tiistai 30. joulukuuta 2014

Bradley original smoker

Tämä tämmöinen laitteeni. Piti oikein tehdä siitä oma osionsa; niin hyvä se näyttää olevan.
Laitehan on sähkötoiminen ja pystyy toimimaan tunteja ilman valvontaa.
Kuitenkin; sinun tulee tietää potentiometrin säätö, siis kokemusperäisesti. Missä asennossa mikin lämpötila vallitsee.
Tässä lämpötilamittari. Mittaa savustinkaapin sisälämpötilan.
Tämä on savustimen varsinainen hermokeskus. Ylinnä potentiometri (lämmönsäätö), alhaalla vasemmalla on/of-kytkin, oikealla brikettien manuaalinen syöttönappula, tarvitaan käynnistysvaiheessa.
savustus aloitetaan laittamalla tarpeellinen brikettimäärä paneelin takanaolevaan kuiluun.
Tämä lämmönsäätöyksikkö muuten mahdollistaa savustinosan lämmittämisen yksikseen (savustettavan kalan/lihan alkukuivaus) tai savunsyötön yksikseen. Mahdollistaa mm lihan kylmäsavustuksen, siis pelkkä savunsyöttö ilman savustinlämpöä. Kalan kylmäsavustukseen on hankittava erillinen savun viilennysyksikkö. (120,00€)
Nerokas yksityiskohta on tuo rasvapelti; se on taitettu n 30 asteen kulmaan, keskellä on valuma-aukko, josta rasvat juoksevat samaan vesiastiaan kuin palaneet priketitkin. Valitettavasti kuva on epäskarppi, koska uunissa on jo savua.
Savusta, puheenollen, laitteen ulkopuolelle ei tule savua muualta kuin päälläolevasta savuluukusta; säädettävissä, auki, puoli ja mini.
Laite käyttää savua todella tehokkaasti, mistään saumoista ei pursu savua, ainoastaan tuolta poistoaukosta.
Kokemuksia:
Lämmönhallinta; kunhan oppii säätimen toiminnan, on yksinkertaisen hallittua.
Savunhallinta, lakiventtiilin kautta helppoa. Aluksi kuivaus, luukku auki, sitten savustus, miniaukot, lopuksi jäähdyttely, 1/2 aukko.
Polttoaineen syöttö; täysin automaattinen, briketit palavat n 20min ja sitten tippuvat vesiastiaan, eivät muodosta PAH-yhdisteitä
Ensimmäisen savustuskerran jälkeen jäi savustimen sisäosa tämännäköiseen kuntoon.
Savustimen pesu käsittää pelkästään hyllyjen pesun (ei näköjään edes tarpeellinen joka käytön jälkeen). Alimpana näkyy nyt selvästi tämä rasvapelti. Savustuksen jälkeen rasvapelti pelkästään pyyhitään talouspaperilla sen ollessa lämmin.
Summasummarum; tämä savustin savustaa hienoa lopputulosta, hyvin hallitun polttoainesyötön, lämmönsäädön sekä lakeisluukun kautta kosteudensäädön.
Laitteen hyvästä lämpötaloudesta kertoo mm se seikka, että savustin ei lämpiä ulkopinnoiltaan ollenkaan.
Lopputulema: uskomattoman hyvä laite, kerrankin laite, jolla onnistuu mikä savustushomma tahansa ja lähes keneltä tahansa; edellyttäen laitteen yksilöllistä tuntemusta. Nyt oikeastaan jääkin tämmöinen haikeahko ajatuskuvio; vuosien savustuskokemusko tarpeeton? Ei nyt aivan, jäähän vielä maustaminen, savustuslämpötilat, savumateriaalit, savustusajat...paljon jää kokemuksenkin varaan.
Olen savustellut yli 50 vuotta, alkaen öljytynnyrin puolikkaasta, muuratusta savustusuunista, kaasusavustimesta, melkoinen joukko erilaisia sähkösavustimia ja nyt sanoisin löytäneeni sen oikean, tai sitten joku keksii vielä parempaa. Se nähdään.
Niin ja tämmöistähän sitten tuli tällä kertaa. Ei nyt kalaa mutta hienon laatuista naudan paahtopaistia, raaka-ainepaino 450g ja lämpötila 105astetta ja kaksi tuntia.
Kyllähän tälle savustuslaitteistolle hintaa tulee varustuksineen, liuosruisku, varavastus savustimeen, savugeneraattoriin varapoltin.
Marinaadiruisku Pro Q Suolaiuos./marinadiruisku (15,00€) Melko välttämätön lisävaruste, varsinkin lihan suolaamiseen ja marinoimiseen.
Kaikenkaikkiaan ensihankintaan rahteineen kaikkineen sain uppoamaan pyöreät 600,00€ mutta muutamat savustukset kun olen tehnyt, kyllä jokainen euro näyttäisi olevan hintansa väärti.
Bradley-savustimen kylmäsavulaatikkoTämä kylmäsavun jäähdytysyksikkö jäi tässä vaiheessa hankkimatta; kylmäsavustuksen kun olen tehnyt tähän asti tuolla Mustangin kaasusavustimella. Luonnollisestikkin siinä on käytössä ainoastaan kylmäsavulaite, ei savustimen lämmitystä kaasulla.
Toisaalta, villi veikkaukseni on, että taitaa se tuo jäähdytysyksikkö tulla hankintaan jo alkukeväästä kun ilmat lämpiävät. Lämmin sää vaikeuttaa huomattavasti kalan kylmäsavustusta. Sisälämpötila kun ei saa nousta yli +28astetta.
Digitaalisen lihalämpömittarin käyttö Bradleyssä on helppoa; mittarin kaapeli vain savuaukosta sisään ja paksuimpaan lihaan/kalaan kiinni ja magneettikiinnitteinen mittaripaneeli johonkin metallipintaan kiinni.
Vaihtoehtona tälle Bradleylle oli oikeastaan vain Stovemanin barbeque-savustin mutta koska pääasiallinen savustuskohteeni on nimenomaan kala ja se tosiasia, että laitteiston pitäisi olla mahdollisimman optimaalinen, niin kuin uskon sen nyt olevan; jäi jäljelle vain tämä Bradley.
Niin ja yksi kriteeri oli luonnollisestikkin PAH-yhdisteiden äärimmäinen minimoiminen, oli lopputulos sittenkin selvä.






keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Kaksi maata; sama EU ja säännöstöt.

Olemmekohan samassa EU:ssa?
Tallinnas avati Kalaturg.
 
Ylläolevat kuvat Tallinnan kalaturgilta. Varsin uusi tori Tallinnan kalasatamassa, tai oikeastaan uusittu.
 
Kuva: HS
Lumi tuli yrittäjän eteiseen... Se on sitten taas se vuodenaika, että lumi peittää Turun Kauppatorin. Mikään yllätys ei ollut, näinä säästöaikoina, ettei lunta ollut luotu. Ensiksi lumikola esille, jotta voimme 'luoda' edellytykset kaupankäynnille ;)

Meitä onkin tänään useampi Kalapoikia töissä, kun Kaaleppi Paraisten kalakoulusta on kolmatta päivää harjoittelemassa ja tutustumassa meidän pieneen yritykseemme. Toivomme saavamme lisää käsiä tulevaan joulun koitokseen. 

Kalantarjonta näin lauantaiaamuna onkin vallan mukava ja aamun tunteina löytyy P-paikkoja runsain mitoin Torin laidalta. Heräävä Turku on sitten kaunis... Hyvää viikonloppua kaikille!
(Kuva Kauppatorin kalapojat)
 
Nämä ylläolevat kuvat, melko tuoreita, ovat Helsingin kauppatorilta. Viimeisen päälle määräystenmukaiset myyntikalusteet.
Melkoinen ero varustuksessa, jos toisaalta tuotteiden laatu voisi olla, kalaturg vs kauppatori, lievästi kalaturgin eduksi. Hinta-/laatutasossa kalaturg peittoaa mennen tullen Helsingin kauppatorin varsinkin savukala..
 
Myyntituotteet.
Myyntituotteita ovat pääasiassa savukala, kalapurkit ja tuorekala. Kalaturgin kalatuotteet ovat lähestulkoon kaikki paikallisten kalastajien tuotteita; jonkin verran Ruotsista tuotuja savukalatuotteita. Myyntilaatikot puuta ja styroksia, siistit paperit tuotteiden alla toki mutta ei juurikaan jäämursketta näy. Ainoastaan mätipurkkien alla näytti olleen jäämursketta.
Kalat ovat kalastajien itsensä valmistamaa suitsukalaa, voblaa, pyöreätä kalaa...jne. Kalastajilla ei ole pääsääntöisesti mitään elintarvikehuoneistoja; omassa pihassa suitsukala tehdään, samoin kuivakala, vobla, pyöreäkala verestetään ja perataan, jos perataan maissa.
Olen suitsukalaa ostanut pitkin ja poikin Eestiä kiertäessäni; maukasta ja koskaan en ole vielä kertaakaan kuollut enkä sairastunut kalansyönnin vuoksi.
Yllä mielenkiintoinen linkki kalaturgin avajaisista.
Kannattaa muuten kiinnittää huomio myyntiteknisiin puoliin, myyntikalan käsittely, elävääkin kalaa saatavilla, selkeästi kala on tuoretta mm laatikkoon kaadetut kilut(kilohaili), videon alkuosassa. Väkeä on kadehdittava määrä ja kalan kertaostokset suuria (video). Ei luulisi, että olemme samassa EU:ssa.
 
