tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuinen aamu.


Tämmöisenä se valkeni, se lokakuinen aamu 8.10.2013, lämpötila 9,2astetta, vesi 10,3astetta. Liian lämmintä kalamiehelle. Venerannassa kaikki olivat jo kääntäneet veneensä nurin, paitsi en tietenkään minä.
On tuo syksyinen sumuaamu uskomattoman kiehtova, ei tuulta, sumu roikkuu raskaana seinänä veden yllä, äänet ovat vaimentuneet; sumu ne syö, uskoisin.
Liian lämmintä muikunpyyntiin mutta kuha jo liikkuu hyvin, eilenkin toistakymmentä kiloa. No, sinne järvelle työnnyn sumun sekaan.



Jos rantaa ei näkyisi ja sekin tahtoo häipyä, tällä ilmalla ei kovin helposti päätylippuja löydy; löydän kuitenkin.

Siitä se lähtee ensimmäinen jata; 75m:n päässäolevaa lippua ei todellakaan erota, vain muutamia kohoja. Uskomattoman hieno aamu. Nautin reissusta, vaikka vain muutama kuha tuli, tuli kuitenkin. Kalastus tuo, paitsi kalaa, myöskin todellisia luontoelämyksiä yksin nautittavaksi. Kalastaja ei välttämättä ole kalassa ollessaan kovinkaan sosiaalinen vaan nauttii itsekseen. Sanoisinkohan, että tämmöisessä aamussa on aineksia eräänlaiseen meditaatioon.
Metsästys poikkeaa kalastuksesta siinä, että metsänriista ei ole välttämätön ihmiselle, kala on ja nimenomaan tuore kotimainen villikala, se on ravitsemuksen aatelia.
Tämä sumuinen, tuuleton ja hiljainen  aamu on minulle, jos kuuluisin johonkin uskontokuntaan kuin kirkossa käynti.

4 kommenttia:

  1. Miten niin liian lämmintä muikun pyyntiin?

    VastaaPoista
  2. Joo, onhan se, kun ajatellaan verkkopyyntiä. Pintavesi liian lämmin, yli +10 astetta. Muikku ui vielä liian hajallaan, lämpötilan laskiessa alkavat kutuparvet muodostua.

    VastaaPoista
  3. Alle kymmenestä metristä ei olla saatu ny muikun muikkua. Syvemmältä tuli muutama viikko sitten alun toistasataa päivän saaliina. Vähän on meillä ny haussa vielä miten, missä, milloin? Tällä hetkellä verkot Syvänsissä. Heinä- elokuussa pidettiin verkkoja Sorsavedellä. Päivän saalis siellä 7-20 muikkua. Ihan vaan omaan tarpeeseen kalastetaan. Tosin miehen haaveena on aina ollut ammattikalastajan ura, mutta taitaa jäädä haaveeksi.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa laittaa verkot syvänteen penkkaan, eri syvyyksille ja sitten pintaan n 1m kohonaruilla. Verkot saisivat olla mieluusti tuommoiset 3-5m korkeat. Silmäharvuus on vesistökohtainen ja muikkupopulaation iästä riippuva. Nyt jo meilläkin lähtee muikkua ihan pinnasta.
    Tuo ammattikalastus ei tarvitse olla täysipäiväistä, se voi olla myöskin sivutoimista.
    Kalastus jakaantuu kahteen aivan eri suuruusluokkaan saaliin myyntikanavista johtuen.
    Mikäli saalis myydään tukkurille, kauppaan jne, pitää saalismäärien olla korkeita ja kalustoinvestoinnit ovat raskaat.
    Mikäli kalastaja pystyy luomaan omat myyntikanavansa suoraan kuluttajille ja kun näkee vaivaa jalostusasteen suhteen; pienehkötkin saalismäärät tuottavat jo tulosta ja kalustoinvestoinnit jäävät alhaisemmiksi.
    Meillä ei ns pyöreätä kalaa myydä lainkaan (pl muikku) vaan fileitä ja pakastettuna heti pyynnin jälkeisenä parina tuntina. Kalat kuljetetaan jäissä ja verestettynä kotiin käsiteltäviksi.
    Itse markkinoiden ja jalostaen hinta muodostuu n 2,5 kertaiseksi tukkuri, kauppias, ravintola-systeemiin nähden.
    Särkikalat, niinkuin olen maininnutkin, savustetaan/kuivataan lemmikkieläinherkuksi, samoin kalannahat. Nekin myyn itse suoraan kuluttajalle. Perkausjäte jauhetaan ja kuivataan kanojemme ravinnoksi. Oikeastaan mitään ei jää kompostoitavaksi.
    Ravutkin, tänä vuonna ainoastaan 1300 rapua, menivät suoraan asiakkaille ja hinta oli 2-2,5€/kpl.
    Pienistä se koostuu tämmöisen pienkalastajan tulo mutta kuitenkin sitä tulee.
    Olen aikanaan kokeillut täysipäiväistä kalastusta; siimaveneellä lohta pyytäenn. Silloin 70-luvulla sai lohesta kunnon hinnan, ei ollut kassa- eikä pussi"lohia". Silloinen kilohinta muutettuina euroiksi, vastasi n 15-17€;n kilohintaa ja tukkurille myytynä. Nyt on toisin; ei enää arvosteta lohta.

    VastaaPoista