Tänään sitten jo neljäs päivä ilman kuhaa tai siikaa. Se on tämä sammuvan kuun aika.
Onneksi tuota purkitettavaa kalaa ja savustettavaa lahnaa tullut päivittäin siten, että on saanut ainakin kulut peitettyä.
Minullahan kuluu polttoainetta mönkijään n 1,25€/kalastuspäivä, ei siis paljonkaan, verkoille kun soutelen tai onhan minulla sentään olemassa tuommoinen kakkuvispilä, eli sähköperämoottori; ei vain koko kesänä ole tullut käytettyä.
Se on mielenkiintoista miten joillain on tuo syysmasennus; syksyhän on ihan yhtä hieno vuodenaika kuin mikä muu hyvänsä. Ei ulkosalla työskentelevä ja toimiva ehdi mitään syysmasennusta/kaamosmasennusta kärsimään, ei ainakaan minun kohdalleni ole osunut.
Syksy on kaikenkaikkiaan kalastuksen eräänlaista sadonkorjuuaikaa, saalista tulee vaikkei ihan tasaisestikkaan. Toisaalta kun kaiken hyödyntää, ja osaa sen tehdä, kyllä saaliskalaa riittää.
Pikkuhiljaa luonto sitten rauhoittuu talveen, järvet jäätyvät ja luonto ikäänkuin käpristyy kokoon talvehtimista varten. Järven jäätyminen riitteelle, ajeluttaa veneen pois kalarannasta, pihaan talviteloilleen. Alkaa malttamaton odottaminen, josko jäätä tulisi semmoiset 15-20cm, että kestää lähteä avantoja sytemään. Ensijäillä kalantulo on vilkkaimmillaan ja ilmat todella kuulakkaita ja kirkkaita; luomakunta jäätyy.
Talven tullessa lumi lisääntyy ja kaikkialla vallitsee valkoisuus ja vedet pimenevät lumen peittäessä jään; alkaa mateen hääaika ja sitä kyllä sitten tuleekin pitkin talvea. Mikä onkaan hienompaa herkkua kuin hyvin valmistettu mateenmäti, madekeitto, savustettu made jne.
Valoisuus alkaa tammikuun lopulla jo selkeästi lisääntyä; kuha, muikku, siika ja monet muut kalat lisäävät aktiivisuuttaan, jurottuaan pohjasyvänteissä pimeimmän ajan.
Maaliskuulla sitten kalastaja jo alkaa pelkäämään järvellä vaanivia uveavantoja syvänteiden päällä, mönkijänkin reittiä joutuu joskus siirtämään turvallisuussyistä.
Maalis-huhtikuun vaihteessa ei enää juuri tarvitse syteä avantoja auki; eivät enää siellä suojakannen alla jäädy, kalantulokin lisääntyy.
Alkava kevät sitten lopettaa jään alta kalastuksen ja pitää ruveta odottelemaan jäiden lähtöä. Sittenpä pian alkaa monien kalojen kutuaika ja saalisrunsaus; kuha vain meillä on rauhoitettu puolivälistä toukokuuta puoliväliin kesäkuuta. Kevätkin on kalastajalle oikein upeata aikaa kaikkinen kalanrunsauksineen.
Kesä kun juhannuksen jälkeen alkaa, alkaa oikeastaan vuoden huonoin kalastusaika varsinkin kuhan kohdalla ja kestää tuonne puoleen väliin elokuuta ja sittenpä onkin se vuosi tullut miltei kierretyksi.
Sellainen se on kalastajan vuodenkierto; kaikilla vuodenajoilla on omat mausteensa elämään.
Kalastaja kun elää kuin osa luontoa, ei pähkäile turhia vaikeuksia, ottaa säät sellaisina kuin ne ovat; eihän niille mitään mahda, kelpaa elää ja nauttia jokaisesta vuodenajasta erikseen ja silloinkun se on kohdallaan. En ole koskaan ikävöinyt kevättä, kesää jne, elän nyt ja tässäolevaa aikaa ja sillä hyvä.