 
Helsingin kauppatorin tuotteet tulevat pääsääntöisesti tukkureilta, jonkinverran vielä suoraan kalastajaltakin (pyöreä kala). Savustetut, fileeratut ja muut valmisteet suomalaisen viranomaisen määräysten mukaisista elintarvikehuoneistoista.
Molempien maiden torimyyntiä säätelevät samat EU:n määräykset; maakohtainen tulkinta määräyksistä on kuin eri planeetalta.
 
Nykypäivin tavallisella pienkalastajalla ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia esim savukalan, fileiden yms vähänjalostettujen tuotteiden myyntiin esim torilla; siksi vaikeiksi esim Eviran, ja sen alaisten organisatioiden toimesta kalastajan toiminta on rajattu lähes suoraan pyöreän kalan myyntiin kuluttajille tai sitten tukkuun tai kauppaan; molemmat yhtä huonoja maksajia.
 
On muuten mielenkiintoinen asia, että jos kalastaja myy asiakkaalleen huonolaatuista, siis vanhaa kalaa; päivänselvää on, että kyllä kaupanteko loppuu, koska tämmöinen toiminta henkilöityy, toisinkuin esim suurten markettien kalatiskistä myymä ala-arvoinen tuote. (markettien kalatiskithän täyttävät kaikki EU-kriteerit)
 
 
Siispä; eivät kovat määräykset takaa alkuunkaan laadukasta kalanmyyntiä, jos näin olisi, ylläolevia linkkejä ei olisi.
Kyllä tämä meidän kalakaupan viidakko on aivan täysin poliitikkojen aikaansaamaa; suuret toimijat saavat huseerata miten haluavat mutta määräyksillä viranomaiset pyrkivät tappamaan kaiken pienimuotoisen kalayrittäjyyden. Aivan sama koskee suuria kalastusyksikköjä; avomeritroolareita, rannikon ja sisämaan pienkalastajat yritetään tappaa järjettömillä viranomaistulkinnoilla EU-määräyksistä. On muuten helppoa vastata kysymykseen miksi? No mutta kun EU määrää.
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Savustukset uusiksi.

Niinpä sitten päivänä muutamana tämä Mustangin sähkösavustin irtisanoi sopimuksensa. Syykin alkoi mielessäni hahmottua. Nämä kiinalaiset sähkötyöt. Ei siis kuitenkaan sovellu säilytettäväksi ja käytettäväksi ajoittain melkokin kosteissa olosuhteissa (suhteellinen kosteus yli 95%), vaikkakin katoksessa.
No, mikäpäs muu auttoi kuin alkaa miettimään uutta laitetta.
Nämä laitteet, niin kotimaiset kuin muutkin, joidenka vastukset olivat 1kw ja ylikin, automaattisesti pois. Minun mielipiteeni mukaan eivät oikeastaan ole savustimia vaan sähköuuneja, pääosa vielä ilman lämmön säätömahdollisuutta. Ei kelpaa minulle.
Vaihtoehtoja ei oikestaan Suomessa ole tarjolla montakaan edelliset poissulkien.

Savustuksen ongelmat.
Savustuksessa syntyy aika lailla PAH-yhdisteitä, siis karsinogeeneja, silloinkun savustusmateriaali (purut ja vast) palaa loppuun. Torjuntakeinona olisi vähän ennen loppuunpalamista vaihtaa purut; syntyy kuitenkin leimahdusvaara. Toinen vaihtoehto olisi aika-ajoin sammuttaa savustin; hankalaa ja ei kovin hyvin säädeltävää.
Korkeat lämpötilat savustuksessa aiheuttavat myöskin karsinogeenien muodostumista niin puruissa kuin myöskin liian tummaksi paahtuneessa tuotteessa. Näin jäävät nämä ns putkisavustimet pois.
Savustus ei saisi mielestäni olla jatkuvaa savustimen kyttäystä, savustusaika kun helposti ihan lämminsavustuksessakin; kalalla jopa 4 tuntia, lihalla jopa puolet enemmän.
Savustusmateriaalien tulisi tuottaa mahdollisimman puhdasta savua, tarjota mahdollisimman erilainen valikoima tuotteita; tammea, hikkoria, saarnea, omenapuuta jne.
Minun savustimeni tulisi mahdollistaa tuommoiset vajaat kymmenen kiloa raaka-ainetta, siis savustimen tulisi olla mahdollisimman tilava. Edellisten lisäksi savustimessa pitää pystyä pitämään automaattisesti oikea lämpötila ja sekin mahdollisimman matala. Tietoa savustushommiini olen saanut Eestin puolesta, vaikka Suomessa savustaminen on Eestiä vanhempaa kulttuuria, eestiläiset ovat mielestäni siinä huomattavasti meitä edellä. Esim tämmöinen pienimuotoinen lihan ja kalan savustaminen myyntiinkin, on siellä meitä yleisempää. Muuten Eestissäkin alkavat tämmöiset uudentyyppiset savustimet vallata tilaa. Ken jostain saa Hanno Kaskin: Kalasuitsuttamise raamat, kannattaa ostaa.
Siis vaihtoehtoja.
Tuotteitahan toisaalta on saatavilla mutta kun laitteen hintakaan ei saisi aivan pilviin karata; no, halvalla tietenkään ei hyvää saa.
Parikin laitetta edustaa ns uudenlaista savustinsukupolvea; ensimmäisenä törmäsin kriteereitäni ajatellessa tuotemerkkiin Bradley. Kanadalainen valmiste ja saattaisi olla se oikea.

Bradley original.
Bradley savustin ORIGINAL 4-hyllyinen
Tämä savustin näytti ennen ostopäätöstä; lukematon määrä mainoksia, käyttökokemuksia, testejä...ym, siltä että saattaisi harkita.
Laitteen hinta näytti asettuvan sinne n +/- 500€. Aika hintava mutta kyllä lukemani seikat myöskin vähän antoivat osaviittaa siitä, että laite olisi hintansa arvoinen. Saatavissa olisi myöskin saman valmistajan hieman isompi laitteisto mutta hintaa +150€; muodostuisi liian kalliiksi, joten...
Hankinta tuli tehtyä...
Mukana tuli melkoisesti erilaisia savustusohjeita ja saatavissa oli myöskin varsin mittava valikoima savustusbrikettejä.
Tämän savustimen erikoisuus on siinä, että on eri vastus savubriketeille ja erikseen uunille; uunin lämpötilaa voidaan säätää erillään generaattorista.
Kun nyt ensisavut sain tehtyä; innolla odottelen, josko saisin tämmöisiä tuotteita tällä uutukaisella myöskin aikaiseksi, tai ehkä vielä parempia.

Tuolla Bradleyllä onnistuu mm lihan kylmäsavustus, kalan kanssa pitää olla lisävarusteena (n 120€) hankittava savugeneraattorin ja savustimen väliin tuleva jäähdytyskanava. Kylmäsavustaessa käytetään ainoastaan generaattorin tuottamaa savua ja uunin lämmitys pidetään kiinni.
Savustin siis alkusavut tehtynä, tulevaisuus näyttää, oliko hankinta osuva.
 
 




lauantai 20. joulukuuta 2014

Luomukalaa vaiko ei?



Miksiköhän tämä ei ole luomukalaa mutta......................................................................................

 
mutta tämä voisi olla....miksiköhän??
No vastaus on tietenkin se, että luonnosta ei saada luomua, siis luonnollisesti kasvanutta ja lisääntynyttä.
EU-n säädökset nimittäin vaativat, että kaikki luomu pitää olla kasvatettua ja nimenomaan luomu-säädösten mukaan.
EU:n asetuksessa (2009) on jo määritelty luomuohjeet vesiviljelyyn. Kasvatetulle kalalle on olemassa myös muita ympäristömerkkejä.
Norja, Ruotsi ja Eestistäkin tuodaan Suomeen luomukasvatettua kirjolohta ja kassilohta. No, yksi selkeä kriteeri on se, että esim Ruotsi ja Eesti kuuluvat EU:n määräysten alaisuuteen ja kalankasvatus on tiukasti säädeltyä. Norjassa on huomattavasti väljempi lainsäädäntö.

