tiistai 17. tammikuuta 2012

Miksi kotimainen kala ja mieluiten vielä villikala?

Pari linkkiä keskustelun pohjaksi;
http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/blogi/video-jota-tonnikalateollisuus-ei-halua-sinun/blog/38045/
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/296896.html
Tietenkin näissä linkeissä on melkolainenkin propakandistinen tendenssi; mutta kuitenkin molemmista tulisi oivaltaa se tosiasia, että me kuluttajat olemme todellakin harhaanjohdettua porukkaa.
Norjanlohi; tuoretta kalaa?
Tuore tonnikala; vai ei ole ryöstökalastuksen tuote? Miettikäähän miten paljon sivusaalista tulee mukana, nekin useat uhanalaisia kaloja, nisäkkäitä, jne.
Tuttavani Sri Lankasta; hänen kalastusaluksensa pyytävät tonnikalaa siimakalastuksena, siis käytännössä onkien; kuka oikeasti uskoo, että tämmöinen pienkalastuksen tuote riittäisi maailmanmarkkinoille? Tuskin kukaan.
Kyllähän minä ymmärrän esim sushi-intoilijoiden kiinnostuksen tuoreeseen tonnikalaan. Miksi sen sitten pitäisi olla juuri tonnikalaa? Esim, olen tehnyt sushia kuhafileestä, särkifileestä, madefileestä, jne.
Kasvatettu kala, kotimainen vielä lienee siedettävä kalatuote, ei kuitenkaan kala. Sittenkun mennään juuri tämän kirjolohen maailmanlaajuiseen tuotantoon, raskasmetalleja, antibiootteja, väriaineita, ympäristövaikutuksia ei kirjaa kukaan ylös.
Entäpä kaukoidän kalankasvatuslaitosten tuotteet? Pangasiukset, tilapiat, karpit, ravut jne. Ei tulisi mieleenikään näitä tuotteita ostaa.
Kuulen jo kommentin kotimaisen villikalan kalleudesta; miksi ei puhuta edellämainitsemieni kalojen halpatuonnista, lapsityövoimasta, bulkkikaupasta jne?
Kyllä kotimaista laadukasta villikalaa on saatavilla ja kohtuuhintaankin. Koetappa etsiä kalastaja, joka myy omaa saalistaan; hinta käsitellyllekkin tuotteelle, fileet, nyljetyt mateet. Ainakin 40% edullisemmin kuin kauppiaalta, meitä sentään vielä jonkinverran riittää Suomessa.
Kalastajan ammatti on kovaa ja raskasta, sivuammattilaisenkin; itse voit auttaa tilannetta ostamalla kalastajalta suoraan, joko "pyöreätä", fileoitua, savustettua tai jopa purkitettua tuotetta. Näin menetellen saat tuoreen ja todellisen lähiruoan, edullisesti, tuet kalastajan toimintaa ja näin jatkossakin varmistat saavasi laadukkaat tuotteet lähialueelta, tuoreina ja ekologisesti, hintaa unohtamatta.
Japanilaisen liikemiehen sanat: Jos meillä olisi tämmöiset kalavedet, muuttaisimme ne maailman suurimmiksi kala-altaiksi, istuttaisimme kalaa ja kookkailla alamitoilla varmistaisimme, ettei kukaan pyydä kalaa, joka ei ole koskaan luontaisesti lisääntynyt. Kala lisääntyisi tällöin myöskin luonnollisesti, istutustuotto moninkertaistuisi. Ei mitään keinoruokintaa vaan kalanistutuksia tarpeen mukaan.
Ikävä kyllä harmistun aina kun näen alle 40cm kuhia kalakauppiaan pöydällä. Kuhan tulee olla +1,0kg ja pituutta tuommoiset 45-50cm, silloin kalastus on ekologisesti kestävää. Näin vain Suomessa tänäpäivänä ei ole. Ryöstämme kuhakantojamme ja samalla veronmaksajien varoja.
Tämä sama pätee moneen muuhunkin kalaan, ei yksin kuhaan.
Ahven taas, yksi maukkaimmista kaloistamme, sitä saisi olla kaupan tiskillä vaikka minkä kokoista; populaattiot kun tahtovat olla liian tiheitä. Ahvenfilekeitto tehtynä mustaan koskenlaskijaan, avokukkoon, patakukkoon, lämminsavuksi, kylmäsavuksi jne.
Särkikalojen kohdalla pätee sama asia.
Viime syksynä kun heitin takaisin järveen tuommoisia alle kiloisia lahnoja kasvamaan; homman nähnyt kalastajakolleega sanoi: "Minkäs pirun takia takaisin heitit, niitähän on muutenkin  jo liikaa. Rantaan vaan ja ketuille". Ei tämmöiseen ajatuskantaan kannata edes kommentoida. Otan ylös lahnoista tuommoiset 1,5-2,5 kiloiset, suolakalaksi, savustukseen, uunikalaksi, jne.
Pieni särki on mitä oivallisinta kukkokalaa, purkkikalaa, kuivakalaa. Iso särki taas fileinä graaviksi, kylmäsavustukseen, vaikkapa sushiksi, tai kalakeittoon, avokukkoon.
Hauki, halveksittu kalamme; mainio kylmäsavustukseen, graaviksi, kalakeittoon, lämminsavuksi, jopa kuivakalaksi.
Mateesta sanotaan, että se lämpimänä vuodenaikana maistuu mudalle!! Syön madetta läpi vuoden, savustettuna, keittokalana, fileoituna paistinkalana, mademassa piiraiden täytteenä; vain mielikuvitus on raja. Mateen mäti ryyditettynä valkosipulilla, suolalla ja pippurilla; parempaa "kaviaaria" en tiedä ja kun siihen lisätään ennen tarjoilua tilkkanen maustamatonta jogurttia.
Täplärapu ja jokirapu; ei edes kannata keskustella kaukoidän ja muualtkin tulleen ravun rinnalla. Ei ole rapu nykypäivin kallis. Viime kaudella myin vain osan saaliistani ja kaiken yksityisille asiakkailleni, ison osan keitin ja pakastin; joulupöydässäkin meillä oli ravunpyrstöjä ja rapusalaattia, ei ollut katkarapuja.
Kaikkea tätä kirjoittelen tänään kun tuolla järvillä käväisin; ei näytä tulevan jäitä, ei verkkokalastusta jään alta. Ehkä sentään tällä viikolla kymmenkunta madekatiskaa saan jään alle; toivotaan.

5 kommenttia:

  1. Tässä on taas esillä se Norjan lohen voittokulku. Siihen on muutamia syitä. Ne syyt eivät muuksi muutu vaikka kuinka haluaisimme(Minäkin ammattilaisena toivoisin ettei lohi olisi kuluttajien ylivoimainen suosikki
    Norjan lohi on
    1.Hyvännäköinen. Jo oranssinpunainen väri houkuttelee ostamaan.
    2. Hyvänmakuinen, jos kala ei maistuisi ei se menisi kaupaksi. Kukaan ei osta toista kertaa pahanmakuista tai selvästi vanhaa tuotetta.
    3. Terveellinen ja turvallinen. Norjan lohessa on todistetusti tunsaasti terveellistä omega3 rasvahappoa ja se on antibiootti- raskasmetalli ja muu jäämävapaa. (Kontrolli on todella tiukka) Jokainen uutinen petokalojen elohopeapitoisuudesta ja itämeren raskasmetalleista aiheuttaa norjan lohen kysyntään rajun hyppäyksen.
    4.Helposti käsiteltävä ja valmistettava. Vähäruotoisuus ja hyvä hyötysuhde ovat avaintekijöitä nykykuluttajalle.
    5. Helposti saatavilla. Norjan lohta löytyy kaikista pienimmistäkin kaupoista kaikkina mahdollisina tuotteina.
    6. Norjan lohelle ei ole haastajia. Suomen kirjolohenkasvattajat eivät kykene tuottamaan sellaisia määriä laatutuotteita että siitä olisi Norjan lohen uhkaajaksi. Jos lohi korvattaisiin villikallla (ei muikulla) tarvittaisiin kuusinkertaiset (Ainakin) saalismäärät.Se taas vaatii melkoisen määrän kalastajia ja kymmeniä uuusia tehokkaita jalostuslaitoksia. Lisäksi tarjontaa olisi oltava tasaisesti ympäri vuoden.
    Näkisin mielelläni sen tilanteen että kotimaista kalaa kulutettaisiin enemmän. Moninkertainen määrä nykyisen verrattuna. Valitettavasti kuluttajia ei voida markkinataloudessa pakottaa ostopäätöksiin eikä katteettomilla väittämillä ohjailla. Tietysti kuluttajat haluavat omasta mielestään hinta/laatusuhteeltaan parasta ja maukkainta eli kassilohta. Lohi on varsinkin lasten ykkössuosikki. Siinä ei mitkään pelottelut ja palopuheet auta. Sen sijaan meidän kalastajien katsottava mitä voisimme tehdä toisin, ottaa lohenkasvattajilta opiksi. Ainakin kalankäsittelyssä ja kylmäketjussa sekä brändäyksessä lohibisneksen ylivertaisuus tulee niin selkeästi esille. Sen verran satun tietämään lohibisneksestä että voin vakuuttaa, että joka ikisessä laatikossa löytyy merkinnät tuottajasta teurastuspäivästä kalan kokoluokasta ja laadusta. Myyntiaika on maksimissaan reilu viikkko teurastuksesta. Tämän asian voi itsekukin käydä vaikka Helsingin kauppatorin kalanmyyjiltä tarkistamassa ;)
    Jos minulla olisi pieninkin syy mollata kassilohta niin taatusti sen tekisin. Harmittaa sekin kun se on niin hyvänmakuista. Melkein yhtä hyvää kuin pyytämämme kolja.

