olivat uineet lankaa/lankoja suuhunsa ja sitten pyöräyttäneet itsensä pussiin mutta hyvin selvisivät vapauttamiseen asti. 50mm solmuväli, tai sitä pienempi taasen olisi aiheuttanut melkoisen tehokkaasti niin pienen silmän, että ainakin tuommoinen 800-1000g kuha olisi tukehtunut. Siis tuo vähintäänkin 60mm solmuväli tai isompi olisi selkeästi paras ja niinhän se käyttöverkoissani on. Kalaa tulee vähemmän mutta isompia, liian pienet eivät tukeduta itseään kiinnijäätyään ja näin on hyvä, kappalemäärä vähenee, kilomäärä lisääntyy. Meidän vesillämme on muuten 55mm solmuväli alin tai sitten 26mm ja siitä pienempi.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Se liikkuu sittenkin vielä pinnassa...kuha.

Monia viikkoja olen tavoitellut kuhaa tuolta syvistä vesistä; ei sanottavaa tulosta. Sitten rupesi kiinnostamaan miksi 6m korkeissa verkoissa saattoi olla päivässä puolen tusinaakin alle kiloista kuhaa ja aivan yläpaulan tuntumissa. Veden lämpötila 20cm pinnasta +9astetta, kaikuluotaimen mukaan.
Siispä verkot ns väliveteen, n metri pinnasta kohojen varaan ja avot, jopas alkoi tulemaan. Neljä kuhaa eilen ja suurin (kuvassa) 5,7kg.
Saxi-katiska tuntuu pyytävän hyvin kunhan vain muistaa aina laittaa vaaleata leipää syötiksi; ko katiskan nielurakenne on todella tehokas. Kaksi vastakkaista nielua ja puolet nielusta aivan ohutta havasta, langoilla säädettävät nielut. Toimii.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Uusia pyydyksiä/hoitokalastusta.

Tämmöisiä Kivikankaan markkinoimia jättikatiskoita, nimeltään saxi, lähti muutama pyyntiin. Koko 130x80x80, solmuväli 13mm, siis vaakasuoraan asettautuva silmä ei sinällään pyydä, kaksi nielua ja korkea kynnys kalalle palata takaisin.
Huomenaamulla nähdään.
Perusasiana olisi särkikalan hoitopyynti ja samalla sopivat särjet omaksi tai asiakkaiden herkuksi.

torstai 27. syyskuuta 2012

Tämmöinen kuha saaliiksi.

Tämmöinen kuha, 1,2kg tuli muun saaliskalan mukana. Viillot muuten eivät ole hauen hampaiden tekemiä; vanhoja haavoja ja todennäköisesti keväisen kutu-uistelun seurauksia. Tämännäköinen saalis pilaa kyllä kalastajan päivän, onneksi sain pois kärsimästä.
Olen monasti ihmetellyt, miksi Suomessa edelleenkin sallitaan passiiviset koukkupyydykset, saksikoukut ja teikit?
Miksi sitten koukkuihin ei edes vaivauduta laittamaan kunnollistet metalliperukkeet? Ei tarvitsisi kalojen uiskennella koukut suupielissään.
http://kotimainenkala.blogspot.fi/2012_04_01_archive.html
Kuvia viimekevään haukisaaliista.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Uteliaita kysymyksiä.

Tänään verkoillani soudellessa yllättäen tapasin samassa lahdessa venettään pitävään kalastajaan. Vetelin siinä liinaa ylös johon kaveri kysäisi; miten korkea verkko tämä on? No, minä sanoin, että kuusi metriä korkea ja kuusikymmentä pitkä, 60mm solmuväli ja lanka 3x0,15 multimonofil. Miten sen koet? No, yläpaulaa kolmen metrin välein ja liinaa ylös, kunnes alapaula näkyy; takaisin ja sama uudelleen.
Seuraava kysymys oli sitten; miten sinä sen lasket järveen kun hän on aina katsellut, että sinä vaan istut tuhdolla ja vähän soutelet. Minullehan tuli heti mieleen tämä olkihattuinen hemmo, joka seisoo perätuhdolla ja laskee puolitoistametristä verkkoaan vaimon soutaessa; siis mielikuva, vanhoista valokuvista tuttu.
Tässä pytyssä 60m pitkä, 4m korkea 13mm pohjaverkko valmiina laskettavaksi pyyntiin, miltei pintaan. Särkikalaa ruuakseni ja myyntituotteeksi.
Oranssit polat ovat kohoja, joilla verkko pintaan ja tuo iso keltainen tulee puoliväliin verkkoa uistinmiesten havahduttamiseksi. Lasketaan ylä- ja alapaula erillään veteen, tuuli soutajana ja pidetään huoli, että paulat eivät sekaannu. Polat 3m:n välein ja loppupäähän kaksilippuinen merkkisalko, siinä se.
Toivottavasti aamulla on särkeä ja salakkaa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ravustuksesta.

Tämmöisiä rapuja kun kauden aikana olisi tullut enemmänkin, pituus 14,5cm; tosiasia kuitenkin on, että tähän päivään mennessä olen saanut 453 kpl yli 11cm rapuja, siis myyntiin, 818 kpl alle ko mitan siis takaisin järveen. Vuosikausien huonoin tulos.
Rapukantamme on kääpiöitynyt melkoisen vahvasti; ravustusta tulisi lisätä mutta kun eivät nykyihmiset viitsi rypeä tuolla järvellä, pyytää syöttikalat, vaihtaa uudet syötit pari kertaa vuorokaudessa. Ravusta maksetaan minulle 1,50€, 11-12cm ravuista, isommista 2,00€. Ei se ihan huonosti ole.
Meillä ei pakasterapuja osteta, saksipuolet jäävät kotiin, siis yli 11cm, niitäkin sentään tuli toistasataa kappaletta ja ylikin.
Tänään sitten ensimmäisen kerran eläissäni tapasin eräässä merrassa ravun, alle 5cm ja ravun n 4cm. Ensinmainittu oli aivan pehmytkuorinen ja pienemmällä ei kuorta sanottavastikkaan.
Siis epäilekseni järven liian tiheästä rapukannasta näyttäisi olevan tosiasia. Ravuilla on ravinto todella vähissä ja rapukanta aivan liian tiheä.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Nyt näyttäisi, että kuhaa alkaa nousta.

Nytpä sitä kuhaa näyttäisi alkavan tulla; tämän päivän saalis 5,5 filekiloa. Ei hassummin. Pyynnissä 60mmx6mx60m verkot ja pohjassa. Kuhat pääsääntöisesti metri yläpaulasta alaspäin.
Tämä kaunokainen oli painoltaan 4,5 kg; paras koko saaliskuhalle, tulee hyvä fileeraussaanto, yli 50% ja poskilihatkin jo kunnolliset, miltei normaalin lihapullan kokoa mutta maku suorastaan taivaallinen, kannattaa kokeilla.
Viime vuoden tämän ajanjakson kuhasaalis yli 50 filekiloa, tänä kesänä on jääty n 15 kiloon, tosin tämänpäiväinen saalis korjasi tilastoa; vuodet eivät ole veljeksiä.
Kuriositeettina mainittakoon, että pienin kuha tänään oli 0,5kg, 40cm pitkä, ei selvinnyt vapauteen, joten joutui saaliin sekaan. Suomessa kuhan alamitta on törkeän pieni, 37cm ja sekin mitattuna suomalaisittain pyrstön pisimpään osaan kun keski-eurooppalainen mittaus suoritetaan pyrstön lyhimpiin ruoteisiin. Siis sallimme kalastuksen joka laillisesti kohdistuu kutemattomiinkin yksilöihin!
Kaikki verkkoni valmistetaan nykyisin Viitanetissä, Tallinnassa. Verkkojen liinat tulevat Kiinasta ja pauloitustyö tehdään Tallinnassa ja silmäjako on saarenmaalaisten kalastajien vuosikymmenten aikana hyväksi kokema. Kannattaa lähteä verkko-ostoksille etelänaapuriin, ei tarvitse pettyä ja tarjontaa löytyy jokaiseen makuun. Viitanetin "tehopakkaus", myymälänhoitaja Ingrid muuten puhuu melko hyvin suomeakin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Savustettua ahventa ja särkeä.

