tiistai 27. marraskuuta 2012

EU:n kalastuslaivasto

EU:ssa toimii suuri määrä kaikenkokoisia kalastusaluksia. Nämä sijaitsevat Irlannissa. © Lionel Flageul
Kalastuaaluksia satamassa. Pieniä kalastusaluksia Irlannista.
http://yle.fi/uutiset/komissaari_eun_kalastuslaivastoa_leikattava_rajusti/5852722
EU yrittää vaiko vain yrittää tehdä jotain ns "kalatehtaiden"=valtavat troolarit, jotka kalastavat 90% merelläolopäivistään EU:n vesien ulkopuolella.
http://yle.fi/uutiset/eu_ryostokalastaa_ja_ajaa_kestavaa_kalastusta_-_tah/6391129
Ylläoleva linkki kertonee jotain EU:n toimista kalastuksen, säätelyssä. Toisaalta on suojelevinaan kalakantoja ja toisaalta hyväksyy ylisuuren kalastuslaivaston, siis ryöstökalastuksen; pahimpana esimerkkinä Espanjan kalastuslaivasto.
Kaikenkaikkiaan maailmalla on kalastus muodostunut, kansainvälisistä määräyksistä huolimatta, totaaliseksi luonnonvarojen tuhoamiseksi. Samalla tuhotaan pienimuotoinen rannikkokalastus ja riistetään kehitysmaiden kalastajilta toimeentulo.
Pienemmässä mittakaavassa esim Itämeren alueella kalastuskiintiöistä huolimatta, mm lohia kalastetaan ns pimeinä saaliina melko mittavia määriä, vaellussiika on häviämässä, turskakannat on tuhottu melko tehokkaasti, silakka- ja kilohailisaaliit ovat supistuneet murto-osaan entisestään ja saaliit menevät kalavalkuaiseksi minkkitarhoille tai kalarehutehtaille. Kalastajien tulee saada enemmän ja enemmän saalista rehukalan huonosta hinnasta johtuen.
Toisaalta, EU tukee esim Suomen kalastuselinkeinoa 60 000 000,00€/v (v2009), toisinsanoen 25 000,00€/tukikelpoinen ammattikalastaja, siis kalastaja, joka saa enemmän kuin 30% verotettavista tuloistaan kalastuksesta.
Miten tähän on jouduttu? Troolikalastus, valtavat troolarilaivastot, emoaluksineen; pohjatrooli, pelaaginen trooli ja kurenuotta, ovat pyydyksiä, jotka tuhoavat sivusaaliina käsittämättömiä määriä uhanalaisia lajeja. Nämä laivastot ovat mittakaavassaan aivan järjettömän suuria kalakantoihin nähden ja siirtyessään rannikon tuntumaan, hävittävät pienkalastajan toimeentulon totaalisesti. Näin maailmanlaajuisesti.
Suomessa sisävesilläkin yleistynyt troolikalastus on osoittautunut tehokkuudessaan uhaksi kalakannoille, jopa tuhonnutkin niitä; mm Inarinjärven muikkukannat tuhoutuivat muutamassa vuodessa.
Nuottaus vielä jotenkin menettelee mutta valikoimaton troolaus on pienvesien kalakantojen surma ja uhka mm osa-aikaiselle ja pienimuotoiselle kalastukselle. Vanha totuus on, että kysynnän ja tarjonnan laki kalastuksessakin on todella raakaa; saaliin kasvaessa, hinta putoaa, pitää saada saalista lisää ja oravanpyörä on valmis.
Suomessa kalastetaan mm kuhaa, rannikkokalastuksessa aivan kestämättömin kriteerein; ammattilaisilla 49mm verkot sallittuja, siis saaliina kuhaa, joka ei pääsääntöisesti olekoskaan kutenut. Ko verkoilla saadaan kuhaa, jonka koko on keskimäärin, pituus, 35cm, paino n 400-500g. Siis eräänlaista ryöstökalastusta tämäkin. Saalis on täysin istutusten varassa.
Omat havaintoni vuosikymmenten ajalta kuhan osalta; 50mm verkossa kalaa keskimäärin painoltaan 800g, pikkukuhat usein tukehtuneet. 55mm, keskikoko n 1kg, pikkukuhia ei kuolleina, kunhan päivittäinen kokeminen. 60mm, keskikoko yltää jo 1,5kg ja hieman ylikin.
Ylläoleva kertonee sen, että mitä pienempi silmäkoko, sen useampia pikkukuhia kuolee "hirttäytyneinä".
Hoitokalastuksesta; nykypäivän trendi, sanoisin, troolilla tehtynä kuhanpoikasia, siianpoikasia ja pientä muikkua kuolee toimenpiteessä; lapsi menee pesuveden mukana.
Isoilla kastiskoilla ja rysillä pyynti sitävastoin mahdollistaa em lajien vapauttamisen vahingoittumattomina.
http://esittelyvideo.1g.fi/vesienhoito/hoitokalastusta_tuusulanjarvella.html
Katsokaahan video tarkkaan ja pankaapa merkille lokkien paljous perän vetämisen ajalla.
Kuha mm on arka kala stessaantumaan ja ei heti selviä stressistään; se on lokkien saalispaikka. Sama pätee moneen muuhunkin ns arvokalaan.
Me ihmiset olemme ahneita, tulot eivät tosiaankaan voi aina nousta ja nousta; pätee myös kalastukseen.
Jos kalastus tapahtuisi pelkästään ihmisravinnoksi, pienkalastuksena, (Pentti Linkola hyvä esimerkki), meillä saattaisi kalastajan kalastustulo olla huomattavasti korkeampi kuin harjoittamalla ns tehokalastusta. Luonto kiittäisi.
Olen omalta kohdaltani huomioinut sen, että pienehkö saalis ja korkea jalostusaste tuo kalastajalle leipää pöytään, runsaastikkin.
 