    VastaaPoista
  2. Niinpä; osittain olet oikeassa. Norjanlohesta kuitenkin, lohihan kasvatetaan ihmisravinnoksi kelpaavaa kalaa hyödyntäen ja rehu-/kalakilosuhde ei ole todellakaan ekologinen. Lohi käy kaukoidässä käsiteltävänä ja punainen väri tulee alfatokoferolista, siis kemiallisesta tuotteesta. Maku kyllä norjalaisessa lohessa vähintäänkin jakaa mielipiteitä, joka asian ymmärtää, näkee kalan lihasrakenteesta, ettei aivan tuoreesta kalasta ole kysymys. Kala kun ei oikein, siis sen maku, pidä kaukomatkailusta. Kiistatta norjalainen lohenkasvatus on valovuosia suomalaista edellä, siinä olisi meidän kirjolohikasvattajillamme oppimisen paikka. Antibioottijäämiä kalassa on koska antibiootteja joudutaan tautien torjumiseksi käyttämään. Raskasmetallipitoisuudet koskevat tosiaankin kaukoidän kasvatuskaloja.
    Tuo viimeinen myyntipäivä, siitä kyllä minulla on henkilökohtaisia kokemuksia, eikä niinkään hyviä. Viikko teurastuspäivästä ei kyllä toteudu lähellekkään. Toisaalta, ei se ole norjalaisen kasvattajan vika, jos kaupan ketjussa kala viipyy liian kauan tiskissä.
    Kyllähän ne merkinnät kalapakkauksissa löytyvät, vaan eivät asiakkaan silmiin, henkilökohtaisesti olen kyllä niitä katsellut tukkurin varastossa mutta sinne ne merkinnät kyllä sitten jäävät.
    Rasvahappokoostumista on kyllä melkoinen osa mainosmiesten tekstiä mutta kyllä kiistaton tosiasia on se, että kyllä rasvaisen kalan alfalinoleenihappopitoisuudet ovat korkeita, jos toisaalta, muitakin lähteitä on runsaasti, villikalassakin.
    Samaa mieltä olen siinä asiassa, että ennemmin syön kyllä norjalaista lohta kuin kotimaista Itämeren lohta, jos ylipäätään on pakko syödä lohta.
    Se seikka, että norjalainen lohi on tarjolla ns pannuvalmiina, on kiistaton myyntivaltti; kyllä muistan lapsuusaikojeni pakasteseipuikot, kovaa kalabaliikkia niistäkin käytiin ja voimakkaasti mutta se helppous ruuanlaitossa, se oli jo silloin kymmeniä vuosia sitten, myyntivaltti.
    Meillä Suomessa kun tämä lähiruokabuumi on nyt niin pinnalla, että luulisi lähellätuotetun kalan pärjäävän; ei vain pärjää ja syy on siinä, että ei pyöreä kala oikein myy. Tästä syystä valmistan saaliini fileiksi, kylmä- ja lämminsavuksi, mateet nyljettyinä ja mäti eroteltuna, särkikalat purkitettuina, jne. Näin menettelee jo nykyään monikin pienkalastaja Suomessa, kuitenkin aivan liian harva.
    Kauppiaiden merkinnöistä muuten; olen tavannut mm lapun, jossa luki puna-ahven, pyyntialue Ahvenanmaa ja silloin vielä piti tuo nosto/pyyntipäiväkin merkitä. Melko hupainen lipsahdus.
    Nykyäänhän et enää kalatiskillä ko merkintöjä näe.