Tänään sitten tehtiin neljä tämmöistä korillista savusärkeä ja savuahventa. Sikäli erillinen projekti, että savustin kalat melko miedolla savulla ja sitten savustuksen jälkeen sirottelin mausteseoksen kalojen päälle ja jätin uuniin tunniksi. Lämmityksen suljin; siis kala oli siellä hiljalleen jäähtymässä ja maustumassa, sitten korit jääkaappiin.
Maukasta tuli.
No, vaimo keksi tänään tehdä yhdestä korillisesta särkipihvejä; nahat ja keskiruodot pois, kananmuna ja korppujauhoja, hieman sitruunapippuria ja tehosekoittimella massaksi ja sitten voissa paisteetuina pihveiksi. Tämä kaikki halveksitusta särjestä, kaikkialla Suomessa saatavissaolevasta kalasta.
Aikanaanhan särki oli kala, joka piti vähäväkiset pula-aikana hengissä; nyt olisi korkea aika nostaa särki sille kuuluvaan asemaan, herkkukalaksi, monikäyttöiseksi jokamiehen saaliiksi ja herkuttelun kohteeksi.
Tässäpä sitten niitä särkipullia; täytyy olla hyvä tuntikala, päästäkseen edes lähellekkään tätä maittavuutta, olkoon asialla millainen julkkiskokki hyvänsä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Savusärkeä purkkiin.

Kevyesti savustettua särkeä purkitettavaksi. Kalanpalat ovat kevyesti savustettuja, savustuksen jälkeen maustetaan omalla mausteseoksellani ja laitetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi vetäytymään.
Ladotaan purkkiin (ns rexa-purkki), päälle porkkanaa, sipulia, punasipulia, valkosipulia, virgin-öljyä, 1/2rkl tomaattipyrettä, laakerinlehti, sitruunapippuria myllystä ja sitten kannet kiinni. Muistaa pitää muuten keittää purkit ja tiivisteet ennen täyttöä.
Purkit painekattilaan ja paineen nousun jälkeen tunnin verran kypsennystä ja sitten jäähdytys ja jääkaappiin. Parin päivän jälkeen voi alkaa herkutella.
Tässä sitten sitä valmista tuotetta; kyllä kelpaa herkutella. On muuten paikallista ruokaa, ei mitään poliitikkojen hehkuttamaa lähiruokaa.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tavallinen syyskalastuspäivä.


Tässä uskollinen työjuhtani valmiina siirtymään venerantaan, matkaa rantaan 2,5km.

Rannassa odottelee soutuveneeni, perämoottorikin olisi mutta kun kaikki pyydykset; katiskoita 4, rapumertoja 15, verkkoa yhteensä 160m, sijaitsevat aivan soutumatkalla, enpä ole perämoottoria tarvinnut juurikaan.

Ensimmäinen pyydys, katiska; särkikalaa jonkin verran, koko reissun tuotto yli kymmenen kiloa. Särkikalan pyynnillä teen hoitokalastusta; kaikki menee käyttöön, ihmisravinnoksi ja  kanoille. Katiskapyynti ei vahingoita kuhanpoikasia eikä siian poikasia, toisinkuin nuotta- ja troolipyynti.

Rapujakin tulee, vaikkakin melko pientä. Minä luokittelen myyntiravut, yli 12cm I, 10-12cm, sekä saksipuolet II.

Reissulta kertyi kuhaakin 1,2-1,5-kiloisia puolen tusinaa.
Pienkalastajan, saadakseen työlleen katetta, on hyödynnettävä pieni saaliinsa mahdollisimman hyvin. Suoramyynti kuluttajalle, savustusta, kylmä- ja lämminsavua, saalis fileerattava ja pakattava vakuumiin n 250g annoskokoon. Rapujakin myyn tuoreeltaan keitettynä ja pakastettuna 10kpl rasioihin; kaupaksi käy.