Eli, tämmöistä kalaa, kuha-, hauki-, säyne-, lahna-, särki-, madefilettä. Savustetaan, kylmä- tai lämminsavu. Sitten kala siirretään kuivauslaitteeseen. Pinnalle hieman merisuolaa ja kuivatilliä. Kuivauslaite voi olla ammattimainen kuivuri, kiertoilmasähköuuni tai normaali sähköuuni luukku raollaan, kosteuden poistamiseksi. Lämnpötila +50 astetta ja siinä vuorokausi, mielellään puolitoista. Lopputulos on kovahko, helposti siivutettava makkaramainen tuote. Leivän päällä ohuina siivuina; makkarasta ei kannata edes keskustella.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kalastajatko katoavat...

Olen näinä vuosina miettinyt kalastajien, siis ammattilaisten, kotitarve- ja harrastuskalastajien häviämistä järviltä. Nytkin aamuisin olen saanut käydä aivan yksin kalassa, rannassa on neljä venettä, ei varmaan viikkoihin liikkunut kuin oma veneeni.
Tämännäköistä on nyt järvellä, yksinäinen merkkilippu (minun), muut hävinneet jo yli kaksi kuukautta sitten. Kesällä sentään vielä kauniilla ilmalla joku liikkuu, nyt minulla on tilaa, ahdasta toki ei ole ollut koskaan.
Tämmöistä kalaa ei kukaan arvosta, mukamas "roskakalaa", ei arvosta, sanoisin vielä. Voi tulla sekin aika kun tämäntyyppinen saalis on todella arvossaan. Talous ja hyvinvointi ei voi jatkuvasti kasvaa; aallonpohjassa on pakko käydä määräajoin mutta siellä, ei lähelläkään vielä olla, sanon vielä.
Ihmiset valittelevat kalan kalleutta, sanoisin sen olevan lihaan verrattuna halpaa; nimittäin kun osaa arvostaa aarreaittojamme, vesiämme ja niiden aarteita.
Trendikkäät ihmiset sauvakävelevät, zumbaavat, hikoilevat sileäksi höylätyillä kuntoilu-urilla jne. Minun ei tarvitse, kuntoilen soutamalla, talvisin taistelemalla jääpeitteen kanssa; lihasvoimin. Näin minulle koituu taloudellista hyötyä, psyykkistä ja fyysistä hyötyä ja illalla ei tarvitse kuin ryömiä päivän askareiden jälkeen sänkyyn, kyllä uni tulee ja aamulla sitten ennen päivänvaloa, paljonkin ennen, ylös päivän touhuihin.
Kalastan vuoden jokaisena mahdollisena päivänä, ravintoni sisältää sellaisia kalaherkkuja, joita kaupasta ei edes saa. Madefilettä, savustettuna, kylmäsavustettuna, kuhan poskiliha-/evälihapaistosta, särki-, ahven-, säynesäilykettä. Luettelo on pitkä.
 