    VastaaPoista
  3. Oikein innostuin tutkimaan norjalaisista lähteistä kassiloheen liittyviä myyttejä/ valtion suorittamia tutkimustuloksia.
    Antibioottien käyttö on tuotettua lihakiloa tai maitolitraa kohden kalankasvatuksessa kymmenesosa siitä mikä muussa maataloudessa. Antibioottien käyttö ihmisillä on kymmenkertainen verrattuna kotieläintuotantoon ja satakertainen verrattuna kalankasvatukseen. Nämä ovat karkeita noin lukuja,mutta faktaa, ei mielikuvia. Väriaineiden käyttö kaikessa muussa elintarviketuotannossa on moninkertainen (limsat, karkit,hillot, makkarat) verrattuna kasvatuskalaan. Hyötysuhteeltaan ja energiataloudellisesti kasvatuskala selviää kilpailussa muiden esim lihan kanssa erittäin hyvin. Suuri osa rehussa käytetystä kalaraaka-aineesta kuten villakuoreöljy sekä kalateollisuuden sivutuotteet ovat mahdottomia käyttää ihmisravinnoksi. Maidon ja lihankulutus on huomattavasti enemmän tuhlaavaa.Kalankasvatuksen sivutuotteena syntynyt terveystuoteteollisuus mm Suomessakin tunnettu Norvita,jonka omega kapselit puristetaan läheisen kalankasvattamon ylijäämästä, hyödyntää rasvaiset liepeet joten sekin pienentää kalankasvatuksen energiatasetta. Kaikki käytetään hyödyksi. Ympäristöongelmat ovat yrityksen ja erehdyksen kautta 80-luvulta vähentyneet murto osaan.
    Hyvin pieni osa, puhutaan muutamista prosenteista, käy fileoitumassa Aasiassa.
    Puolueettomassa makutestissä haluttiin katsoa miltä kasvatuskala ihmisistä maistuu. Norjalaisessa sokkotutkimuksessa viljelty kala oli maultaan ihmisten mielestä parempaa kuin villi. Mutta kun sama kriittinen koeryhmä tiesi syövänsä kasvatuskalaa se miellettiin huonomman makuiseksi.
    WWF kään ei ole sijoittanut kassilohta punaiselle listalle vaan harkiten ostettaviin. Näissä kalahommissa ei passaa minun mielestä pelata mielikuvilla eikä minkäänlaisilla pelotteluilla vaan pelkällä faktalla. Minä ainakin luotan viranomaisvalvontaan ja verorahoillamme kustannettuun tutkimukseen, kun parempaakaan menetelmää ei ole tiedossa. Kalankasvattajat ovat herkkiä ottamaan ympäristöihmisten mielipiteet huomioon ja parantavat koko ajan menetelmiään. Siinä yksi menestyksen avaimista. Totean vielä että mielelläni haluaisin kasvattaa villikalan osuutta ruokavaliossa ja varsinkin kotimaisen kalan. Kassilohi ei siihen ole esteenä vaan tarjonnan puute.

    VastaaPoista
  4. En oikeastaan viitsi kinastella perusasioista mutta tässä linkkejä lukijoille;
    http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2010/9/23/varsinainen-kalajuttu.html
    http://ohjelmat.yle.fi/ulkolinja/norjalaista_lohta_chilesta
    http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/ulkolinja-norjalaista-lohta-chilesta
    http://www.no.all.biz/fi/buy/goods/?group=1056189
    http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1493445/norjalainen_lohi_jostain_kuulin_etta_norjalainen_l
    Luonnollisestikkin osa kommentoijista kirjoittaa vahvalta tunnepohjalta; toisaalta, faktat ovat kiistatta dokumentteja.
    Yo linkit tuovat melko selvästi esille sen tosiasian, että suurtoimijat toimivat mistään säännöistä piittaamatta ja mustaavat samalla paremmin säädöksiä noudattavien toimintastrategiaa.
    Lisäaineisiin, lääkejäämiin jne, sanoisin; en juo limuja, teollisia mehuja, en syö karkkeja, teollisia hilloja; kovin vähän lihajalosteita, siis en voi perustella sillä, että saahan sitä muualtakin. Antibiootteihin lääkkeinä en ole turvautunut vuosikausiin.
    Muuten kalarehun raaka-aineeksi ei kalateollisuuden perkausjäte tietenkään riitä; fileeraussaanto on yleensäkin n 50% ja alle, villakuore on samassa asemassa kuin kuore Suomessakin; ei enää kelpaa ihmisille, ei edes mäti. Venäjälle menisi kuorretta, vaan kalastajia liian vähän. Kilohaili on edelleenkin ihmisravintoa ja lienee harmaaturskakin. Kelpaisi ainakin jonnekkin päin maailmaa varmaankin.
    Viranomaisvalvonnasta senverran, että meillä ihan viime viikollakin saatiin siitä melko karmaiseva näyte.
    Evira ei valvo säännöllisesti Norjan tuontia, se kun jostain ihmeellisestä syystä kuuluu EU:n sisämarkkinointiin.
    Kalankasvatuksesta villilohikantoihin on jo Norjassa selviä näyttöjä ja rajoituksiakin tehty.
    Norja tuottaa kasvatuskalaa ja äyriäisiä n 600 000 tn/vuosi; laskekaahan ihan yksinkertaisesti, paljonko tarvitaan vähäarvoista raaka-ainetta kalarehun ja kalaöljyn tuotantoon. Tarve on n 3-5kertainen/tuotettu kilo.
    Näistä asioistahan saa ikuisuuskiistan; kuitenkin niitä haluamiasi faktoja löytyy nykyisellä tietotekniikalla vaikka miten paljon. Suurteollisuus elää poliittisesti nimitettyjen virkamiesten turvin, niin Suomessa kuin Norjassakin aivan omaa elämäänsä; säännöistä piittaamatta.
    Meillä muuten on Norjanlohen hinta pudonnut ennätysalas, jopa alle 5,00€/kg. Herää kysymys, mistä se kate syntyykään?
    Toisaalta, kasvatuskala kaikkine ilmiöineen nostaa ilmiselvästi kotimaisen villikalan hintaa; se on hyvä asia se. Kaikki eivät enää oikeastaan pidäkkään kuhafileen 25-30,00€ kilohintaa sittenkään kalliina; onhan kala fileenä ns "pannuvalmista". Ilahduttavaa on myöskin hauki- ja ahvenfileen tuntuva hinnannousu. Savulahnakin tuntuu pitävän pintansa, vaikka onkin eräänlainen sesonkikala mateen rinnalla.