Chipsters luomulohi, ruodoton

Lukekaahan kyseisen brändin määritelmä luomulohesta?
Aivan ensimmäiseksi tulee kysymys siitä, mitä eroa on kalajauholla ja kalajauholla? Ei kemiallisia värejä, siis esim kemiallisia karoteeneja, asia hoidetaan syöttämällä suuret määrät krilliä ja saadaan luonnottoman punaista lihaa. Krilli taas on monien kalojen ja jopa ihmistenkin ravinto.
Kasvatuskalan kiloon tarvitaan runsaat puolitoista kiloa kalaa, siis esim villakuoretta; ihmisravintoakin. Tämäkö ekologista ja luomua?
Valtavat troolit haravoivat kalajauhotehtaille ihmisravinnoksikin kelpaavaa kalaa, kallista raaka-ainetta otettaessa huomioon kalastukseen tarvittavan panostuksen.
Luomu on muuten oivallinen keino nostaa tuotteen hintaa ja samalla tuottavuutta vaikka tuotantotapa olisikin lähes sama.

Krav-merkki on ruotsalainen luomumerkki. Krav-merkittyjä, Ruotsissa tuotettuja elintarvikkeita myydään myös Suomessa.
Krav-merkkiä on jaettu ulkopuolelle Ruotsinkin mm isoille valtameritroolareille, mutta ei pienille rannikkokalastajille ja heidän tuotteilleen.

Luomun yksi kriteereistähän piti olla ekologinen tuotantotapa ja kalankasvatusko sitä mukamas on. Kalajauhoraaka-ainetta haalitaan jopa tuhansien kilometrien päästä kalajauhotehtailta, polttoainetta kuluu logistiikassa ja monesti työn tekevät kolmansien maiden halpatyövoima kalastajat.
Nämä isot troolarit tappavat kehitysmaiden köyhien rannikkokalastajien elinehdot totaalisesti.
 Kuvahaun tulos haulle krilli
Krilliähän troolataan jo Etelä-Mantereen vesilläkin; kalarehujauhoksi sekä omega-3 raaka-aineeksi lääketeollisuudelle. Voi vain kuvitella mihin hintoihin kokonaisuudessaan tuommoinen toiminta luonnon kuormituksen ja luonnonraaka-aineiden ryöstökalastuksen osalta johtaa.



Mitenkähän esim Suomessa rannikon ja sisävesien pienkalastajat; heidän on tuotettava kalansa mahdollisimman lähialueilta ja jos se saadaan myyntiin lähialueiden kuluttajille; miksei sekin voisi olla luomua, kriteerit puoltavat ylivoimaisesti kasvatettuun kalaan verrattuna.

Nämä erilaiset säädöksethän syntyvät suurien lobbausketjujen, poliitikkojen ja suuryritysten yhteistyönä ja usein todellisuus kävelee raaàsti tarkoituksenmukaisuuden yli. Vrt yhdistelmää WWF/Marine Harwest; helppoa muuten löytää tietoa, miten nämä WWF:n "varoitusvalojen" värit saadaan haalistettua lähes vihreiksi, ainakkin keltaisiksi. MH sponsoroi merkittävillä summilla WWF-järjestöä, saadakseen käyttää järjestön logoa markkinoinnissa.
Kummasta paikasta Sinä hankkisit kalasi?

vaiko...........
Kuluttaja on suuri herra myöskin näissä luomu-asioissa. Hinta ei ole välttämättä kriteeri, jos kuluttajalla on valittavissa ostaminen marketista tai lähikalastajalta. Väittäisin, että hinta-/laatusuhde kallistuu vääjäämättä pienkalastajan suuntaan.
Luomutuotanto on aika usein ns tunnekysymys, varsinkin kalan ja riistan osalta, riistalintujahan kasvatetaan myöskin luomuna.
Henkilökohtaisesti olen melko kriittinen  joskaan en tuomitseva luomun suhteen.

 

torstai 18. joulukuuta 2014

Kalan nostoväline.

Koukku vaiko haavi?
Kuvasta näkyy nostokoukun jälkiä verkkosaaliina saadusta kuhasta. Taitamaton, jopa osaavakin nostaja saa koukulla pahaa jälkeä aikaiseksi. Silti kala voi karata niin kuin näille kuhille ennen verkkoon joutumista on tapahtunut. Aivan samanlaista jälkeä jättävät passiiviset pyyntivälineet; täkykoukku ja iskukoukku, iskukoukku pahin.
Tämmöisiä haukia tulee varsinkin keväisin, talvisen iskukoukkupyynnin jälkeen; kesän aikana hiljakseen sitten vesien lämmettyä, kuolevat tulehduksiin jne.
Käytin aiemmin itsekkin nostokoukkua, joka oli kärjestään pyöristetty, sittemmin siirryin täysin haavin käyttöön.
Haavina minulla on tuommoinen melko pienisilmäinen, lyhytkahvainen haavi. Se on yksinkalastaessa kätevä käsitellä kun kaikki kalastustoimeni teen tuhdolla istuen ja kalannosto sujuu aivan veneen vierestä.
Verestyksen jälkeen kalat on  kätevä sujauttaa haaviin verestymään; kalat eivät joudu veneen pohjan kanssa kosketuksiin ja verestyksen jälkeen siirrän kylmäboxiin.

 

 
 
 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Troolikalastus voi olla järkevääkin.



 Troolikalastuksen järkevyys on usein askarruttanut mieltäni; suurilla trooleilla nostetaan merestä silakkaa ja kilohailia...rehutehtaille. saadaan alle euron kilohinta, ihmisravinnoksi ei mitään. Suurehko troolari nostaa vuorokaudessa 5-10 tonnia kalaa, kaikki rehutehtaille koska pitää saada maksimaalinen saalis, siis ylitetään tahallaan ruokakalan vetopituus, 4tuntia.
Homma on kalakantojen kannalta aivan järjetöntä koska poistetaan  valtavia määriä ihmisravinnoksi kelpaavaa kalaa; minkinrehuksi.
Laadukkaan silakan/kilohailin vetopituus rajoittuu alle kolmen tunnin, siis saalis kaluston suhteen liian pieni. Rysä-, nuotta- ja verkkosilakka on troolisilakkaa paljon laadukkaampaa, koska se nostetaan haavilla laatikkoihin, troolisilakka sitä vastoin nostetaan vinssillä ja täten murskaantuu pahasti.

Tässä päivänä muutamana luin uutisista artikkelin kotkalaisesta Kalastus Kirjavaisesta, joka kalastaa silakkaa ja kilohailia troolilla; miehistö omasta perheestä. Kirjavainen kertoo nostavansa vain n 1000kg/pyyntireissu ja kaikki kala menee ihmisravinnoksi; itsetehtyinä jalosteina, myyntinä kauppoihin ja omana torimyyntinä.
Sami ja Elmeri Kirjavainen laskevat troolia Kaunissaaren pohjoispuolella. Ohjausnarujen täytyy olla tasan oikeassa asennossa, jotta troolin suu pysyy auki pinnan alla.
(kuva Kymen sanomat) Sami ja Eemeli Kirjavainen trooliköysillä.
Uskomattoman järkevää ja uskoisin tuottoisaakin toimintaa. Kohtuullisen pieni kalusto, miehistö perhepiiristä ja kulurakenne sen mukaista.
Tämäntyyppinen toiminta on järkevää rannikkokalastusta ja kalakantoja säästävää toimintaa, nimenomaan kun on kyseessä troolaus.


Sitä vastoin sisävesien muikuntroolaus asettuu lähes samalle viivalle merialueiden suurtroolauksen kanssa. Sisävesillä trooli on aivan liian järeä pyydys ja kaiken lisäksi muikkutroolit vetävät huomattavasti yli 4tunnin vetoja, jopa kuusikin tuntia. On siinä muikkuparalla ahdasta.
 


Näin tiukkaan muikut ahtautuvat troolissa ja kun ne nostetaan pussissa, kyllä alimmaiset murskaantuvat pahasti.
Mitä kirjoitin troolikalastuksesta, ei tietenkään koske rannikon,eikä sisävesien pienkalastusta, rysiä, nuottaa ja verkkoja. Niillä kalastaminen on selvästi troolausta, jota tehdään suuressa mittakaavassa ja teollisuudelle, aivan eri asia.
Kala on suomalaisille siksi tärkeä tuote, että sen ei soisi joutuvan minkinrehuksi.

Liitänpä vielä tännekkin suoran linkin. Jokaisen kalakannoista huolestuneen tulisi lukea huolellisesti tämä:
Asiantuntijalausunto liittyen kalastuksen ... - Helsinki.fi
 

.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Tuli tauko kalastukseen.

Siinä se kalusto nyt makailee pikkutauolla. Tuli rantoihin sen verran jäänriitettä, ettei raski rikkoa veneen ulkopintaa. Syksyinen jää on yllättävän terävää.
Kuhaa ei tullut tällä avovesikaudella mitenkään hyvin; keskinkertaisesti. Siika lähes häviksissä. Muikkua jonkin verran mutta pientä särkikalaa nostin n 400 kg.  Isoa lahnaa ja ahventa tuli melko mukavasti; lahnaa n 100kg ja isoa ahventa (0,5+kg) n90kg. Kuhaa tuli kaikkiaan n 250kg ja rapuja n1500kpl, joista myyntirapuja (+11cm, ei saksipuolia) n 950 kpl. Kun ahvenen ja kuhan kilohinnaksi muodostui pyöreänä kalana 12,50€/kg ja rapujen n 2,50€/kpl täytyy tulosta näin pienkalastajan kannalta pitää kohtuullisena. Lahna meni kaikki savukalaksi kilohintaan 10,00€/kg. Haukisaalis n 120kg meni särkikalan ohella pääsääntöisesti kuivakalaksi jalostettuna lemmikkieläinten rehuksi ja kun kilohinnaksi pyöreänä n 4,00€/kg, ei huonosti sekään.
No, uskoisin vielä ennen joulua päästävän muutamaksi päiväksi muikunpyyntiin, ainakin intermeteon mukaan, voisi kautta luonnehtia suhteellisen siedettäväksi.
Ravut muuten menivät aivan pyyntikauden lopullakin täyteen hintaan kaupaksi; hyvä kun itselle vähän noita saksipuolia jäi.


torstai 13. marraskuuta 2014

Kuhan pyyntikoko.

Laki määrittää kuhan alamitaksi 37cm! Aivan tolkuttoman pieni kala otettavaksi saaliiksi. Ei ainakaan sisävesissä vielä kertaakaan kutenut ja saaliskalaksi niin pieni, vaikkakin lain sallima, että sen fileeraussaantokin jää tuonne 40% lukemille. Kalan painohan tuon mittaisena on reilusti alle puolen kilon.
Tänään juuri osuin erään tunnetun kalakerhon sivuille; artikkeli käsitteli kuhan jigausta. Saaliskaloista oli kuva normaalissa styroksisessa kalalaatikossa; hyvä mittari tuo kalalaatikon leveys! Kaksi kolmasosaa kaloista, osa alamittaisia ja loppu nipinnapin mitan täyttäviä. Ei kovin hyvää pr:ää ko kalakerholle. Edelliseen kun vielä lisätään neuvo hyvistä ottipaikoista; toukokuun loppu - juhannus ja rantamatalat. Siinäpä neuvo kutukalastuksesta!
Oli aikanaan melkoinen möhläys Esko Ahon hallituksen maatalousministeriltä poistaa kuturauhoitus lainsäädännöstä v 1993. Ääniähän siinä kalasteltiin kalakannoista piittaamatta.
Ylläolevassa kuvassa kalan pituus on sopiva saaliskalaksi (perkuulaudan pituus 55cm), painoa kalalla on runsaat kaksi ja puoli kiloa, ilman sisälmyksiä ja kiduksia. Fileeraussaanto tämmöisestä kalasta on, poski- ja evälihat mukaan lukien, yli 55%.
Varsin moni kalamies jättää(ei aina osaa) poskilihat ja evälihat irroittamatta ja näinollen kuhan maukkaimmat osat roskiin.
 

 
Tässähän näitä kuhfileitä syntyy. Noista ruodoistakin tämänkokoisesta kalasta huolellisesti irroitellen miltei kahden hengen kalakeiton ainekset kun tarkkaan tehdään.

Verkkojen solmuväleistä vielä senverran, että en pyydä alle 60mm verkoilla, siitä syystä, että siihen ei liian pieni kuha tukehdu, niin kuin esim 40 - 45mm:n verkkoon. Kyllä isosilmäiseenkin verkkoon esim pikkukuha takertuu mutta se on vapautettavissa kasvamaan. (kuvassa ahven yli puoli kiloa)
Alle 60mm verkko muuten lajittelee saaliskalojen keskikoon melko tehokkaasti tuonne kilon molemmin puolin, siis melko pieni keskikoko.
Kuha on etelä-suomalaisten järvien suuri rikkaus, kunhan me emme ryöstökalasta sitä. Luontainen lisääntyminenkin toimii jos vielä ymmärrettäisiin, että massiivinen poistokalastus ei kaikkiin järviin sovi. Sulkasääski kun on monen järven vitsaus ja raskaalla poistokalastuksella saatetaan vain pahentaa tilannetta. Ravintoketju kun menee siten, että kuha syö särkikaloja, särkikalat sulkasääsken toukkia, sulkasääsken toukat taas eläinplanktonia, joka on mm kuhanpoikasten ensimmäisen kesän ravinto. Kuorekannasta huolehtiminen, kuore on sulkasääsken toukkien tehokas vähentäjä, sen istutukset tulisi hoitaa aina kun kuorekanta alkaa vähenemään.
Kuvahaun tulos haulle sulkasääski Sulkasääsken toukka ja kotelovaihe

Kalastajan saapas.