Kaikki tietenkin haluaisivat kalastella, kauniina kesäiltana olkihattu päässä, perätuhdolla seisten, vaimon soutessa verkonlaskua, niinpä tietenkin.
Harvalla riittää motivaatiota rypeä tämänsyksyisissä kuravelleissä jo ennen verkoille pääsyä. Kuitenkin, saadakseen kalaa joka päivä, on liikuttava säässä kuin säässä, olosuhteissa kuin olosuhteissa.
Ken ei ole kokenut nälkää, ei osaa arvostaa ruokaa, ken ei ole kokenut luonnon ankaruutta, ei osaa arvostaa sen kauneimpiakaan puolia. Näin se ihmisellä tahtoo mennä.
Kalastuspuolen järjestöammattilaiset hehkuttavat nuorten innostusta vapaa-ajankalastukseen; ovat "leipäpappeja", eivät näe tosiasioita. Tosiasia on se, että ammattikalastajat, kotitarvekalastajat ja jopa harrastuspohjaiset kalastajat vähenevät. Jonkinverran nuoria kiinnostanee tämä vetouisteluharrastus, kaikkine teknisine härpäkkeineen, mutta siihen uppoavat rahat; veneet varusteineen, niihin menee tuhansia euroja vuositasolla; saalis? Alamittaisia kuhia, tietenkin jonkinlaisia elämyksiä mutta niihin nuorilla, harvoilla on varaa. Pienten kuhantumppien kalastaminen, kevätaikaan kuhan kutuaikaan, rantojen läheisyydestä uisteleminen ja yleensäkkin kalastaminen, on törkeätä kalavarojemme suoranaista tuhoamista. Saaliiksi saadaan uroskuhia, joiden tulisi vartioida, hapettaa ja suojella mädinsyöjiltä suvunjatkamistulosta. Lopputuloksena miljoonien kuha-alkioiden tuhoutuminen ennen edes elämän alkua.

Kieltämättä minullakin tämmöisiin oheislaitteisiin uppoaa rahaa, pyydysten lisäksi; satoja euroja mutta ilman niitä ei olisi myöskään herkkuja. Toisaalta, nämä eivät ole mitään kertakäyttölaitteita vaan kestävät vuosia, siis en tuhlaa laadun heikkoudessa.
Kalastus on hieno harrastus, elämäntapa ja taloudellistakin hyötyä syntyy ja kalastuksen hiilijalanjälki ei tarvitse olla suuri, silloinkuin on kyse paikallisesta kalasta, villikalasta.
Kalankasvatus milteipä kaikkine muotoineen, hiilijalanjälki on aivan samaa kuin lihankasvatus Suomessa.
Kotitarvekalastus ei ole oikeastaan rahasta kiinni; pilkkiminen ja onkiminen on jokamiehenoikeutettavaan rinnastettavaa. Saalis tulee hyödyntää. Katiskakaan ei maksa paljon ja on nykyisin tehokas pyydys; investointi suhteessa saaliiseen on aivan varmasti kannattavaa.
Tämmöiseen seesteisen leppoisaan kuvaan päättelen tämänkertaisen juttuni; pitäisipä kelvata olkihattumiehellekkin.

 
 
 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa isomuskin.

No, tulipahan pitkästä aikaa tuommoinen, niin kuin kullankaivaja ilmaisisi, isomuskin; 5,4kg, muiden lisäksi.
Olen alkukauden pyytänyt tuommoisilla 55mm verkoilla ja sitten laittanut yhden jadan 65mm verkkoa. Ero on melko selkeä; 55mm verkolla keskipaino on tuollaista 1,1-1,2kg ja suurimmatkin alle kolmen kilon. Kuitenkin tuo silmäkoko jo takaa sen, että pienemmät, siis takaisin heitettävät eivät tukehdu verkkoon, kuten tapahtuu vuorenvarmasti pienisilmäisemmässä.
Tuo 65mm antaa sitten selkeästi isompaa kalaa; keskipaino tuolla 3,0-3,5kg. Suurin tällä kaudella 8,7kg.
Siispä kalastajan kannattaa käyttää selkeästi isompaa silmäkokoa, 60-65, jopa 80mm.
Lankana näissä isosilmäisissä 60mm+, käytän 4x0,15 multimonofiliä.
Kestäisipä nyt nämä säät tämmöisinä lämpiminä vielä kuukauden verran, saisi vähän sulavesikauden kokonaissaldoa isommaksi.
Jäiden tultua alkaakin sitten tuommoinen 2-3viikon rospuuttokausi, ennen kunnon jäitä. Talven tultua on tarkoitus panostaa myöskin mateenpyyntiin; hyvä madevuosi on odotettavissa, päätellen sulavesikauden mademääristä.
 
Olihan siellä venerannassa vastassa vähän yleisöäkin; tulivat tarkastamaan, josko mitään olen saanut. Liekköhän tässä tulevia kalastajia; ilme ainakin antaisi näin ymmärtää ja toden totta, ei meitä kalastajia liikaa ole Suomenmaassa ammattilaisia ja ei edes harrastajia. Liekköhän tämä homma sitten olevinaan niin raskasta, ettei se sen vuoksi kiinnosta. Henkilökohtaisesti en löydä tästä hommasta kuin hyviä puolia; raikasta ulkoilmaa, epäonnistumisen jälkeen onnistumisen riemua, ei stresssaa, kannustaa yrittämään ja voittamaan vaikeudet. Yksinkertaisesti ilmaistuna; mielenkiintoista ja haasteellista elämää, ei tarvitse hakea erikseen extreamia.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kalaherkkuja lemmikeille

Kalastuksen sivutuotteena tulee mm fileeratessa nahkoja. Kuivaan nahat koneellisessa kuivurissa, kuivattuna ja oikein säilytettynä säilyvät jopa vuoden. Samoinkuin kalastan tuota särkikalaa, pienimmät särjet, pasurit ja pikkulahnat kuivataan koneessa ja käytetään sellaisenaan lemmikin herkkupaloina. Kuivausprosessissa ruodot haurastuvat ja pehmenevät.
 
Kuivattua särkeä. Koiralle ja kissalle herkkupala sellaisenaan. Kala on ravintoa, joka aikaansaa mm hyvän kiiltävän turkin ja on sopivan karkeaa purtavaa ja puhdistaa näinollen hampaita. Meillä tätä kuivakalaa käytetään kanoillekkin; rouhittuna. 
 
Kuivattuja kuhan ja hauennahkoja. Varsinkin koiralle suurte herkkua. Ravitsevaa ja karkeaa purtavaa, sopivaa voimistelua ikenille ja puhdistaa hampaita.
Meillä lähes kaikki perkuujäte käytetään kotieläintaloudessa; kanoille perkkeet sellaisenaan keitetään, kanat sitten plokkaavat syömäkelpisen osan ja loppu menee kasvimaalle lannoitteeksi.
Kotimainen villikala on siksi arvokasta luonnonvaraa ja kaikenlisäksi uusiutuvaa, että sitä ei kannata käyttää tuhlaillen. Kerran vedin nyljetyn mateennahan puukontupen päälle ja kuivasin koko roskan kuivurissa +50asteen lämmössä. Lopputulos oli hieno ja kun lakkasin sen mattavärisellä lakalla, niin ei se sitten kauan minulla ollut kun eräs asiakkaani halusi sen välttämättä ostaa. Myinhän minä kun kauppiaskin olen.
 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Savukalatahnaa

Tämännäköistä savukalatahnaa tehtiin meillä tänään ja tietysti kotimaisesta villikalasta, savukuhasta.
Savukalatahna;
- savustettua kuhaa                                  400g
- ruohosipuli/tuorejuustoa                       200g
- pippuri,Castello kalamaustetta             100g
- aromisuolaa                                           1tl
- voimariinia                                             50g
- smetanaa                                                 2rl
Sekoita koko massa tehosekoittimella tasaiseksi massaksi ja laita jääkaappiin jäähtymään.
Kyllä kelpaa sivellä esim paahtoleivälle, ruisleivälle, saaristolaisleivälle jne.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kalakeitto kuhasta

Tässäpä ainekset kunnon kalakeittoon. Kaikkien suomalaisten tuntema kalastaja Pentti Linkola joskus, ehkä vähän provosoivastikkin, lausahti; kuhassa ei muuta hyvää ole kuin evä- ja poskilihat. Osittain samaa mieltä mutta vain osittain.
Kuvan kalanosat menevät kalakauppiaan käsittelyssä joko ekojätteeseen tai kalajauhotehtaaseen minkinruuaksi. Törkeätä haaskausta.
Kalakeitto: kiehauta ko fileerausjäämät höyrykattilassa; vain pieni määrä vettä ala-astiassa.
Perkaa kypsät osat ja siirrä sivuun. Keitinliemi talteen.
Kypsennä perunat, 2-3kpl, keitinliemi mukaan, lisää sipulia, porkkanaviipaleita, mausta suolalla ja pippurilla/valkopippurilla maun mukaan. Nokare voita keittoon, persiljaa ja tilliä.
Laita peratut lihat kattilaan, anna hautua muutama minuutti.
Lisää mustaa koskenlaskijaa 3-5cm liemeen; anna hauta.
Jos sitten rakastat chilin makua, lisää sitä omalle lautasellesi; esim chili explosium suoraan myllystä ja sitten nauttimaan.