    VastaaPoista
  5. Loistavia linkkejä ja hyvä kun asiat otetaan esille kiihkottomasti kute uudessamustassa.
    Tarkoitin kommentissani yleisestä lisäaineiden saannista. En fokusoi yksittäiseen henkilöön. Sanomani on savolaistyylinen rauhoittelevan lupsakka. Minusta suomalaisen kuluttajan ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos norjalainen kassilohi sattuu maistumaan. Onhan se mihin tahansa muuhun elintarvikkeeseen, jopa kotimaiseen lihaan ja maitotuotteisiin verrattuna sangen turvallista ja hyvänmakuista syötävää. Siinä vaiheessa jos/ kun kansanterveyslaitokselta alkaa tulla varoituksia ja syöntisuosituksia (kuten esim itämeren kalan raskasmetallien, sisävesien eräitten petokalojen elohopean ja muutamien luonnontuotteiden cesiumin suhteen, asia on toinen. Minusta elintarviketurvallisuus Suomessa ja yleensä kaikissa pohjoismaissa on hyvä. Maalaisjärjen käyttö on sitä, että ei turhilla peloitteluilla aiheuteta ihmisille heidän nautinnoistaan ja elämäntavastaan ahdistusta.
    Kassilohensyönti taitaa olla elämän riskeistä niitä kaikkein pienimpiä.Varsinkin kun vaakakupissa painaa kiuistattomat terveysvaikutukset ja lohinautinnosta miljoonille kansalaisille tuleva hyvänolon tunne,suoranainen elämänlaadun kohoaminen. Luksusta arkena, kuka olisi 30 vuotta sitten uskonut?
    Kuhasta saattaisi olla haastajaksi, jopa maun kanssa kilpailijaksi (Puhun nyt kuluttajien enemmistön mieltymyksistä, minusta kuha on ihan lohen veroinen jopa parempi) kunhan vaan saalismäärät saataisiin kymmenen- kaksikymmekertaisiksi. Oulujärven pojat ovat menossa siihen suuntaan. Kuulin kollegoiltani viime päivien 500-600 kilon päiväsaaliista. Kotimaista kuhaa brändättynä kauppaan. Siinä olisi nahdollisuuksia nykyresursseilla nipistää muutamia prosenttiyksiköitä kassilohen markkinaosuutta. Uusi musta tekee loistavia juttuja, tykkään kovasti,olen jopa fb:ssä kommentoinut. Jos tässä vielä lopuksi ennustan niin luulen että kassilohen (luen norjan kirjolohen siihen samaan ) osuus kalamarkkinoista kasvaa vielä jonkun vuoden. Rinnnalle voi tulla tietysti kasvatettu merirautu tai islantilaisten arktinen tilapia sitten myöhemmin. Kasilohimiehet ovat muuten pitkällä vaaleamman luomulohenkasvatuksen kehittelyssä. Valitettavasti hauet ja lahnat eivät ole tarpeeksi suomalaiseen makuun vaikka kelpo kaloja ovatkin.Muikku taas ei menesty nuoren kuluttajakunnan keskuudessa.

    VastaaPoista