Muckboot Arctic Sport, kumisaappaat
Tämmöiset saappaat tuli hankittua viikko sitten. Terät kumia, varret neopreenikumia, neopreenivuorilla.
Aikanaan olin 70-luvulla Nokian saappaiden testaajana; piti löytää saappaat, jotka pitävät vettä, ovat lämpimät, eivätkä hiosta. Käytössäni oli 8 paria erilaisia saappaita. Kokonaisuus ei toteutunut. Olin aivan varma, että sellaisia saappaita ei voi olla olemassakaan.
Nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin; kyllä sellaiset löytyvät. Avainsana neopreeni.
Olen nyt kyseisiä saappaita käyttänyt viikon verran; pitävät vettä, lämpimät, eivätkä juurikaan näissä olosuhteissa (+2--3) hiosta päivänkään käytössä.
Yksi ominaisuus on se, että normaalissa "kuivanmaan" käytössä varret taitetaan n 30% ja ilma kiertää paremmin saappaassa. Varren nilkkaosa on tarpeellisen kireä, askeltamisen mukavuudeksi, lesti on leveä, siis ilmava. Karkea pohjaprofiili on mahdollisuus nastoittaa.
Saapas on mielestäni mitä ihanteellisin kalastajalle; tosin hinta n 120,00€ ei ihan halpa mutta, köyhän ei kannata halpaa ostaa.
Selvyyden vuoksi; en ole missään mnainosmielisessä tekemisissä myyjän, tosin tuttavani, enkä maahantuojan/valmistuttajan kanssa, mielipiteet ovat aivan henkilökohtaisia.
Kuitenkin, mielestäni aivan huippuluokan tuote vaativalle käyttäjälle.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ei ole kuhan tulo mallillaan.

 
Kalastuspäivän lämpötila +2,0, tuuli 1m/sw, veden pintalämpötila +4astetta.
Siinä päivän saalis. 2kg kuhaa ja 2,2kg haukea. 240 metriä verkkoa ulkona, välivedessä 180m ja sieltä se vähäinenkin kala tulee. Pohjasta, 60m, en ole saanut mitään. Pyyntipaikat syvyydeltään 6-14m. Näyttäisi kuha, se vähäkin uivan siellä 1-3m syvyydellä; ihme juttu kun muikun kutu on just kohdillaan ja muikku tuolla 3m syvyydessä ja rannassa. Kuhan poikasia ei ole kahteen viikkoon jäänyt verkkoihin, lienevät siirtyneet särkiparvien mukana ...jonnekkin, hyvä asia kuitenkin, ettei niitä verkkoon jää.
Pitänee tuplata tuo verkkomäärä ennen kuin tulevat pakkaset, aikaa tuskin enempää kuin 2-3vko. Sitten vaan odottelemaan jäiden tuloa. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Verkonvetolaite.

Ihan heti alkuunsa; kaikissa blogeissa pääsääntöisesti kirjoittaja on ns anonyymi, ei kuvaa....ets.
Nyt korjaan omalta osaltani; tämmöisen näköinen olen. Kalastaja viimeisen päälle ja kotimaisen villikalan puolestapuhuja.
Allaolevan laitteen uudiokäyttyöön perustuen; laittelin laitteen koekäyttöön.
Se muuten toimii ja kustannukset lähes nollatasoa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 31. lokakuuta 2014

Auton varusteiden käyttö kalastuksessa.


Tässä näkyy, miten 3m verkko on hienosti laitettavissa "pyttyyn". En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että tuon mersun karjapuskuri on mitoitukseltaan juurikin sellainen, että 3m verkon selvittely laskuvalmiiksi voisi käydä näin hyvin.
Uskoisin, että 5m onnistuisi lähes yhtä hyvin. Se tämä kalastajan elämä näköjään tuppaa olemaan ainaista keksimistä, soveltamista...jne. Mutta hyvä näin. Nämä 3m verkot kun ovat valtaosa pyyntivälineistäni, näin tämäkin "keksintö" vie asioita taas eteenpäin.
Tänään muuten viimeinen ravustuspäivä ja saalis kokonaista 28 kpl; melko pieniä, 12-13senttisiä kaikki. Alle 11cm silti lukuisasti, antaa uskoa ensi kauteen.