Onneksi tuota purkitettavaa kalaa ja savustettavaa lahnaa tullut päivittäin siten, että on saanut ainakin kulut peitettyä.
Minullahan kuluu polttoainetta mönkijään n 1,25€/kalastuspäivä, ei siis paljonkaan, verkoille kun soutelen tai onhan minulla sentään olemassa tuommoinen kakkuvispilä, eli sähköperämoottori; ei vain koko kesänä ole tullut käytettyä.
Se on mielenkiintoista miten joillain on tuo syysmasennus; syksyhän on ihan yhtä hieno vuodenaika kuin mikä muu hyvänsä. Ei ulkosalla työskentelevä ja toimiva ehdi mitään syysmasennusta/kaamosmasennusta kärsimään, ei ainakaan minun kohdalleni ole osunut.
Syksy on kaikenkaikkiaan kalastuksen eräänlaista sadonkorjuuaikaa, saalista tulee vaikkei ihan tasaisestikkaan. Toisaalta kun kaiken hyödyntää, ja osaa sen tehdä, kyllä saaliskalaa riittää.
Pikkuhiljaa luonto sitten rauhoittuu talveen, järvet jäätyvät ja luonto ikäänkuin käpristyy kokoon talvehtimista varten. Järven jäätyminen riitteelle, ajeluttaa veneen pois kalarannasta, pihaan talviteloilleen. Alkaa malttamaton odottaminen, josko jäätä tulisi semmoiset 15-20cm, että kestää lähteä avantoja sytemään. Ensijäillä kalantulo on vilkkaimmillaan ja ilmat todella kuulakkaita ja kirkkaita; luomakunta jäätyy.
Talven tullessa lumi lisääntyy ja kaikkialla vallitsee valkoisuus ja vedet pimenevät lumen peittäessä jään; alkaa mateen hääaika ja sitä kyllä sitten tuleekin pitkin talvea. Mikä onkaan hienompaa herkkua kuin hyvin valmistettu mateenmäti, madekeitto, savustettu made jne.
Valoisuus alkaa tammikuun lopulla jo selkeästi lisääntyä; kuha, muikku, siika ja monet muut kalat lisäävät aktiivisuuttaan, jurottuaan pohjasyvänteissä pimeimmän ajan.
Maaliskuulla sitten kalastaja jo alkaa pelkäämään järvellä vaanivia uveavantoja syvänteiden päällä, mönkijänkin reittiä joutuu joskus siirtämään turvallisuussyistä.
Maalis-huhtikuun vaihteessa ei enää juuri tarvitse syteä avantoja auki; eivät enää siellä suojakannen alla jäädy, kalantulokin lisääntyy.
Alkava kevät sitten lopettaa jään alta kalastuksen ja pitää ruveta odottelemaan jäiden lähtöä. Sittenpä pian alkaa monien kalojen kutuaika ja saalisrunsaus; kuha vain meillä on rauhoitettu puolivälistä toukokuuta puoliväliin kesäkuuta. Kevätkin on kalastajalle oikein upeata aikaa kaikkinen kalanrunsauksineen.
Kesä kun juhannuksen jälkeen alkaa, alkaa oikeastaan vuoden huonoin kalastusaika varsinkin kuhan kohdalla ja kestää tuonne puoleen väliin elokuuta ja sittenpä onkin se vuosi tullut miltei kierretyksi.
Sellainen se on kalastajan vuodenkierto; kaikilla vuodenajoilla on omat mausteensa elämään.
Kalastaja kun elää kuin osa luontoa, ei pähkäile turhia vaikeuksia, ottaa säät sellaisina kuin ne ovat; eihän niille mitään mahda, kelpaa elää ja nauttia jokaisesta vuodenajasta erikseen ja silloinkun se on kohdallaan. En ole koskaan ikävöinyt kevättä, kesää jne, elän nyt ja tässäolevaa aikaa ja sillä hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti